Joskus jo hieman pidempi lepo tekee ihmeitä sekä mielelle että keholle. Ainakin minä lähdin hotelliaamiaisen jälkeen intoa puhkuen tälle uudelle reitille. Alitajunnasta yritti kyllä puskea syytös, että minulta jäi ne ensimmäiset kilometrit kävelemättä. Tungin syytökset taka-alalle ja keskityin käsillä olevaan hetkeen.
Lähtöni osui aika tarkalleen auringon nousun kanssa samaan aikaan. Nautin näkymistä ja happirikkaasta ilmasta. Poluilla näkyi paljon katkenneita oksia. Tuulen oli täytynyt olla kova vielä illalla ja yöllä. Taas ne edellisen päivän kävelemättä jääneet kilometrit nousivat mieleen. Minähän olisin voinut vaikka loukata itseni, jos olisin kävellyt ja isompi oksa olisi katkennut kohdallani.
Aika pian saavuin Ventosan kylään, jossa oli avoin baari. Minulla oli tarve käydä naistenhuoneessa, joten päätin juoda cortadon. Huomasin sisällä yksin istuvan miehen, joka oli selvästi vaeltaja. Minulla ei ollut muuten tarvetta levätä, joten lähdin nopeasti taas matkaan.
En varmaan ehtinyt kävellä kilometriäkään, kun baarissa näkemäni mies tuli vauhdilla takaani, kävelysauvat asfalttiin kopisten. Hän ei malttanut hiljentää samaan vauhtiin kanssani, vaan ohimennessään sai kerrottua aloittaneensa Belgiasta ja kävelevänsä tänä päivänä 34 km. Sitten hän oli mennyt.
Minä jatkoin matkaa kaikessa rauhassa. Edessä siinsi kukkula, jolla oli paljon tuulimyllyjä. Mietin olisinko menossa sen toiselle puolelle. Olin tutkinut päivämatkan reittiprofiilia. Aamupäivälle osuisi 2 km pitkä jatkuva nousu 270 m korkealle Alto do Mar de Ovellasille. Iltapäivällä puolestaan Negreirasta eteenpäin olisi lähes pelkkää nousua yli 10 km matkan.
Päivän aikana käveltävää alusta vaihteli asfaltin ja hiekkateiden välillä. Nousut sai tehdä pitkälti puiden varjossa. Belgialaisen lisäksi en koko päivänä tavannut ketään muuta samaan suuntaan vaeltanutta. Santiagoon palaajia sen sijaan tuli vastaan ainakin 10.
Ensimmäisen kovan nousuosuuden jälkeen saavuin Ponte Maceiran kylään, jossa on keskiaikainen Tambre-joen ylittävä kivisilta. Kylä vaikutti olevan suosittu retkikohde, koska kylän laidalla olevilla parkkipaikoilla oli paljon autoja.
Matka jatkui viehättävää puistomaista reittiä kohti Negreiraa. Ennen kaupunkiin saapumista oli tylsempi kävelyosuus ja jouduin vielä kapuamaan melko jyrkän mäen ylös. Kävelin lähes kaupungin läpi, enkä malttanut istahtaa yhteenkään baariin. Lopulta alamäkeen laskevalla kadulla oli baari, jonka kadulla olevan pöydän ääreen istahdin.
Tilasin aquariuksen ja juusto bocadillon. Minulle tuotiin lisäksi sipsejä sekä pala empanadaa. En jaksanut syödä koko bocadilloani, vaan pakkasin loput mukaan.
Alempana katu meni läpi kaupunginportin. Sen toisella puolella oli markkinat. Yritin kulkea katsomatta tarjontaa, jotta en keräisi lisää painoa reppuuni. Kadun varrella oli mielenkiintoinen patsas. Mielenkiintoiseksi sen teki, että se kertoi tarinan, jonka sai selville vasta katsottuaan sitä kahdesta suunnasta.
Loppumatka olikin sitten nousuvoittoista. Onneksi ei ollut kovin jyrkkiä osuuksia. Aamun arvelut, josko pitäisi päästä tuulimyllyjen toiselle puolelle, osuivat oikeaan. Onneksi reitti kiersi kukkulan eikä tarvinnut ylittää sitä.
Matkaa oli jäljellä vajaat 5 km, kun kelloni akusta alkoi loppua virta. Kohdalle osui sopivasti bussipysäkki ja istahdin sen katokseen lataamaan kelloa varavirtapankista. Muistin että olin ottanut aamupalalta mukaan banaanin. Se tuntui sopivalta välipalalta.
Kuin tyhjästä tupsahti belgialainen vaeltaja eteeni. Hän oli hämmästynyt, että olin kävellyt niin pitkälle. Nyt hän malttoi pitää hetken taukoa kanssani. Selvisi että yöpyisimme samassa kylässä, mutta eri albergueissa. Minä jäin vielä istumaan, kun hän jatkoi matkaa.
Loppumatkasta askel alkoi jo painaa. Olin onnellinen kun pääsin perille. Majapaikkani oli 300-vuotias perinteinen kivitalo. Huoneeni oli toisessa kerroksessa. Kävin suihkussa ja päätin ottaa riskin ja panna vaatteeni pesukoneeseen. Jännitti ehtisivätkö vaatteet kuivua, vaikka tuuli ja paistoi aurinko.
Alberguen puolella oli maijoittuneena vain yksi nuorehko espanjalainen nainen. Hän ja talon iäkäs emäntä jututtivat minua kovasti espanjaksi. Ennen iltaruokaa kävin keräämässä pyykkini pois narulta. Ne eivät olleet aivan kuivia ja minulle oli selvää, etteivät ne kuivuisikaan yön aikana. Talo oli nimittäin kylmä.
Minä vetäydyin huoneeseeni heti syötyäni. Keräsin kaikki tarjolla olevat peitot sängylle ja kaivauduin lakanoiden väliin. Ne tuntuivat aluksi kosteilta.
Kelloni mukaan päivämatkan pituus oli 27,94 km. Nousua kertyi yhteensä 890 m ja laskeutumista 735 m.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti