Majoitustiedusteluita ja pakkausharjoitusta

Pyysin viime viikonloppuna saksalaiselta caminoystävältäni apua saksankielisen majoituskyselyn laatimiseen. Vastaus tuli nopeasti ja samalla sain yhden majoitusvinkinkin. Niinpä sitten ryhdyin lauantaina tuumasta toimeen. Olin ajatellut, että varaan majoituksen ensimmäiseksi viikoksi ja sitten matkalla aina pariksi päiväksi eteen päin kerrallaan.

Kun kolmella paikkakunnalla ei ensimmäisessä vaihtoehdossani ollutkaan enää tilaa, päätin laittaa varaukset kuntoon aina maaliskuun loppuun asti. Samalla tämä tarkoitti, että jouduin päättämään, pidänkö lepopäivää jossain välissä. Päädyin ratkaisuun, että jaan 12. vaelluspäivän etapin kahtia. Alkuperäinen suunnitelma oli kävellä 24,5 km Bremen:stä Barrien:iin. Nyt yövynkin jo n.17 km päässä Weyhessä ja sitten kävelen seuraavana päivänä vain vajaat 8 km Barrien:iin. Lyhyemmät päivät ovat varmaan tervetulleita, koska Bremeniin tulopäivänä joudun kävelemään reilusti yli 30 km.

Olen siis lähettänyt 11 majoituskyselyä. Vastauksia on viikonlopun vuoksi tullut vasta kaksi. Pääsen Hampurissa Merimieskirkon ryhmämajoitustilaan ja lisäksi Harsefeld:stä (pari päivää Hampurista eteen päin) tuli vahvistus. Ennen Merimieskirkon tiloihin majoittumista yövyn caminoystäväni luona. Toivottavasti huomenna, maanantaina tulee lisää myönteisiä vastauksia.

Tähän asti olen pakannut reppuuni harjoittelukävelyitä varten vähän mitä sattuu. Tärkeintä on ollut saada tarpeeksi(?) painoa. Eilen sitten kasasin jokseenkin kaiken mitä aion ottaa mukaan. Tavaraa oli tosi paljon!

Joskus aiemmin kirjoitin, että aion kokeilla makuualustan virittämistä repun sisään ikään kuin kehikoksi. Olin harjoituslenkillä ollut tosi tyytyväinen viritykseen, koska reppu oli siistin näköinen ulkoapäin ja tosi hyvä kantaa. Nyt jouduin kuitenkin luopumaan virityksestäni. Makuualusta vei niin paljon tilaa repusta, etten saanut kaikkea mahtumaan mukaan. Kun poistin makuualustan, tilaa oli ihan reilusti. Painoa sen sijaan kertyi liikaa, 9,2 kg. Paino putoaa piirun verran 9 kg, kun otan yhden t-paidan ja villapaidan päälleni. Myös laivamatkaa varaamani pokkari vähentää aavistuksen painoa, kun jätän kirjan laivalle. Käyn tavarat varmaan ainakin kertaalleen läpi ja mietin, mitä voisin jättää pois. 

Tiedän toki, että kaikkea on saatavilla matkan varrella, joten ei pitäisi haalia mitään ylimääräistä mukaan. Kuitenkin tuntuu, että näin pitkällä reissulla kaipaa myös vähän luksusta. Minulle se tarkoittaa, ettei joka päivä ole ihan pakko pyykätä ja että voin välillä laittaa päälleni jotain muutakin, kuin seuraavan päivän vaelluspaidan. No, käyn pari tiukkaa neuvottelua itseni kanssa, niin enköhän saa puristettua painosta kilon pois ja voin ottaa vettäkin mukaan :) 

Jännitystä ilmassa

Huomenna on tasan neljä viikkoa lähtöön! On yllättävän paljon järjesteltävää, kun on poissa kotoa puoli vuotta. Minusta pelkissä matkajärjestelyissä olisi tarpeeksi tehtävää, kun työkin vaatii oman osuuntensa valveillaoloajastani. En ole mikään listoja rakastava ihminen. Olen kuitenkin jo harkinnut listojenkin kirjoittamista, jotta kaikki tulisi varmasti tehtyä. Toistakseksi mukaan otettavien varusteiden lista saa vielä riittää.

Matkavalmistelujen saralla olen yhä edennyt pienin askelin. Olen selvittänyt Ranskan postin sivuilta, että heillä on poste restante -palvelu, johon voi lähettää minulle paketin. Löysin myös Langres:n kaupungin postitoimiston osoitteen. Ranskassa paketteja säilytetään 15 päivää niiden saapumisesta. Mitään ihan ilmaista lystiä paketin lähettäminen Suomesta ei ole. 2 kg paketti Ranskaan maksaa 31 € ja 5 kg paketti 40 €. Vaelluskenkäni taitavat painaa niin paljon, että 2 kg ei minulle riitä. Ostin postista (tai oikeastaan lähi-Siwasta) laatikon vaihtovarusteiden lähettämistä varten. Laatikoita oli tarjolla kahta kokoa S ja M. Epäilin, että vaelluskenkäni eivät mahtuisi S kokoiseen laatikkoon, joten ostin isomman. Kotona sitten heti asettelin vaelluskenkiä ja -sandaaleita laatikkoon. Olisi tainnut S koko riittää sittenkin. 😊

Sain viime viikolla vihdoin myös haettua kirjastosta matkailijoille tarkoitetut saksan ja ranskan oppikirjat. Ranskan kurssikirjan mukana tuli myös CD-levy. Olen kahlannut molemmat opukset läpi. Minulla on molempien kielien osalta lukion kieliopinnot käytynä muutama vuosikymmen sitten. Saksan kielioppi alkoi muistua mieleen oppikirjaa lukiessa, mutta sanavarastoni on tosi onneton. Ranskan kanssa olen aivan pulassa. Täytyy vain toivoa, että kohdalleni osuu englantia puhuvia ihmisiä.

Olin kuvitellut jatkavani liikunnallista elämää myös tämän alkuvuoden ajan. Kuntosalilla olen sentään saanut käytyä, mutta kävely on jäänyt turhan vähiin. Eilen illalla kävin tekemässä pienen lenkin kodin läheisyydessä. Lenkki sujui kommelluksitta. Kotiin palattuani ja riisuttuani kengät oikea jalkani ei jostain syystä enää tykännytkään siitä, että varasin sille painoa; todella ikävä pistävä kipu jalan ulkoreunan puolella jalkapohjasta kohti kehräsluuta. Kipupistettä ei löydy painelemalla ja nilkkaa voi huoletta pyöritellä. Jalka ei vain kestä painoa. Aamulla yritin lähteä töihin, mutta muutaman pihalla otetun askeleen jälkeen annoin periksi ja palasin sisään. Nyt sitten jännitän, meneekö tämä ohi viikonlopun levolla vai joudunko turvautumaan lääkäriin. Kunhan olen kunnossa lähtöpäivään mennessä, niin olen iloinen. Parempi potea nyt kuin reissussa!

Reitti: Camino Frances SJPP - Santiago de Compostela

Ranskalaista reittiä pitkin St Jean Pied de Port:sta Santiago de Compostelaan kertyy matkaa n. 790 km. Kesällä 2014 kävelin ensimmäisen caminoni juuri tällä reitillä. En kuitenkaan uskaltautunut aloittamaan vaellustani Pyreneitten ylityksellä, vaan lähdin matkaan Espanjan puolelta Roncesvalles:sta. Niinpä vaellukseni tämä osuus alkaa minulle täysin uudella elämyksellä.

Olen aiemminkin kirjoittanut, että valitsin ranskalaisen reitin, jotta minun ei tarvitse suunnitella päivämatkojani enää Espanjassa. Camino Norte olisi ollut maisemien puolesta houkutteleva vaihtoehto. Löysin jopa vaellusreitin SJPP:stä Iruniin, joten siltä kannalta se olisi ollut täysin mahdollinen reitti. Jos olisin aiemmin ylittänyt Pyreneet, voi olla, että valintani olisi sittenkin kallistunut Norten puolelle.

2014 kuljin John Brierleyn karttaoppaaseen tukeutuen. Voi olla, että ostan sen matkan varrelta tänäkin vuonna. Kun olin parin ensimmäisen vaelluspäivän jälkeen oppinut luottamaan reitin varrella olevaan viitoitukseen, käytin opasta lähinnä siihen, että tarkastin mistä löytyy seuraava juomavesipiste tai kahvila. Edellisellä kerralla kävelin pääsääntöisesti oppaasta poikkeavia päivämatkoja. Niin ajattelin tehdä tälläkin kertaa. Olen myös suunnitellut, että pyrin yöpymään eri kylissä kuin ensimmäisellä kerralla.

Tapasin edellisellä kerralla nuoren ruotsalaisen miehen, joka oli (jos muistan oikein) jo kahdeksatta kertaa ranskalaisella reitillä. Kyselin syytä, miksi hän palaa aina samalle reitille, vaikka vaihtoehtoja olisi tarjolla. Hän sanoi, että hänelle kyse on sisäisestä matkasta ja hän palaa ranskalaiselle reitille, koska tietää infran olevan siellä kunnossa. Minä ajattelen vähän samaan malliin. Saan keskittyä kävelemiseen sekä luonnon ja ihmisten havainnointiin murehtimatta, mistä löydän ruokaa tai nukkumapaikan.

Ranskalainen reitti jakautuu tavallaan kolmeen osaan. Ensimmäiset vajaat 300 km Burgos:n kaupunkiin asti kulkee melko vaihtelevassa maastossa. Reitti halkoo kolmea maakuntaa: Navarre, La Rioja sekä Castilla et León. La Riojan viinialueella maa on punaista savea, joka tarttuu märällä kelillä tosi ikävästi kenkiin. Muistan, että liottelin vaelluskenkiäni jokaisessa vähän isommassa vesilätäkössä, jotta sain edes osan savesta irti.

Vähän Burgosin jälkeen alkaa Meseta. Meseta on avointa melko tasaista ylänköä. Reitti kulkee n. 800-900 m merenpinnan yläpuolella, eikä osuudella ole juurikaan varjoa suovia puita. Minulla oli onni puolellani, koska paria päivää lukuunottamatta sain nauttia puolipilvisestä säästä. Minä lähdin myös yleensä jo varhain liikkeelle, jotta heinäkuun kuumuus ei olisi nujertanut minua. Kuulin ensimmäisellä caminollani lähes kauhutarinoita Mesetan rankkuudesta nimenomaan henkisellä puolella. En tiedä johtuiko se siitä, että tapasin Burgosin jälkeen aivan mahtavia ihmisiä, mutta minulla on Mesetalta vain hyviä muistoja.

Muistelen että kanssavaeltajat sanoivat Mesetan päättyvän Leóniin. Voi olla, mutta minusta maasto alkoi muuttua vaihtelevaksi vasta joskus Astorgan jälkeen. Viereinen kuva on otettu jokunen kilometri Rautaristin jälkeen. Kuvan keskellä näkyvään kylään laskeuduttiin n. 400 m melko jyrkästi ja suurin osa vaeltajista jatkoi vielä 400 m alempana olevaan Molinasecan pikkukaupunkiin.


Matkan varrelle osuu useita vaihtoehtoisia reittejä. Ehkä innostun tällä kertaa kulkemaan niitä. Ainakin Samoksen kautta tulen melko varmasti kulkemaan. Olen vakuuttunut, että reitillä riittää minulle tälläkin kertaa ihmeteltävää. Toivon myös, että tällä caminolla osaan jo suhtautua myötämielisemmin turigrinoihin, joita tulee varmasti riittämään viimeisen 100 km matkalla ennen Santiagoa. Kukin tekee caminosta omannäköisensä. Saa nähdä, miltä Santiagoon saapuminen tuntuu tällä kertaa, kun se onkin ikään vain välietappi ja matkani toivon mukaan jatkuu kohti merenrantaa.