Translate

maanantai 1. toukokuuta 2017

Sauna - vihdoin!

I woke up to a rainy morning. Waxweiler was still sleeping when I  started my first ascent. The rain stopped  and I had a break before the first village. I heard music and singing. I wondered if it could come from a church. As I  continued walking I saw a procession coming my way. Someone in the front was carrying a cross. I think they were heading to a village down in the valley.


After the village the trail went down again and I could already see the next ascent. Both descent and ascent were really steep. I needed an other break. Three young women and one man went past. So I wasn't alone on the way today. I spoke with them later today. One of the women works at airport checking in Finnair passengers. She wanted to show me all the Finnish words she knew. They had their car in Neuerburg so it was the last day for them.


Kun istuin ensimmäisellä tauolla katsellen tuulimyllyjä, muistelin millaisia vappuja olen vuosien varrella viettänyt. Olen kerran aiemminkin ollut vappuna vaeltamassa. Silloin olin valmismatkalla Kreetalla. Meitä sattui ryhmään pelkkiä naisia. Joukossamme oli yksi Vappu. Kun istuimme kukkaniitylle tauolle hän ja hänen ystävänsä kaivoivat repustaan kuohuviinipullot ja mukeja. Tänä vappuna jäi kuohuviini nauttimatta.

Vaikka tämän päivän mäet eivät olleet yhtä pitkiä kuin eiliset, ne olivat tosi jyrkkiä. Lähes koko matka oli kuljettava asfaltilla. Sateen vuoksi tie oli lisäksi liukas siellä, missä traktorit olivat tuoneet renkaissa savea tielle. Minulla lähti toinen jalka luisuun useamman kerran.

Neuerburgiin oli pitkä ja jyrkkä lasku. Jalat olivat hapoilla jo paljon ennen mäen puolta väliä. Kun pääsin tasaiselle, tuntui hetken että jalat eivät kanna enää ollenkaan. Jotenkin vain matelin eteenpäin. Yhdessä risteyksessä tuli oikealta auto. Se pysähtyi ja kuljettaja avasi ikkunan. Hän kysyi olenko pyhiinvaeltaja. Hän osoitti tulosuuntaansa ja sanoi, että heillä on siellä juhlat ja olen tervetullut mukaan. Hän sanoi palaavansa kohta takaisin. Ajattelin, että juhlat ovat ehkä kadulla ja kävelin miehen osoittamaan suuntaan. Tie päättyi pian ja viimeisen talon ovi oli auki. Talo oli Eifel Verein:n. Ei minulla ollut kanttia kävellä sisään. Siihen hätään kun en edes keksinyt miten olisin selittänyt saamani kutsun saksaksi.


Jatkoin kohti hotelliani.  Tämä on jännä paikka, sillä täällä on hotellihuoneiden lisäksi kaksi yhden hengen pyhiinvaeltajan huonetta. Ne ovat hotellin wellness-osaston yhteydessä. Minut saatettiin huoneeseen ja kerrottiin, että voin vapaasti käyttää saunaa. Ai, että oli taivaallista päästä löylyihin! Kaiken lisäksi minulla on taas kylpytakki, johon saan kääriytyä.

Jos joku olisi päivällä sanonut minulle, että voin myöhemmin iltapäivällä käydä tutustumassa linnaan, hän olisi saanut minulta vähintään paljon puhuvan katseen. Saunan ja levon jälkeen tunsin itseni kuitenkin kuin uudeksi ihmiseksi. Niinpä lähdin vielä kasvattamaan nälkää. Linna on nykyään lasten ja nuorten virkistyskäytössä. Hieno paikka. Tein pienen lenkin myös noitapaikalle ja sitten palasin puiston kautta hotellille. Lasten leikkipaikan vieressä oli minusta huiman näköinen liukumäki. En olisi varmaan uskaltanut laskea siitä, siis jos olisin ollut tarpeeksi kapoinen.


 
 

 

Huomenna on ikään kuin lepopäivä. Jatkan matkaa noin 10 km päässä olevaan Mettendorfiin. Veikkaan lähes varmaa kohdetta: aamu alkaa reippaalla nousulla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti