Viestipyhiinvaellus22: 28.5. Rantasalmi-Kerisalo

 Heräsin linnunlauluun jo vähän ennen kuutta. Olin saanut kunnon yöunet patjallani. Kaisa ei ollut yhtä onnekas. Hänellä oli mukanaan oma retkipatjansa, joka ei kapeutensa vuoksi ollut juuri tukenut asennon vaihtoja.

Aamu oli kaunis ja lämmin. Kävimme läheisessä hotellissa aamiaisella. Kun nousimme jälleen kirkonmäkeä ylös, totesin, että on paras vähentää yksi paitakerros jo ennen vaellukselle lähtöä.

Oli mukava yllätys, kun kirkon eteisessä oli jo kolme kanssavaeltajaa odottamassa. Lähtöön oli vielä sen verran aikaa, että suntio Jari ehti pitää minulle opastuksen kirkosta.

Kirkko oli palanut 1980-luvulla. Palo oli syttynyt salaman iskusta. Näytteillä oli valokuva, jossa palava kirkontorni sortuu. Oli melkoinen onni, että palokunta oli ollut harjoittelemassa kirkossa vain vähän ennen paloa. Niinpä he onnistuivat pelastamaan alttaritaulun, joka on nyt sijoitettu toiselle sivuseinälle oven (josta eniten tullaan kirkkoon) yläpuolelle.

Esittelyn aikana päivän oppaanamme toiminut Juho oli saapunut paikalle. Kaisa luovutti viestin Juhon kuljetettavaksi. Siirryimme ulos ja Juho luki meille lähtösanoiksi Marion Rungin aikoinaan euroviisuissa esittämän Tom tom tom - kappaleen ensimmäiset säkeistöt:

"Aurinkoisen aamun voi alkaa
Nousta päivään harmittomaan
Ylös, kengät paina ei jalkaa
Elämä on parhaimmillaan

Kun kaikille aurinko loistaa
Se kaikille yhteinen on
Se kaikilta kylmyyden poistaa
Mieli on niin huoleton

Onnellisen päivän saat varmaan
Silloin kun et aavistakaan
Vaihtaa saat pois ilmeesi harmaan
Hymynaamat valloittaa maan"

Vielä otettiin muutama ryhmäkuva kirkon edessä ja sitten lähdettiin matkaan. Ensin kuljimme hetken matkaa metsässä latupohjia pitkin. Sitten jouduimme taas siirtymään maantien laitaan. Lähes koko 22,5 km matka kuljettiin jälleen asfaltilla.

Olen ollut kiitollinen, että ostin nyt  keväällä Hokan maastojuoksutossut, jotka käyvät myös asfaltille.  Yleensä vaelluskengillä kulkiessani valitan aina, kuinka asfaltti syö naista. Nyt jalkani ovat kestäneet näillä hyvin vaimennetuilla tossuilla paremmin kuin osasin odottaa.

Kuljimme melko reipasta tahtia ja pidimme vain lyhyehköjä taukoja. Ei matkalla mitään kovin kivoja pysähdyspaikkoja ollutkaan, mutta oli silti mukava istahtaa hetkeksi kivelle tien viereen.

Juho piti koko matkan yllä hyvää tunnelmaa positiivisella energiallaan. Oli kiva kun meitä oli muutama kulkija ja saattoi matkan varrella vaihtaa juttuseuraa.

Kun saavuimme Kerisalon kylälle, meitä käveli vastaan Merja, joka toimii Viestipyhiinvaelluksen yhteyshenkilönä Joroisten kunnan puolesta.

Saavuimme yhdessä Kerisalon seurapirtille, johon meille oli varattu lounasta ja tehty minulle nukkumapaikka.  Pirtin edessä Juho luovutti viestikapulan Merjalle. Koska virallinen viestikapulan vaihto tehtäisiin vasta seuraavana iltana Joroisten kirkolla, sovittiin että minä kannan viestiä seuraavan etapin. 

Merjalla oli kiire omiin menoihinsa ja miehet eivät malttaneet jäädä syömään. Me kolme naista, varkautelaiset ystävykset ja minä, jäimme syömään maukasta jauhelihakeittoa. Ruoan päälle juotiin pullakahvit.

Arvelimme ratkaisseemme syyn miesten kiireiseen poistumiseen, kun toisen varkautelaisen puoliso tuli noutamaan heitä. Emme olleet ollenkaan muistaneet, että Suomen finaaliin pääsyn ratkaiseva jääkiekko-ottelu pelattiin jo iltapäivällä.

Joimme kahvit kaikessa rauhassa ja ehdimme kuulla Suomen joukkueen voittavan ottelun. Varkautelaiset olivat suuntaamassa saunomaan rantasaunalle. Heidän vieraanvaraisuutensa lämmitti mieltäni, kun he kutsuivat myös minut saunomaan ja lupasivat kyydin vielä takaisin pirtille. En kuitenkaan jaksanut lähteä heidän mukaansa.

Ilta kului yllättävän nopeasti. Katselin kännykästä pari telkkariohjelmaa, söin iltapalan ja kömmin makuupussiini nukkumaan. Unta ei tarvinnut odotella.

Viestipyhiinvaellus22: 27.5. Putkisalo-Rantasalmi

 Aamulla valmistimme aamupalaa ja söimme kaikessa rauhassa. Kun olimme keräilemässä viimeisiä tavaroitamme kasaan, paikalle saapui Rantasalmen paikallislehden toimittaja. Hän haastatteli meitä ja otti muutaman kuvan. Myös Juhanin 1-vaihteinen Pyrkijä-merkkinen polkupyörä sai ansaittua huomiota.

Meidän isäntäperheemme oli lähtenyt lomamatkalle jo aikaisin aamulla. Emännän äiti oli saattamassa meitä matkaan. Saimme kuulla paljon tilasta ja sen historiasta, jota hän oli tutkinut ja kirjoittanut siitä kirjankin.

Annastiina luki meille lähtösanat ja sitten pieni porukkamme jakaantui. Juhanille oli tiedossa paluukyyti Savonlinnaan. Annastiina puolestaan lähti polkien takaisin. Jani ja minä lähdimme kävelemään kohti Rantasalmea.

Alkumatkan saimme kulkea hiekkatietä pitkin. Lampaita oli laitumella parissakin kohtaa. Aamupäivä oli yllättävän lämmin, ja sain riisua fleecepuseroni, kun saavuimme Rantasalmen tielle.

Loppumatka sitten kuljettiinkin taas asfaltilla. Liikennettä oli onneksi vähemmän kuin edellisenä päivänä. Olin aamulla sanonut, että kävelen hitaasti. Matkavauhti nousi kuitenkin yli 5 km/h, kun kuljimme hiljaisuudessa.

Oletus oli, että n. 14 km matkalla ei ole mitään taukopaikkaa. Juuri kun kaipasin kipeästi taukoa, oli vain parin sadan metrin päässä tiestä lintutorni. Poikkesimme sinne tauolle. Linnunlaulusta päätellen ruovikossa oli paljonkin lintuja, mutta emme nähneet niitä. Jani tunnisti laulun seasta kaulushaikaran mörähdyksen. Minäkin opin tunnistamaan sen. Olin tosi tyytyväinen, sillä vain vähän ennen lintutornia yläpuolellamme oli liidellyt maakotka. Sain kaksi uutta lintua tunnistettua 100 lintulajin haasteeseen.

Loppumatka meni nopeasti ja helposti. Jani on tottunut enemmän pyöräilemään ja hän sanoi kävelyn rasituksen tuntuvan jonkin verran jaloissa ja lonkissa. Minä puolestani vähän kehuskelin, että voisin ihan hyvin kävellä vielä kympin lounastauon jälkeen.

Me löysimme nuoriso-ohjaaja Kaisan ja suntio Jarin Rantasalmen kirkolta. Jani luovutti minut sekä viestikapulan viesteineen Kaisan huomaan.

Suihkussa käynnin jälkeen minä istuskelin sakastissa ja söin eväitäni. Kaisa ja Jari tekivät välillä töitä ja kävivät välillä juttelemassa kanssani. Kun Kaisa sai kiireisimmät hommat tehtyä, lähdimme kävelylle Rantasalmen keskustaan.

Yöpyminen oli suunniteltu kirkkoon ja Kaisa oli jäämässä sinne kanssani. Kävimme kaupassa hakemassa iltapalaa. Haimme minulle varastosta myös patjan ja tyynyn. Nukkumapaikat saisimme päättää itse. Koitimme miettiä, missä päin valoisaa kirkkoa olisi hämärintä.

Illalla oli viikkomessu. Huomasin kuinka vähän tiedän jumalanpalveluksen järjestelyistä, enkä ole koskaan ajatellut, että sekin on eräänlainen työsuoritus. Kun palasin sakastiin messun jälkeen, siellä oli käynnissä, omasta työelämästäni kovinkin tuttu, juuri päättyneen tilaisuuden läpikäynti.

Illalla muiden lähdettyä söimme Kaisan kanssa iltapalaa ja juttelimme kaikenlaista.  Valitsimme molemmat omat nukkumapaikkamme eri puolilta kirkkoa. Seuraavan aamun lähtö oli sovittu yhdeksäksi. Koska olimme menossa aamiaiselle läheiseen hotelliin, sovimme nousevamme seitsemältä.

Vetäydyimme kumpikin omille tahoillemme. Petini tuntui yllättävän mukavalta. Jonkun aikaa kuuntelin vieraita ääniä, mutta sitten nukahdin.

Viestipyhiinvaellus22: 26.5.2022 lähtö Savonlinnasta

 Kuulin syksyllä 2021 Birgitan vaelluksella, että kesällä 2022 saatettaisiin järjestää vaellus Pyhän Olavin mannerreitillä. Olin ostanut Pyhän Olavin retkeilyreitit -opaskirjan heti sen ilmestyttyä. Sitä luettuani olin tullut siihen tulokseen, ettei reittiä oikein pysty kävelemään omatoimisesti,  jollei kanna majoitetta mukana.

Niinpä minua kiinnosti järjestetyn vaelluksen mahdollisuus ja seurasin talven ja kevään aikana tiiviisti sosiaalisessa mediassa julkaistuja tietoja vaelluksesta. Lopulta vaellukselle ilmoittautuminen aukesi ja pääsin suunnittelemaan, millaisen osuuden kulkisin. Koko vaelluksen tekeminen oli ajankäytön vuoksi mahdotonta. Vaellus alkoi Savonlinnasta Helatorstaina ja viesti saapuu Turkuun 14.8. Sen jälkeen vaellus jatkuu vielä Pyhän Olavin merireitillä.

Päätin lähteä kulkemaan välin Savonlinnasta Pieksämäelle. Sen jälkeen voisin miettiä mahdollisuutta osallistua joillekin muille osuuksille myöhemmin kesällä.

Matkustin Savonlinnaan keskiviikkona, sillä Helatorstaina ennen vaellukselle lähtöä oli messu kello kymmeneltä. Yövyin Kristillisellä opistolla, josta on noin 6 km matka keskustaan. 

Pyhäisin bussiliikenne käynnistyy sillä suunnalla vasta puoliltapäivin. Niinpä sain lähteä reppu selässä kävelemään keskustaan jo hyvissä ajoin. Ja onneksi varasin reilusti aikaa, sillä onnistuin kerran kääntymään väärään suuntaan. Siitä hyvästä sain kävellä lähes 2 km ylimääräistä.

Messun jälkeen käveltiin yhdessä tuomiokirkolta Riihisaareen. Siellä ohjelma alkoi kuorolaululla. Sitten itse Pyhän Olavin hahmo piti meille puheen, jonka jälkeen oli piispa Häkkisen puheenvuoro. Turun pyhiinvaelluskeskuksesta Annastiina Papinaho ja Riihisaaren museonjohtaja Kaartinen käyttivät omat puheenvuoronsa, joissa kuiltiin viestipyhiinvelluksen  teemoista ja Riihisaareen avattavasta pyhiinvaelluspisteestä. Tämän kunniaksi rantaan istutettiin pihlaja. Piispa Häkkinen siunasi vaellukselle lähtijät.

Viestpyhiinvaelluksen teemoina ovat kohtuus, kestävyys ja toivo. Viestikapulana toimii vesipullo, jossa on raikasta vettä. Viestikapulan lisäksi matkassa kulkee piispa Häkkisen kirjoittama viesti.

Ennen liikkeellelähtöä ehti vielä nauttia tarjolla ollutta lohikeittoa ja kahvia.

Vaellukselle lähdettiin kolmessa ryhmässä. Kävelijät ja kirkkoveneellä soutajat suuntasivat noin 6 km päähän Kirkkoniemeen. Pyöräilijöillä oli puolestaan edessään n. 40 km matka Putkisalon kartanolle, josta vaellus jatkuisi seuraavana päivänä.

Koska halusin vaeltaa useamman etapin, oli matkaan lähdettävä pyörällä. Minulle oli järjestetty vuokrapyörä ja kypärä. Olin kotona tunkenut matkatavarani 22 litran reppuun, sillä en ollut varma, onko meillä huoltoautoa, jonka kyytiin saisi repun. Olin tosi iloinen, kun meillä oli huoltoauto. Saatoin ottaa pikkureppuun vesipullon sekä kuoritakin ja muut tavarat repussani kulkivat autokyydillä Putkisaloon.

Vieraalla pyörällä ajaminen jännitti ensialkuun. Matka sujui kuitenkin hyvin. Ainoa haaste oli, että jarrukahvat olivat turhan kaukana ohjaustangosta. Kädet kipeytyivät jarrutteluissa. Pyöräni rullasi niin hyvin, että jouduin alamäissä jarruttamaan paljon, jotten ohittanut edellä ajavia.

Ajoimme ensin kevyenliikenteen väylää, mutta jouduimme siirtymään maantien reunaan. Liikennettä oli melko paljon. Onneksi autoilijat pääsääntöisesti antoivat meille tilaa. Aina välillä poikkesimme hiekkateille.

Pidimme yhden pidemmän tauon Hannu ja Kerttu kioskilla. Sieltä sai ihania tuoreita leivonnaisia. Seuraavan kerran pysähdyimme huoltoaseman pihalle. Olimme jokseenkin puolivälissä matkaa. Meitä lähti pyöräilemään 8 henkilöä. Tässä kohtaa yksi pariskunta ilmoitti kääntyvänsä takaisin Savonlinnaan.

Me loput jatkoimme matkaa nyt taas vaihteeksi hiekkatiellä, joka oli kapea. Yllätyimme kun takaamme tuli auto. Teimme sille tilaa. Hetken päästä näimme jälleen saman auton. Tie nimittäin päättyi maalaistalon pihaan. Oppaanamme toiminut Jani Lamberg oli valmiina palaamaan takaisin päin, kun talon emäntä tuli ulos. Pahoittelimme että olimme ajaneet heidän pihalleen ja kerroimme, mihin yritimme päästä. Emäntä oli ystävällinen ja opasti meidät pihamaan läpi metsään menevälle polulle. Sitä pitkin pystyimme taluttamaan pyöriä ja pääsimme oikotietä haluamallemme tielle.

Pysähdyimme vielä kerran entisen radanvartijan talon viereen. Isäntä oli pihatöissä ja tuli juttelemaan kanssamme. Kerroimme hänelle viestipyhiinvaelluksesta. Sitten Annastiina Papinaho luki saatesanat hiljaisuudessa kuljettavalle loppumatkalle.

Loppumatka Putkisalon kartanolle oli kaunista maalaismaisemaa. Kartanolla on lampaita. Tänä keväänä on syntynyt paljon karitsoja. Sekä lampaita että karitsoja oli tunkenut pienelle varjopläntille tien viereen, niin että niitä oli lähes päällekkäin.

Kartanolla pääsimme majoittumaan. Meille oli tarjolla iltaruoka. Minä en ollut varannut itselleni ruokaa, mutta tuntiessani lammas vorschmackin herkullisen tuoksun, muutin mieleni. Söimme hyvällä ruokahalulla.

Ruokailun jälkeen lähti vielä toinenkin pariskunta ajelemaan takaisin Savonlinnaan. Meitä jäi neljä yöpymään. 

Jani lähti tilan emännän opastuksella lämmittämään rantasaunaan. Emännän mukaan sinne oli kilometrin matka. Ensin ajattelin, etten jaksa lähteä saunomaan. Mieleni muuttui senkin osalta, kun Annastiina lupasi, että voimme mennä autolla.

Saimme hyvät löylyt ja talviturkkikin tuli heitettyä järveen. Tyyni järvi oli kaunis ja taivas punersi hieman, vaikka varsinainen auringonlasku oli saaren toisella puolella.  Maisemaa olisi jaksanut tuijottaa vaikka kuinka kauan, mutta piti palata päästämään Jani löylyihin.

Neljäs yöpyjämme, Juhani, oli lämmittänyt talon yläkerran sähkösaunan. Minun huoneeni oli yläkerrassa, enkä ollut hoksannut sulkea sen ovea. Niinpä peitolle ei ollut mitään tarvetta. Vaikka huone olikin turhan lämmin, olin niin väsynyt päivän kävelystä ja pyöräilystä, että nukahdin heti.