Clunysta Le Puy:hin on matkaa vielä noin 290 km. Tämän reitin varrelle osunee vaellukseni puolivälin kohta. Minulle on syntynyt käsitys, että maasto on vaihtelevaa ja paikoin jopa haastavakin. Näkemieni kuvien perusteella reitin varrella on useampia viehättäviä pikkukaupunkeja. Nyt pitäisi alkaa löytyä myös edullisempia majoitusvaihtoehtoja, vaeltajille ja pyhiinvaeltajille tarkoitettuja yhteismajoituksia.
Ensimmäisen käsitykseni reitistä muodostin Uudesta-Seelannista kotoisin olevan Kiwi Nomad -nimimerkillä bolegeja kirjoittavan vaeltajan Cluny chemin blogista vuodelta 2012. Hän on 4 vuotta aikaisemmin kävellyt myös Le Puy:sta Santiagoon.
Reitin korkeusprofiili näyttää melko vaihtelevalta. Ensimmäiset parisataa kilometriä reitti näyttää sahaavan hieman epätasaisesti 200 ja 800 m välillä. On matkalla toki jokseenkin tasaisiakin osioita. St-Georges-Haute-Ville nimisessä pikkukaupungissa (1354 asukasta) reittiin yhtyy Genevestä lähtevä reitti. Kaupungista alkaa myös n. 20 km nousu 450 metristä 1150 metriin. Viimeiset 60 km kuljetaankin yli 800 m korkeudessa kunnes laskeudutaan 650 m sijaitsevaan Le Puy:hin.
Reitti seuraa useammassa kohdassa jotain GR vaellusreittiä ja ilmeisesti siksi useammassa kylässä / kaupungissa on myös vaeltajille tarkoitettua majoitusta tarjolla. Osa niistä näyttäisi olevan tarkoitettu tosin lähinnä ryhmille, mutta aion koittaa onneani, josko onnistun varaamaan itselleni pedin. Association des Amis de Saint-Jacques en Rhône-Alpes julkaisee opasvihkosia alueellaan kulkevista pyhiinvaellusreiteistä. Oppaassa on lueteltu kylistä ja kaupungeista löytyvät palvelut. Lisäksi on hyvin pelkistetty kartta reitistä sekä profiilipiirroksia. Oppaan majoitusvinkeistä löytyy pyhiinvaeltajille tarkoitettuja majoituksia: accueils jacquaires ja accueils pèlerins. Sikäli kun olen ymmärtänyt oikein, molemmat ovat yksityisten henkilöiden tarjoamaa majoitusta, joihin vaaditaan pyhiinvaeltajan passi (carnet de pèlerin/pilgerausweis/credencial). Accueils jacquaires -majapaikoissa maksu on vapaaehtoinen (libre participation aux frais), kun taas accueils pèlerins -majapaikoissa on kiinteä maksu.
Reitillä on ainoastaan yksi yli 10 000 asukkaan kaupunki. Suurimmassa osassa matkan varrella olevista paikkakunnista asuu vain joitakin satoja asukkaita eikä niissä välttämättä ole juurikaan palveluita tarjolla. Kun vielä huomioi ranskalaisen tavan pitää kauppoja ja ravintoloita suljettuina joko puolikkaita tai koko päiviä lähes minä päivänä vain, on varmaan syytä täydentää eväsvarastoja aina mahdollisuuden tullen. Toiseksi viimeinen vaelluspäivä ennen Le Puy:ta tulee olemaan haastava. 26 kilmoterin matkalla ei ole tarjolla mitään palveluita. Kaikki kylät ovat reitiltä jonkin verran sivussa. Kilometrejä tulee kertymään, jos haluaa poiketa kilometrin tai parin päässä olevassa kylässä.
Kun saavun Le Puy:hin on kesäkuu varmaan jo pitkällä. Aika näyttää, kuinka monta lepopäivää olen tarvinnut matkalla. Olen laskeskellut, että ehdin kävellä Finisterreen asti, jos pääsen jatkamaan matkaa Le Puy:sta kesäkuun loppuun mennessä. Kesäkuun loppuun minulla on 103 päivää aikaa laskettuna siitä aamusta, kun nousen laivasta Travemündeen. Toisaalta, kun olen suunnitellut päivämatkojani tarjolla olevien majoitusmahdollisuuksien mukaan, on suunnitelmaan kertynyt vaelluspäiviä vain 77 kpl. Pitäisi siis olla paljon aikaa lepoon sekä hitaaseen etenemiseen.
maanantai 26. joulukuuta 2016
tiistai 6. joulukuuta 2016
Mietteitä Itsenäisyyspäivän lenkiltä
Päätin aamupäivällä uhmata pakkasta ja jäisiä teitä. Auringonpaiste häikäisi muttei lämmittänyt. Olin tyytyväinen, että olin pukenut toppapuvun päälle. Vaikka kevyen liikenteen väylät olikin hiekoitettu, jännitin kuinka hyvin muutama viikko aikaisemmin ostamani kitkakengät pitäisivät minut pystyssä. Hyvinhän ne toimivat ja pikku hiljaa uskalsin askeltaa normaalisti.
Viime päivät ovat olleet täynnä ohjelmaa, enkä ole juuri ehtinyt uhrata ajatuksia tulevalle vaellukselle. Nyt kävellessäni yksin tuttua reittiä oli hyvä pohtia menneitä viikkoja ja suunnitella loppuja valmisteluja.
Kävin heti repun ostopäivää seuraavana päivänä tekemässä reilun kympin lenkin pakatun repun kanssa. Vaikka en vielä onnistunut pakkaamaan reppua täydellisesti, totesin että sitä on hyvä kantaa. Jo kaupassa reppu tuntui istuvan selässä tukevasti. Lenkillä tuli kokeiltua käytännössä, kuinka vaelluskengän riisuminen jalasta ja uudelleen jalkaan laittaminen onnistuu reppu selässä. Missään vaiheessa operaatiota ei tuntunut siltä, että reppu olisi horjuttanut tasapainoani. Loppumatkasta pääsi vielä sadekuuro yllättämään minut. Tulipa samalla todennettua, että reppu ei läpäissyt vettä pari kymmentä minuuttia kestäneen sateen aikana. En kuitenkaan usko, että tavarat säilyisivät kuivana ilman ylimääräistä suojaa, kun sadetta kestäisi useampia tunteja.
Marraskuun loppupuolella intouduin järjestämään matkavakuutusta kuntoon. Minulla on jatkuva matkavakuutus, mutta se on voimassa vain alle kolmen kuukauden matkoilla. Laitoin tarjouspyynnön kolmeen vakuutusyhtiöön. Yhtiö, jossa minulla on jatkuva matkavakuutus, vastasi jo samana päivänä. Toinen vakuutusyhtiö pyysi minulta tarkennuksia tarjouspyyntööni ja vastasi seuraavana päivänä. Kolmas vakuutusyhtiö ei ollut kiinnostunut tarjoamaan minulle vakuutusta. En saanut sieltä minkäänlaista vastausta. Molemmissa saamissani tarjouksissa oli sama malli: jatkuva matkavakuutus ja sitä täydentävä vakuutus 3 kk ylittävälle ajalle. "Oman" vakuutusyhtiöni tarjous oli selkeästi edullisempi vaihtoehto. Silti jatkovakuutuksen hinta oli sellainen, että se sai minut harkitsemaan, kannattaisiko minun lentää välillä Suomeen. Kun kerroin tämän vakuutusyhtiölle, sain itselleni uuden tiedon jatkuvan matkavakuutukseni voimassaolosta. Jotta vakuutus olisi tullut jälleen voimaan "uudelle" matkalle, minun olisi pitänyt viettää 14 pv Suomessa, eikä matkapäiviä lasketa mukaan. Eipä siis passaa lähteä esim. Tallinnan risteilylle kahden viikon sisällä ennen tai jälkeen muuta matkaa. Jos risteilyllä sattuisi jotain, johon hakisin korvausta, vakuutus ei olisikaan voimassa seuraavalla, liian pian alkavalla reissulla. Vieläkin verepaine nousee, kun ajattelen näitä vakuutuskiemuroita.
Vaikka syksyn alussa ajattelin, että aloitin valmistelut vähän turhan aikaisin, tuntui tänään, että minulle tulee vielä kiire. Lähtöön on reilut kolme kuukautta ja järjesteltävää riittää. Olen koittanut hahmottaa, mitä kaikkia "kerran vuodessa" laskuja minulle tulee vaelluksen aikana. Entä miten hoidan veroehdotukseni päivittämisen? Pitää muistaa tilata hostellikortti, jotta voin yöpyä Saksassa jugendherbergeissä. Kaikki sähköinen aineisto, jota olen kerännyt läppärilleni, pitää siirtää tabletin muistikortille. Jotta voin lainata e-kirjoja kirjastosta, pitää asentaa tietty lukusovellus. Mistä selvitän toimivatko kaikkien saksalaisten ja ranskalaisten operaattoreiden liittymät yhtä hyvin joka puolella maata? Pitäisi ehtiä lainaamaan kirjastosta saksan ja ranskan matkailusanastoa sisältävät kirjat, jotta voin kirjoittaa itselleni kaikki tärkeimmät lauseet muistin tueksi.
Ahdistus sikseen! Ikään kuin päivän kunniaksi virittelin tänään Suomen lipun reppuuni. Hyvää Itsenäisyyspäivää!
Viime päivät ovat olleet täynnä ohjelmaa, enkä ole juuri ehtinyt uhrata ajatuksia tulevalle vaellukselle. Nyt kävellessäni yksin tuttua reittiä oli hyvä pohtia menneitä viikkoja ja suunnitella loppuja valmisteluja.
Kävin heti repun ostopäivää seuraavana päivänä tekemässä reilun kympin lenkin pakatun repun kanssa. Vaikka en vielä onnistunut pakkaamaan reppua täydellisesti, totesin että sitä on hyvä kantaa. Jo kaupassa reppu tuntui istuvan selässä tukevasti. Lenkillä tuli kokeiltua käytännössä, kuinka vaelluskengän riisuminen jalasta ja uudelleen jalkaan laittaminen onnistuu reppu selässä. Missään vaiheessa operaatiota ei tuntunut siltä, että reppu olisi horjuttanut tasapainoani. Loppumatkasta pääsi vielä sadekuuro yllättämään minut. Tulipa samalla todennettua, että reppu ei läpäissyt vettä pari kymmentä minuuttia kestäneen sateen aikana. En kuitenkaan usko, että tavarat säilyisivät kuivana ilman ylimääräistä suojaa, kun sadetta kestäisi useampia tunteja.
Marraskuun loppupuolella intouduin järjestämään matkavakuutusta kuntoon. Minulla on jatkuva matkavakuutus, mutta se on voimassa vain alle kolmen kuukauden matkoilla. Laitoin tarjouspyynnön kolmeen vakuutusyhtiöön. Yhtiö, jossa minulla on jatkuva matkavakuutus, vastasi jo samana päivänä. Toinen vakuutusyhtiö pyysi minulta tarkennuksia tarjouspyyntööni ja vastasi seuraavana päivänä. Kolmas vakuutusyhtiö ei ollut kiinnostunut tarjoamaan minulle vakuutusta. En saanut sieltä minkäänlaista vastausta. Molemmissa saamissani tarjouksissa oli sama malli: jatkuva matkavakuutus ja sitä täydentävä vakuutus 3 kk ylittävälle ajalle. "Oman" vakuutusyhtiöni tarjous oli selkeästi edullisempi vaihtoehto. Silti jatkovakuutuksen hinta oli sellainen, että se sai minut harkitsemaan, kannattaisiko minun lentää välillä Suomeen. Kun kerroin tämän vakuutusyhtiölle, sain itselleni uuden tiedon jatkuvan matkavakuutukseni voimassaolosta. Jotta vakuutus olisi tullut jälleen voimaan "uudelle" matkalle, minun olisi pitänyt viettää 14 pv Suomessa, eikä matkapäiviä lasketa mukaan. Eipä siis passaa lähteä esim. Tallinnan risteilylle kahden viikon sisällä ennen tai jälkeen muuta matkaa. Jos risteilyllä sattuisi jotain, johon hakisin korvausta, vakuutus ei olisikaan voimassa seuraavalla, liian pian alkavalla reissulla. Vieläkin verepaine nousee, kun ajattelen näitä vakuutuskiemuroita.
Vaikka syksyn alussa ajattelin, että aloitin valmistelut vähän turhan aikaisin, tuntui tänään, että minulle tulee vielä kiire. Lähtöön on reilut kolme kuukautta ja järjesteltävää riittää. Olen koittanut hahmottaa, mitä kaikkia "kerran vuodessa" laskuja minulle tulee vaelluksen aikana. Entä miten hoidan veroehdotukseni päivittämisen? Pitää muistaa tilata hostellikortti, jotta voin yöpyä Saksassa jugendherbergeissä. Kaikki sähköinen aineisto, jota olen kerännyt läppärilleni, pitää siirtää tabletin muistikortille. Jotta voin lainata e-kirjoja kirjastosta, pitää asentaa tietty lukusovellus. Mistä selvitän toimivatko kaikkien saksalaisten ja ranskalaisten operaattoreiden liittymät yhtä hyvin joka puolella maata? Pitäisi ehtiä lainaamaan kirjastosta saksan ja ranskan matkailusanastoa sisältävät kirjat, jotta voin kirjoittaa itselleni kaikki tärkeimmät lauseet muistin tueksi.
Ahdistus sikseen! Ikään kuin päivän kunniaksi virittelin tänään Suomen lipun reppuuni. Hyvää Itsenäisyyspäivää!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)