Kuulin syksyllä 2021 Birgitan vaelluksella, että kesällä 2022 saatettaisiin järjestää vaellus Pyhän Olavin mannerreitillä. Olin ostanut Pyhän Olavin retkeilyreitit -opaskirjan heti sen ilmestyttyä. Sitä luettuani olin tullut siihen tulokseen, ettei reittiä oikein pysty kävelemään omatoimisesti, jollei kanna majoitetta mukana.
Niinpä minua kiinnosti järjestetyn vaelluksen mahdollisuus ja seurasin talven ja kevään aikana tiiviisti sosiaalisessa mediassa julkaistuja tietoja vaelluksesta. Lopulta vaellukselle ilmoittautuminen aukesi ja pääsin suunnittelemaan, millaisen osuuden kulkisin. Koko vaelluksen tekeminen oli ajankäytön vuoksi mahdotonta. Vaellus alkoi Savonlinnasta Helatorstaina ja viesti saapuu Turkuun 14.8. Sen jälkeen vaellus jatkuu vielä Pyhän Olavin merireitillä.
Päätin lähteä kulkemaan välin Savonlinnasta Pieksämäelle. Sen jälkeen voisin miettiä mahdollisuutta osallistua joillekin muille osuuksille myöhemmin kesällä.
Matkustin Savonlinnaan keskiviikkona, sillä Helatorstaina ennen vaellukselle lähtöä oli messu kello kymmeneltä. Yövyin Kristillisellä opistolla, josta on noin 6 km matka keskustaan.
Pyhäisin bussiliikenne käynnistyy sillä suunnalla vasta puoliltapäivin. Niinpä sain lähteä reppu selässä kävelemään keskustaan jo hyvissä ajoin. Ja onneksi varasin reilusti aikaa, sillä onnistuin kerran kääntymään väärään suuntaan. Siitä hyvästä sain kävellä lähes 2 km ylimääräistä.
Messun jälkeen käveltiin yhdessä tuomiokirkolta Riihisaareen. Siellä ohjelma alkoi kuorolaululla. Sitten itse Pyhän Olavin hahmo piti meille puheen, jonka jälkeen oli piispa Häkkisen puheenvuoro. Turun pyhiinvaelluskeskuksesta Annastiina Papinaho ja Riihisaaren museonjohtaja Kaartinen käyttivät omat puheenvuoronsa, joissa kuiltiin viestipyhiinvelluksen teemoista ja Riihisaareen avattavasta pyhiinvaelluspisteestä. Tämän kunniaksi rantaan istutettiin pihlaja. Piispa Häkkinen siunasi vaellukselle lähtijät.
Viestpyhiinvaelluksen teemoina ovat kohtuus, kestävyys ja toivo. Viestikapulana toimii vesipullo, jossa on raikasta vettä. Viestikapulan lisäksi matkassa kulkee piispa Häkkisen kirjoittama viesti.
Ennen liikkeellelähtöä ehti vielä nauttia tarjolla ollutta lohikeittoa ja kahvia.
Vaellukselle lähdettiin kolmessa ryhmässä. Kävelijät ja kirkkoveneellä soutajat suuntasivat noin 6 km päähän Kirkkoniemeen. Pyöräilijöillä oli puolestaan edessään n. 40 km matka Putkisalon kartanolle, josta vaellus jatkuisi seuraavana päivänä.
Koska halusin vaeltaa useamman etapin, oli matkaan lähdettävä pyörällä. Minulle oli järjestetty vuokrapyörä ja kypärä. Olin kotona tunkenut matkatavarani 22 litran reppuun, sillä en ollut varma, onko meillä huoltoautoa, jonka kyytiin saisi repun. Olin tosi iloinen, kun meillä oli huoltoauto. Saatoin ottaa pikkureppuun vesipullon sekä kuoritakin ja muut tavarat repussani kulkivat autokyydillä Putkisaloon.
Vieraalla pyörällä ajaminen jännitti ensialkuun. Matka sujui kuitenkin hyvin. Ainoa haaste oli, että jarrukahvat olivat turhan kaukana ohjaustangosta. Kädet kipeytyivät jarrutteluissa. Pyöräni rullasi niin hyvin, että jouduin alamäissä jarruttamaan paljon, jotten ohittanut edellä ajavia.
Ajoimme ensin kevyenliikenteen väylää, mutta jouduimme siirtymään maantien reunaan. Liikennettä oli melko paljon. Onneksi autoilijat pääsääntöisesti antoivat meille tilaa. Aina välillä poikkesimme hiekkateille.
Pidimme yhden pidemmän tauon Hannu ja Kerttu kioskilla. Sieltä sai ihania tuoreita leivonnaisia. Seuraavan kerran pysähdyimme huoltoaseman pihalle. Olimme jokseenkin puolivälissä matkaa. Meitä lähti pyöräilemään 8 henkilöä. Tässä kohtaa yksi pariskunta ilmoitti kääntyvänsä takaisin Savonlinnaan.
Me loput jatkoimme matkaa nyt taas vaihteeksi hiekkatiellä, joka oli kapea. Yllätyimme kun takaamme tuli auto. Teimme sille tilaa. Hetken päästä näimme jälleen saman auton. Tie nimittäin päättyi maalaistalon pihaan. Oppaanamme toiminut Jani Lamberg oli valmiina palaamaan takaisin päin, kun talon emäntä tuli ulos. Pahoittelimme että olimme ajaneet heidän pihalleen ja kerroimme, mihin yritimme päästä. Emäntä oli ystävällinen ja opasti meidät pihamaan läpi metsään menevälle polulle. Sitä pitkin pystyimme taluttamaan pyöriä ja pääsimme oikotietä haluamallemme tielle.
Pysähdyimme vielä kerran entisen radanvartijan talon viereen. Isäntä oli pihatöissä ja tuli juttelemaan kanssamme. Kerroimme hänelle viestipyhiinvaelluksesta. Sitten Annastiina Papinaho luki saatesanat hiljaisuudessa kuljettavalle loppumatkalle.
Loppumatka Putkisalon kartanolle oli kaunista maalaismaisemaa. Kartanolla on lampaita. Tänä keväänä on syntynyt paljon karitsoja. Sekä lampaita että karitsoja oli tunkenut pienelle varjopläntille tien viereen, niin että niitä oli lähes päällekkäin.
Kartanolla pääsimme majoittumaan. Meille oli tarjolla iltaruoka. Minä en ollut varannut itselleni ruokaa, mutta tuntiessani lammas vorschmackin herkullisen tuoksun, muutin mieleni. Söimme hyvällä ruokahalulla.
Ruokailun jälkeen lähti vielä toinenkin pariskunta ajelemaan takaisin Savonlinnaan. Meitä jäi neljä yöpymään.
Jani lähti tilan emännän opastuksella lämmittämään rantasaunaan. Emännän mukaan sinne oli kilometrin matka. Ensin ajattelin, etten jaksa lähteä saunomaan. Mieleni muuttui senkin osalta, kun Annastiina lupasi, että voimme mennä autolla.
Saimme hyvät löylyt ja talviturkkikin tuli heitettyä järveen. Tyyni järvi oli kaunis ja taivas punersi hieman, vaikka varsinainen auringonlasku oli saaren toisella puolella. Maisemaa olisi jaksanut tuijottaa vaikka kuinka kauan, mutta piti palata päästämään Jani löylyihin.
Neljäs yöpyjämme, Juhani, oli lämmittänyt talon yläkerran sähkösaunan. Minun huoneeni oli yläkerrassa, enkä ollut hoksannut sulkea sen ovea. Niinpä peitolle ei ollut mitään tarvetta. Vaikka huone olikin turhan lämmin, olin niin väsynyt päivän kävelystä ja pyöräilystä, että nukahdin heti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti