Mietteitä Itsenäisyyspäivän lenkiltä

Päätin aamupäivällä uhmata pakkasta ja jäisiä teitä. Auringonpaiste häikäisi muttei lämmittänyt. Olin tyytyväinen, että olin pukenut toppapuvun päälle. Vaikka kevyen liikenteen väylät olikin hiekoitettu, jännitin kuinka hyvin muutama viikko aikaisemmin ostamani kitkakengät pitäisivät minut pystyssä. Hyvinhän ne toimivat ja pikku hiljaa uskalsin askeltaa normaalisti.

Viime päivät ovat olleet täynnä ohjelmaa, enkä ole juuri ehtinyt uhrata ajatuksia tulevalle vaellukselle. Nyt kävellessäni yksin tuttua reittiä oli hyvä pohtia menneitä viikkoja ja suunnitella loppuja valmisteluja.

Kävin heti repun ostopäivää seuraavana päivänä tekemässä reilun kympin lenkin pakatun repun kanssa. Vaikka en vielä onnistunut pakkaamaan reppua täydellisesti, totesin että sitä on hyvä kantaa. Jo kaupassa reppu tuntui istuvan selässä tukevasti. Lenkillä tuli kokeiltua käytännössä, kuinka vaelluskengän riisuminen jalasta ja uudelleen jalkaan laittaminen onnistuu reppu selässä. Missään vaiheessa operaatiota ei tuntunut siltä, että reppu olisi horjuttanut tasapainoani. Loppumatkasta pääsi vielä sadekuuro yllättämään minut. Tulipa samalla todennettua, että reppu ei läpäissyt vettä pari kymmentä minuuttia kestäneen sateen aikana. En kuitenkaan usko, että tavarat säilyisivät kuivana ilman ylimääräistä suojaa, kun sadetta kestäisi useampia tunteja.

Marraskuun loppupuolella intouduin järjestämään matkavakuutusta kuntoon. Minulla on jatkuva matkavakuutus, mutta se on voimassa vain alle kolmen kuukauden matkoilla. Laitoin tarjouspyynnön kolmeen vakuutusyhtiöön. Yhtiö, jossa minulla on jatkuva matkavakuutus, vastasi jo samana päivänä. Toinen vakuutusyhtiö pyysi minulta tarkennuksia tarjouspyyntööni ja vastasi seuraavana päivänä. Kolmas vakuutusyhtiö ei ollut kiinnostunut tarjoamaan minulle vakuutusta. En saanut sieltä minkäänlaista vastausta. Molemmissa saamissani tarjouksissa oli sama malli: jatkuva matkavakuutus ja sitä täydentävä vakuutus 3 kk ylittävälle ajalle. "Oman" vakuutusyhtiöni tarjous oli selkeästi edullisempi vaihtoehto. Silti jatkovakuutuksen hinta oli sellainen, että se sai minut harkitsemaan, kannattaisiko minun lentää välillä Suomeen. Kun kerroin tämän vakuutusyhtiölle, sain itselleni uuden tiedon jatkuvan matkavakuutukseni voimassaolosta. Jotta vakuutus olisi tullut jälleen voimaan "uudelle" matkalle, minun olisi pitänyt viettää 14 pv Suomessa, eikä matkapäiviä lasketa mukaan. Eipä siis passaa lähteä esim. Tallinnan risteilylle kahden viikon sisällä ennen tai jälkeen muuta matkaa. Jos risteilyllä sattuisi jotain, johon hakisin korvausta, vakuutus ei olisikaan voimassa seuraavalla, liian pian alkavalla reissulla. Vieläkin verepaine nousee, kun ajattelen näitä vakuutuskiemuroita.

Vaikka syksyn alussa ajattelin, että aloitin valmistelut vähän turhan aikaisin, tuntui tänään, että minulle tulee vielä kiire. Lähtöön on reilut kolme kuukautta ja järjesteltävää riittää. Olen koittanut hahmottaa, mitä kaikkia "kerran vuodessa" laskuja minulle tulee vaelluksen aikana. Entä miten hoidan veroehdotukseni päivittämisen? Pitää muistaa tilata hostellikortti, jotta voin yöpyä Saksassa jugendherbergeissä. Kaikki sähköinen aineisto, jota olen kerännyt läppärilleni, pitää siirtää tabletin muistikortille. Jotta voin lainata e-kirjoja kirjastosta, pitää asentaa tietty lukusovellus. Mistä selvitän toimivatko kaikkien saksalaisten ja ranskalaisten operaattoreiden liittymät yhtä hyvin joka puolella maata? Pitäisi ehtiä lainaamaan kirjastosta saksan ja ranskan matkailusanastoa sisältävät kirjat, jotta voin kirjoittaa itselleni kaikki tärkeimmät lauseet muistin tueksi.

Ahdistus sikseen! Ikään kuin päivän kunniaksi virittelin tänään Suomen lipun reppuuni. Hyvää Itsenäisyyspäivää!