Sarah left already at 4:30 am. Her skin was suffering from sun and heat, so she wanted to avoid them. I started around 6, early enough to see the sun rise.
The day started with an ascent. On the outskirts of Rully there is a medieval castle. It looked big. After the village the trail went first through wineyards and then in the woods. There were several villages on the way. I like that. It's easier to know how far you have walked, when you arrive to villages.
Moroges is on a hill and Sarah sent me sms telling that she was waiting for me by the church. It was a great place to wait two hours for the room. Only disadvantage was that the house we were staying was outside the village and we had to descend back where we had come from.
Päivän reitillä oli useampi kova nousu ja lasku. Lisäksi tiet olivat monessa kohtaa hyvin kivisiä. Etenin tosi hitaasti kivisillä osuuksilla, kun varjelin nilkkojani vääntymiseltä. Toisaalta nautin suuresti yksin kävelystä. Vaikka Sarah käveleekin kanssani lähempänä minun tahtiani kuin omaansa, minulla on koko ajan tunne, että pitäisi kävellä nopeammin. Nyt saatoin pysähdellä milloin vain ottamaan valokuvan tai ihmettelemään jotain.
En loppujen lopuksi pitänyt kuin yhden pidemmän tauon. Pysähdyin matkan puolivälin jälkeen "aamupalalle". Minulla oli edelliseltä päivältä leipää ja aiemmin ostamiani pieniä salamimakkaroita. Niillä pärjäsi hyvin.
Odotuspaikkamme Moroges:ssa oli päiväkoti-ikäisten lasten koulun vieressä. Kun he tulivat ulos, vanhimmat lapset tulivat aidan viereen tervehtimään meitä. Penkkien edessä oli niitty rinteessä. Niityllä liikkui useampia kaniineja. Niiden touhuja oli mukava seurata. Yksi kaniineista kaivoi koloa niin, että multaa lensi varmaan yli metrin päähän.
Huone oli luvattu meille kahdelta. Laskeutuminen kylästä takaisin laaksoon poltti reisiä. Ajatus siitä, että joutuisimme kipuamaan mäen uudelleen aamulla, teki laskeutumisesta vielä kurjemman. Huoneemme sijaitsi vanhan myllyn tiloissa. Ympärillä kasvoi todella suuria puita. Omistaja sanoi niiden olevan yli satavuotiaita. Huone oli tosi viehättävä.
Omistaja puhui hyvin saksaa. Kysyimme ruokailumahdollisuuksista. Hän sanoi lähimmän avoimen ravintolan olevan reilun kuuden kilometrin päässä. Kun kysyin, voisimmeko saada taksin illaksi, hän ilmoitti varaavansa meille pöydän ja vievänsä meidät sinne.
Huoneessa oli lappu, jonka mukaan aamiainen olisi 8:30. Se oli aivan liian myöhään meille. Kun illalla lähdimme syömään, kysyimme voisimmeko saada aamupalan aiemmin. Se ei kuulemma käynyt. Sanoin, että lähdemme sitten ilman aamupalaa. Se ei tullut missään tapauksessa kyseeseen. Omistaja sanoi miettivänsä jotain.
Kun tulimme ravintolalle, kysyin mitä meidän pitää sanoa osoitteeksi taksikuskille. Vastaus oli, että soitamme hänelle ja hän tulee hakemaan. Söimme hyvin ja meidät haettiin takaisin. Myös aamupala kysymys oli ratkaistu. Meille oli jääkaapissa voita, juustoa, keitetyt kananmunat, hilloja ja maitoa. Lisäksi meille oli tuotu mysliä ja patonkia sekä leivänpaahdin. Vedenkeitin ja teetä meillä oli jo alunperin huoneessa. Oli kiva tietää, ettei tarvinnut lähteä tyhjin varsiin liikkeelle, etenkin kun olimme molemmat syöneet kaikki eväämme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti