The last 14 km were hard. First there was an ascent, more than 400m and part of it was steep. Then I had to walk along the road for few kilometers before a steep descent. I made once again a wrong turn while I was descending to Waxweiler. Luckily I came straight to the house where my accommodation is. Mr Pauly was outside probably waiting for me.
Aamupalalla jatkui samanlainen meno kuin eilen. Majapaikkani emäntä kantoi jatkuvasti lisää syötävää pöytään. Hän vaati myös että teen eväät mukaan. En kehdannut sanoa, että minulla oli jo eilinen hampurilainen repussa. Koko lystistä hän ei halunnut kuin 30€. Uskomatonta.
Sain myös jonkinlaisen käsityksen paikallisesta tavasta juhlia Vappua. En ollut eilen huomannut majapaikan edessä ollutta pitkän paljaan rungon nokassa ollutta kuollutta kuusta. Nuoriso kuulemma ensin kaataa vanhan puun ja sitten pystyttää uuden. Sitten uutta puuta "vahditaan" koko yö. Onneksi en yöpynyt siellä tänään. Unet olisivat jääneet varmaan vähiin.
Kylästä noustiin heti parisataa metriä ylöspäin. Eilinen kävely tuntui lihaksissa, vaikka olin omasta mielestäni venytellyt hyvin. Kun lähestyin Prüm:n kaupunkia, soi hälyytyssireenit vastaavalla tavalla kuin meilläkin puolilta päivin kuukauden ensimmäisenä päivänä. Nyt oli kuitenkin sunnuntaiaamu. Lisäksi perään alkoi kuulua hälytysajoneuvojen sireenit. Minulle ei selvinnyt mitä oli tapahtunut. Siitä jäi kuitenkin jotenkin ontto olo. Etenkin kun reitti kulki pian sen jälkeen ohi paikan, jossa ammusvarasto oli räjähtänyt.
Prüm:ssa tapasin päivän ensimmäiset pyhiinvaeltajat. No, oikeasti he olivat vain kahden päivän harjoitusreissulla. Mies oli lähdössä kesällä kävelemään ranskalaisen caminon alkuosan Burgosiin asti. Nainen oli puolestaan lähdössä portugalilaiselle reitille. Myöhemmin päivällä tapasin vielä toisen pariskunnan sekä kaksi miestä. Kaikki kävelivät vain tämän viikonlopun.
Kun pidin lounastauon, istui saman piknik-pöydän ääressä todella mukava iäkäs pariskunta. Ei olisi millään uskonut, että mies oli jo 81v ja nainenkin 77v. He käyvät kertomansa mukaan päivittäin 2-3 h kävelyllä vaellusreiteillä. He olivat menossa tänään viettämään iltaa ystävien kanssa. Rouva oli innoissaan, että nyt heillä on jotain erityistä kerrottavaa, kun tapasivat minut.
Päivän toisessa kaupungissa Schönecken:ssä oli linnan rauniot. Jotenkin minulle ei tullut mieleenkään lähteä kiipeämään raunioille. Pidin juoma- ja vessatauon, jonka jälkeen jatkoin eteenpäin.
Edessä oli vielä 14 km. Opaskirjan mukaan tämän etapin tulee muistamaan, jos kävelee sen aurinkoisena päivänä. En ole aivan varma, oliko tämä tähän mennessä rankin kävelypäivä. Ehkä Bremeniin tulo oli vielä rankempi. Joka tapauksessa en oikein jaksanut innostua enää edes upeista maisemista. Koitin pysytellä mahdollisuuksien mukaan varjossa. Nyt tuntuu että naama punoittaa, vaikka lisäsin monta kertaa aurinkorasvaa ja omasta mielestäni kasvoni ovat jo päivettyneet.
Kävin illalla katsomassa, kuinka paikallisen vpk:n miehet hilasivat Maibaum:n pystyyn puhallinorkesterin tahdittamana. Vanhaa puuta en nähnyt, joten en tiedä, miten sen kanssa täällä toimittiin. Kävin välillä syömässä ja kuljin vielä aukion läpi. Paikalla oli enää muutamia porukoita vanhempaa väkeä. Nuoriso oli siirtynyt jonnekin muualle. Oman vappuaattoni kohokohta oli jäätelö, jonka ostin matkalla majapaikkaan.
Huomenna ei ilmeisesti ole toivoakaan auringosta. Aamulla täytyy sonnustautunut sadeasuun. Seuraava etappi päättyy Neuerburgiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti