30.10.2021 syksyn caminon jälkitunnelmat

Kotiin palatessa iski kylmä syyssää sateineen vasten kasvoja. Olin saanut nauttia viimeisinä matkapäivinä la Coruñassa aurinkoisista päivistä ja +25 C lämmöstä. Päällimmäisenä ajatuksena oli, miksi ihmeessä tulin jo kotiin. Harmitusta lisäsi myös se, että tiesin kanadalaisen Helenin, jonka tapasin San Salvadorilla, kävelevän Camino Francesia sekä sveitsiläisen Henryn, johon tyttäreni kanssa tutustuimme Camino de Madridilla, kulkevan Camino Portuguesin rantareittiä. Olisi ollut niin mukava nähdä heidät molemmat jälleen. Tuntui jotenkin ärsyttävältä, että olimme niin lähellä toisiamme, mutta silti liian kaukana, jotta olisin ehtinyt tavata heidät. Vasta kotona tuli mieleen, että lentolipussani oli muutosoikeus. Olisinpa tajunnut sen Espanjassa!

Kun vastailin tyttäreni ja ystävieni kysymyksiin reissusta, huomasin valittavani vähistä kontakteista toisiin vaeltajiin. Päätin yleensä vuodatukseni vakuutteluun, että kyllä reissu jäi kuitenkin plussan puolelle.

Vaikka viihdyn hyvin omassa seurassani, jäin kaipaamaan aiemmilta vaelluksilta tuttua yhteyttä kanssakulkijoihin. Ensin ajattelin, että reittien lyhyyden vuoksi ei ehtinyt syntyä todellista yhteyttä toisiin. Toisaalta San Salvador on myös alle viikon mittainen, mutta sillä tunnelma oli aivan toisenlainen. Syynä saattoi tietysti olla korona, mikä sai pitämään etäisyyttä toisiin. Majoittuminen omaan huoneeseen ei ainakaan auttanut muihin tutustumista.

Itse reiteistä tykkäsin. Kuvittelin Camino Inglésin maastoltaan helpommaksi. Näin jälkikäteen ajatellen olisi ollut järkevää ottaa sauvat mukaan. Sen sijaan olin tyytyväinen kenkävalintaani. En missään vaiheessa kaivannut varrellisia vaelluskenkiäni. Lämpimimpinä päivinä tuntuivat goretex-kalvoiset kengätkin turhan kuumilta. Kaipasin, että minulla olisi ollut toiset kengät, joihin vaihtaa päivän vaelluksen jälkeen.

Muuten olin tyytyväinen mukaan ottamaani varustukseen. Oli mukava kulkea pelkän päivärepun kanssa. 22 litran reppuun mahtui kaikki tarvittava, kun ei ollut tarvetta kantaa makuupussia eikä pyyhettä. Jätin myös shampoon ja saippuan pois varusteista luottaen, että ne kuuluvat huoneiden varustukseen. 

Pyykin peseminen on hankalampaa, kun majoittuu pensionaatteihin alberguen sijaan. Alusvaatteita pesin muutaman kerran nyrkkipyykkinä ja kertaalleen kaikki käytetyt vaatteet pesukoneessa. Merinovaatteet ovat ehdottomia suosikkejani. Ilman niitä olisin seuran puutteen uskonut johtuvan ympärilläni leijuvasta hajusta.

Tämän kertainen vaellus erosi aiemmista myös siten, että tällä kertaa saavuin perille kolmesti. Santiagoon saapuminen ei vastannut odotuksiani. Minulla oli mielikuva, kuinka saapuisin pyhiinvaeltajien messuun pyhästä ovesta. No, mielikuvani ei olisi toteutunut, vaikka olisin saapunut perille niin, että olisin ehtinyt messuun. Pyhästä ovesta sisään tullessa kun ei päässyt kulkemaan vapaasti katedraalissa. Joka tapauksessa kova sade ja messun jääminen väliin latistivat tämän kertaisen Santiagoon saapumisen täysin.

Kuin korvauksena pettymyksestä oli Finisterreen saapuminen lähes täydellistä. Se, että saattoi riisua kengät ja sukat ja kulkea hiekassa meriveden huuhdellessa sääriä, tuntui taivaalliselta. Kuului varmaan muitakin ääniä, mutta minä kuulin lähinnä lokkien kirkunaa. Askelten sovittaminen simpukankuorten väliin lisäsi vain kävelyn viehätystä. Iltapäivän kuumuudessa kävely majakalle sai palkintonsa, kun löysin oman koloni kalliolta. Elämä tuntui tarjoavan pelkkää hyvää tuona päivänä.

Muxiaan saapuminen oli hämmentävä omien väärien mielikuvieni vuoksi. Siellä villi meri oli lähempänä kuin Finisterressä. Tyrskyjen katsominen rauhoitti mieltä ja suolan tuntu kasvoilla sai tunteen valtamerestä jotenkin todellisemmaksi kuin näkymä kauas ulapalle Finisterren majakan kallioilla. Ehkä jonain päivänä palaan näihin molempiin paikkoihin oikein ajan kanssa.

Siis muistelen ehdottomasti positiivisella mielellä tätä reissua ja talven pimeinä päivinä haen varmasti voimaa upeista maisemista, jotka tallentuivat verkkokalvoilleni. Joudun ehkä toppuuttelemaan itseäni, etten jo ostaisi uusia lentoja. Seuraavan reitin valinta on yhä auki. Via de la Platan kulkeminen jäi koronan jalkoihin ja Via Francigena kummittelee yhä mielessä...