En halunnut pitää mitään kiirettä aamulla. Aurinko nousee täällä tähän aikaan vuodesta vasta noin 8.30 ja minullahan oli vain 14 km käveltävää.
Kun menin majapaikan baariin aamupalalle, muut vaeltajat tekivät jo lähtöä. Minä söin ja join kaikessa rauhassa ja kävin vielä hakemassa reppuni huoneesta.
Aamu oli hieman viileä, mutta ohut fleecepusero riitti lämmikkeeksi. Kävelin kaikessa rauhassa Nedan kaupungin läpi. Muita vaeltajia ei näkynyt.
Alkuun reitti kulki Ferrol-jokea seuraten ja sain ihailla maisemia. Sitten käännyttiin sisämaahan päin ja reitti alkoi nousta kukkulan rinteelle. Minä pidin taukoja aina, kun löytyi sopiva paikka istahtaa. Fleecen sai riisua melko pian.
Reitti kulki edelleen enimmäkseen asfaltoiduilla teillä, mutta aina välillä jalkojani armahdettiin ja pääsin hetkeksi pehmeämmälle alustalle.
Ehdin kulkea melkein kaksi tuntia ennen kuin näin ensimmäiset vaeltajat. Tunnistin selkäpuolelta edelläni nousevien tyttöjen samassa pensionaatissa kanssani majoittuneiksi. En missään vaiheessa onnistunut saavuttamaan heitä. Kuljimme ravintolan ohi ja sen terassilla istui vaeltajaryhmä.
Tytöt katosivat lopullisesti näkyvistä, kun huomasin penkin ja päätin pitää taas tauon. Jatkoin matkaa. Nyt reitti laskeutui laaksoon. Yhden talon ulkorakennuksen seinälle oli ripustettu simpukankuoria myytäväksi. Tutkin niitä aikani ja lopulta valitsin pienimmän (kuvassa aivan oikealla) vietäväksi tyttärelleni. Vaikka hän on ollut jo kahdesti caminolla, hänellä ei ole simpukankuorta ripustettavaksi reppuunsa. Tiputin kolikon lippaaseen.
Hetken päästä minut ohitti 4 pyöräilijää tervehtien. Kun pääsin laakson pohjalle, pyöräilijät olivat pysähtyneet tienristeykseen opastetaulun eteen. He selittivät avuliaasti, että lyhyempi vähän yli kilometrin reitti edellyttäisi vaaralliseksi merkityn tien ylityksen. Vaihtoehtoinen reitti oli vajaat 3 km. Epäilin, että se edellyttäisi jälleen kiipeämistä, mutta pyöräilijät olivat eri mieltä. Totesin lopulta, että eipä minulla ollut kiire ja lähdin vaihtoehtoiselle reitille.
Enpä arvannut, että vaihtoehtoinen reitti veisi minut aivan kukkulan huipulle. Ehdin useamman kerran katua päätöstäni etenkin, kun ajattelin, että on myös laskeuduttava takaisin laaksoon.
Vähän ennen Pontedeumea, Cabanasin taajamassa, kohtasin aiemmin ravintolan terassilla näkemäni vaeltajien ryhmän. He olivat kerääntyneet vanhan kiviristin juurelle. Matkanjohtaja pyysi minua ottamaan heistä kuvan.
Ylitin vähävetisen Eume-joen. En osaa sanoa vaikuttaako meren vuorovesivaihtelu myös jokien vesimäärään rannikon läheisyydessä. En kyllä huomannut veden lisääntymistä illan aikana.
Pontedeume on rakennettu kukkulan rinteelle. Onneksi majapaikkani oli lähellä jokea, eikä minun tarvinnut enää kavuta katuja ylös.
Kun edellisen päivän ruokailu oli jäänyt vähän heikoksi, olin niin nälkäinen, että suuntasin majapaikan ravintolaan ennen suihkuun menoa. Päivän menusta valitsin muna-kinkkusalaatin, lohimedaljongit sekä flan-vanukasta jälkiruoaksi. Mahdoin olla nälkäisen näköinen, kun tarjoilusta vastannut mies kysyi, josko haluaisin lisää lohta.
Vetäydyin huoneeseeni, joka oli ehkä 5 m2, kävin suihkussa ja otin päiväunet.
Illansuussa kävin ruokakaupassa ostamassa juotavaa ja hedelmiä. Kiertelin kaupungilla ja varmistin, mistä reitti jatkuisi. Se näytti nousevan lähes pystysuoraan kukkulalle.
Palasin huoneeseeni jo melko aikaisin. Katsoin hetken tv:tä ja sitten jäin odottamaan unta. Kuulin kirkon kellojen lyövän aina 15 minuutin välein. Lopulta väsymys voitti.
Vajaan 14 km matka olikin kelloni mukaan 17,1 km. Ero johtui ainakin osaksi vaihtoehtoisesta reitistä. Olen myös alkanut epäillä, että oppaissa ilmoitetut etäisyydet ovat ns. karttamatkoja, eli niissä ei ole huomioitu korkeuseroista kertyviä matkoja. Nyt nousua kertyi päivän aikana 805 m ja laskua hieman vähemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti