Translate

maanantai 26. joulukuuta 2016

Reitti: kohti Le Puyta 3/3

Clunysta Le Puy:hin on matkaa vielä noin 290 km. Tämän reitin varrelle osunee vaellukseni puolivälin kohta. Minulle on syntynyt käsitys, että maasto on vaihtelevaa ja paikoin jopa haastavakin. Näkemieni kuvien perusteella reitin varrella on useampia viehättäviä pikkukaupunkeja. Nyt pitäisi alkaa löytyä myös edullisempia majoitusvaihtoehtoja, vaeltajille ja pyhiinvaeltajille tarkoitettuja yhteismajoituksia.

Ensimmäisen käsitykseni reitistä muodostin Uudesta-Seelannista kotoisin olevan Kiwi Nomad -nimimerkillä bolegeja kirjoittavan vaeltajan Cluny chemin blogista vuodelta 2012. Hän on 4 vuotta aikaisemmin kävellyt myös Le Puy:sta Santiagoon.

Reitin korkeusprofiili näyttää melko vaihtelevalta. Ensimmäiset parisataa kilometriä reitti näyttää sahaavan hieman epätasaisesti 200 ja 800 m välillä. On matkalla toki jokseenkin tasaisiakin osioita. St-Georges-Haute-Ville nimisessä pikkukaupungissa (1354 asukasta) reittiin yhtyy Genevestä lähtevä reitti. Kaupungista alkaa myös n. 20 km nousu 450 metristä 1150 metriin. Viimeiset 60 km kuljetaankin yli 800 m korkeudessa kunnes laskeudutaan 650 m sijaitsevaan Le Puy:hin.

Reitti seuraa useammassa kohdassa jotain GR vaellusreittiä ja ilmeisesti siksi useammassa kylässä / kaupungissa on myös vaeltajille tarkoitettua majoitusta tarjolla. Osa niistä näyttäisi olevan tarkoitettu tosin lähinnä ryhmille, mutta aion koittaa onneani, josko onnistun varaamaan itselleni pedin. Association des Amis de Saint-Jacques en Rhône-Alpes julkaisee opasvihkosia alueellaan kulkevista pyhiinvaellusreiteistä. Oppaassa on lueteltu kylistä ja kaupungeista löytyvät palvelut. Lisäksi on hyvin pelkistetty kartta reitistä sekä profiilipiirroksia. Oppaan majoitusvinkeistä löytyy pyhiinvaeltajille tarkoitettuja majoituksia: accueils jacquaires ja accueils pèlerins. Sikäli kun olen ymmärtänyt oikein, molemmat ovat yksityisten henkilöiden tarjoamaa majoitusta, joihin vaaditaan pyhiinvaeltajan passi (carnet de pèlerin/pilgerausweis/credencial). Accueils jacquaires -majapaikoissa maksu on vapaaehtoinen (libre participation aux frais), kun taas accueils pèlerins -majapaikoissa on kiinteä maksu.

Reitillä on ainoastaan yksi yli 10 000 asukkaan kaupunki. Suurimmassa osassa matkan varrella olevista paikkakunnista asuu vain joitakin satoja asukkaita eikä niissä välttämättä ole juurikaan palveluita tarjolla. Kun vielä huomioi ranskalaisen tavan pitää kauppoja ja ravintoloita suljettuina joko puolikkaita tai koko päiviä lähes minä päivänä vain, on varmaan syytä täydentää eväsvarastoja aina mahdollisuuden tullen. Toiseksi viimeinen vaelluspäivä ennen Le Puy:ta tulee olemaan haastava. 26 kilmoterin matkalla ei ole tarjolla mitään palveluita. Kaikki kylät ovat reitiltä jonkin verran sivussa. Kilometrejä tulee kertymään, jos haluaa poiketa kilometrin tai parin päässä olevassa kylässä.

Kun saavun Le Puy:hin on kesäkuu varmaan jo pitkällä. Aika näyttää, kuinka monta lepopäivää olen tarvinnut matkalla. Olen laskeskellut, että ehdin kävellä Finisterreen asti, jos pääsen jatkamaan matkaa Le Puy:sta kesäkuun loppuun mennessä. Kesäkuun loppuun minulla on 103 päivää aikaa laskettuna siitä aamusta, kun nousen laivasta Travemündeen. Toisaalta, kun olen suunnitellut päivämatkojani tarjolla olevien majoitusmahdollisuuksien mukaan, on suunnitelmaan kertynyt vaelluspäiviä vain 77 kpl. Pitäisi siis olla paljon aikaa lepoon sekä hitaaseen etenemiseen.

tiistai 6. joulukuuta 2016

Mietteitä Itsenäisyyspäivän lenkiltä

Päätin aamupäivällä uhmata pakkasta ja jäisiä teitä. Auringonpaiste häikäisi muttei lämmittänyt. Olin tyytyväinen, että olin pukenut toppapuvun päälle. Vaikka kevyen liikenteen väylät olikin hiekoitettu, jännitin kuinka hyvin muutama viikko aikaisemmin ostamani kitkakengät pitäisivät minut pystyssä. Hyvinhän ne toimivat ja pikku hiljaa uskalsin askeltaa normaalisti.

Viime päivät ovat olleet täynnä ohjelmaa, enkä ole juuri ehtinyt uhrata ajatuksia tulevalle vaellukselle. Nyt kävellessäni yksin tuttua reittiä oli hyvä pohtia menneitä viikkoja ja suunnitella loppuja valmisteluja.

Kävin heti repun ostopäivää seuraavana päivänä tekemässä reilun kympin lenkin pakatun repun kanssa. Vaikka en vielä onnistunut pakkaamaan reppua täydellisesti, totesin että sitä on hyvä kantaa. Jo kaupassa reppu tuntui istuvan selässä tukevasti. Lenkillä tuli kokeiltua käytännössä, kuinka vaelluskengän riisuminen jalasta ja uudelleen jalkaan laittaminen onnistuu reppu selässä. Missään vaiheessa operaatiota ei tuntunut siltä, että reppu olisi horjuttanut tasapainoani. Loppumatkasta pääsi vielä sadekuuro yllättämään minut. Tulipa samalla todennettua, että reppu ei läpäissyt vettä pari kymmentä minuuttia kestäneen sateen aikana. En kuitenkaan usko, että tavarat säilyisivät kuivana ilman ylimääräistä suojaa, kun sadetta kestäisi useampia tunteja.

Marraskuun loppupuolella intouduin järjestämään matkavakuutusta kuntoon. Minulla on jatkuva matkavakuutus, mutta se on voimassa vain alle kolmen kuukauden matkoilla. Laitoin tarjouspyynnön kolmeen vakuutusyhtiöön. Yhtiö, jossa minulla on jatkuva matkavakuutus, vastasi jo samana päivänä. Toinen vakuutusyhtiö pyysi minulta tarkennuksia tarjouspyyntööni ja vastasi seuraavana päivänä. Kolmas vakuutusyhtiö ei ollut kiinnostunut tarjoamaan minulle vakuutusta. En saanut sieltä minkäänlaista vastausta. Molemmissa saamissani tarjouksissa oli sama malli: jatkuva matkavakuutus ja sitä täydentävä vakuutus 3 kk ylittävälle ajalle. "Oman" vakuutusyhtiöni tarjous oli selkeästi edullisempi vaihtoehto. Silti jatkovakuutuksen hinta oli sellainen, että se sai minut harkitsemaan, kannattaisiko minun lentää välillä Suomeen. Kun kerroin tämän vakuutusyhtiölle, sain itselleni uuden tiedon jatkuvan matkavakuutukseni voimassaolosta. Jotta vakuutus olisi tullut jälleen voimaan "uudelle" matkalle, minun olisi pitänyt viettää 14 pv Suomessa, eikä matkapäiviä lasketa mukaan. Eipä siis passaa lähteä esim. Tallinnan risteilylle kahden viikon sisällä ennen tai jälkeen muuta matkaa. Jos risteilyllä sattuisi jotain, johon hakisin korvausta, vakuutus ei olisikaan voimassa seuraavalla, liian pian alkavalla reissulla. Vieläkin verepaine nousee, kun ajattelen näitä vakuutuskiemuroita.

Vaikka syksyn alussa ajattelin, että aloitin valmistelut vähän turhan aikaisin, tuntui tänään, että minulle tulee vielä kiire. Lähtöön on reilut kolme kuukautta ja järjesteltävää riittää. Olen koittanut hahmottaa, mitä kaikkia "kerran vuodessa" laskuja minulle tulee vaelluksen aikana. Entä miten hoidan veroehdotukseni päivittämisen? Pitää muistaa tilata hostellikortti, jotta voin yöpyä Saksassa jugendherbergeissä. Kaikki sähköinen aineisto, jota olen kerännyt läppärilleni, pitää siirtää tabletin muistikortille. Jotta voin lainata e-kirjoja kirjastosta, pitää asentaa tietty lukusovellus. Mistä selvitän toimivatko kaikkien saksalaisten ja ranskalaisten operaattoreiden liittymät yhtä hyvin joka puolella maata? Pitäisi ehtiä lainaamaan kirjastosta saksan ja ranskan matkailusanastoa sisältävät kirjat, jotta voin kirjoittaa itselleni kaikki tärkeimmät lauseet muistin tueksi.

Ahdistus sikseen! Ikään kuin päivän kunniaksi virittelin tänään Suomen lipun reppuuni. Hyvää Itsenäisyyspäivää!

lauantai 19. marraskuuta 2016

Varusteet: Repun vaihto

Lokakuun alussa tekemäni koekävely sai minut epäilemään, onko nykyinen reppuni sittenkään paras valinta tälle reissulle. Tuntui, että minulle tulee väkisin liikaa tavaraa ja painoa, jotta kantomukavuus säilyisi hyvänä.

Olin ehtinyt käydä useampaan otteeseen katsomassa ja sovittamassa muita reppuja. En kuitenkaan löytänyt mieleistä. Joko tarjolla tuntui olevan vain liian suuria yli 50 l rinkkoja tai sitten ne olivat mielestäni turhan painavia. Esim. Deuter:n 40+10 l painoi tuplasti sen minkä omistamani reppu. Olen surffaillut verkkokaupoissakin, mutta eihän reppua voi ostaa sovittamatta.

Usko mieleisen repun löytymiseen hiipui ja rupesin viilaamaan grammoja mukaan otettavien vaatteiden osalta. Ajattelin, että ehkä onnistun vähentämään kokonaispainon alle 7 kg ja reppuni olisikin ihan ok kantaa. Tein mahdollisimman täydellisen listan kaikista niistä tavaroista, jotka haluaisin ottaa mukaan. Pituutta listalle tuli vähän neljättä A5 sivua. Sitten aloitin tavaroiden punnitsemisen. Villahoody vaihtui taskuttomaan fleecetakkiin, säästö 220 g jne. Käytin tähän puuhaan useampi tunteja. Lopputulos ei ollut tyydyttävä. Olin karsinut kaiken mahdollisen pois listalta ja vaihtanut vaatteita kevyimpiin versioihin. Silti painoa kertyi vähän yli 7 kiloa, eikä siinä ollut mukana vettä tai eväitä.

Tänään minulla oli mahdollisuus lähteä yksin kiertämään kauppoja. Kävin useammassa liikkeessä, eikä tilanne ollut muuttunut miksikään. Tuntui jopa, että reppuja olisi näin talvea vasten vähemmän tarjolla kuin joitakin viikkoja aiemmin. Lopulta menin XXL:n liikkeeseen mielessäni heidän 30 pv tyytyväisyystakuu. Jos löytäisin kaksi kelvollista mallia, voisin ostaa toisen ja kokeilla sitä käytännössä. Jos se ei istuiskaan hyvin selkääni, voisin vielä palauttaa sen ja vaihtaa toiseen malliin. Sielläkään ei ollut turhan montaa vaihtoehtoa haluamassani kokoluokassa. Kun tutkin Bergans:n reppua, sain myyjän avukseni. Hän laittoi minulle n. 9 kg painavan teltan sekä Bergans:n että Exped:n reppuihin ja auttoi säädöt kohdilleen. Ensin vähän vierastin Exped:n tosi minimalistista 45 l reppua. Selässä se tuntui kuitenkin tosi hyvältä ja tukevalta. Jopa kumartuminen "kengännauhoja solmimaan" onnistui mainiosti. Niinpä minä lopulta päätin ostaa Exped:n repun.

 
Kotona pakkasin kokeeksi lähestulkoon kaiken mukaan otettavan reppuun. Tilaa tuntui olevan ruhtinaallisesti. Onhan sitä 12 l enemmän kuin Talon:ssa. Vielä on opeteltavaa lukuisten kompressiohihnojen kanssa ja siinä miten tavarat kannattaa reppuun pakata. Nyt kenkäni pullistelevat ikävän näköisesti repun keskikohdassa.

Kun pääsen repun kanssa lenkille, niin selviää, kuinka tuuletus selän puolella toimii. Mallin ideana on, että siinä on mahdollisimman vähän kohtia, jotka tulevat suoraan selkää vasten. Myyjä sanoi, että hänellä on itsellään vastaava miesten malli ja että reppu pitäisi vettä kohtuullisen hyvin. Hän vertasi pitoa sadesuojan pitoon, mutta suositteli kaiken varalta käyttämään kuivapusseja tavaroiden pakkaukseen. No, niitä minulla onkin jo valmiina. Sovitin myös vanhan Jack Wolfskin reppuni sadesuojaa ja se riitti oikein hyvin tämänkin repun päälle.

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Reitti: kohti Le Puy en Velayta 2/3

Langres - Cluny on vaellukseni seuraava reittiosuus. Pituutta tälle osuudelle tulee noin 240 km. Todellisuudessa tulen varmaan kävelemään vähän pidemmän matkan, sillä osa majapaikoista on melko kaukana reitiltä. Olen pilkkonut osuuden 11 päivämatkaksi.

Ensimmäisenä päivänä majoitusta löytyy vasta noin 35 km päässä Langres:sta. Reitti seuraa GR7. GR on lyhenne Grande Randonnee sanoista, joilla tarkoitetaan pitkän matkan vaellusreittejä, jotka vievät pisteestä A pisteeseen B. Reitit on merkitty puna-valkoisilla opasteilla. Vaeltaessa saattaa nähdä myös puna-keltaisia opasteita. Ne ovat GRP (Grand Randonnee de Pays) opasteita. GRP reitit ovat "rengasreittejä" eli päättyvät samaan paikkaan, mistä alkavat. Lisäksi on olemassa vielä kolmas merkintä lyhyille, korkeintaan yhden päivämatkan mittaisille vaellusreiteille. Näillä PR reiteillä opasteet muodostuvat kahdesta keltaisesta viivasta.  www.ffrandonnee.fr -sivustolta löytyy paljon tietoa Ranskan vaellusreiteistä. Myös www.gr-infos.com -sivustolla on tietoa reiteistä.

Minä seuraan GR7 pari päivää Grancey-Le-Château nimiseen paikkaan asti. Se on Burgundin alueen rajalla.  La Confraternité des pèlerins de Saint Jacques de Compostelle en Bourgogne on merkinnyt pyhiinvaellusreitin aina Clunyyn asti. Heidän sivuiltaan löysin myös oppaan, joka on ladattavissa heiltä saatavalla koodilla. Opas on hyvin yksityiskohtainen. Tein siitä itselleni lyhennellyn version sanakirjan kanssa kääntäen. Totesin, että ranskan kielessä on melko monta tienristeystä merkitsevää sanaa. Valitettavasti en sanakirjani avulla saanut oikein selvää niiden merkityseroista.

Reitin varrelle osuu useita pienempiä kaupunkeja sekä Dijon. Reitti kiertää Dijonin keskustan. Näin etukäteen olen kyllä ajatellut, että haluan tutustua kaupunkiin. Ehkä pysyn reitillä ja menen julkisilla liikennevälineillä käymään keskustassa. Tämä malli toimi minulla hyvin ranskalaisella reitillä León:ssa. Saavuin Leóniin sateisena päivänä ja sen aamun suunnitelmastani poiketen jatkoin matkaa La Virgen del Caminoon. Kun sade lakkasi iltapäivällä, lähdin bussilla tutustumaan Leóniin. Seuraavana aamuna pääsinkin sitten jatkamaan matkaa jälleen luonnonhelmassa.

Saa nähdä tuleeko minusta puolessatoista viikossa punaviinin ystävä. Reitti kulkee useampana päivänä viiniviljelmien halki ja erinäisiä maistelupaikkoja olisi tarjolla. Olen vain harvoin onnistunut nauttimaan enemmän kuin yhden lasillisen punaviiniä ilman nautintoa seuraavaa päänsärkyä. Koska tietoisesti pyrin välttämään särkylääkkeiden käyttöä, en ehdoin tahdoin halua aiheuttaa myöskään tarvetta niiden käytölle. Niinpä juon paljon mielummin valkoviiniä.


sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Reitti: Trier:stä kohti Le Puy en Velayta, osa 1/3

Trier - Le Puy väli pyhiinvaellusreittiä pitkin on noin 900 km pitkä. Vézelayn kautta St Jean Pied de Portiin kulkeva reitti olisi huomattavasti lyhyempi. Haluan kuitenkin kulkea Le Puy - SJPP välin, koska sitä kehutaan niin kauniiksi. Alkumatka on joka tapauksessa yhteinen Vézelayn ja Le Puyn kautta kulkeville reiteille.

Aluksi reitti kulkee vielä parin päivämatkan verran Saksan puolella. Reitti koukkaa Luxemburgin puolelle Schengeniin ja jatkuu sen jälkeen Ranskan puolella. Olen jakanut reitin tämän osuudeen omissa suunnitelmissani kolmeen osaan. Ensimmäinen osa Trier - Langres on n. 350 km.

Ranskan puolella kulkevasta reitistä Association de Amis de Saint-Jacques de Compostelle Région Lorraine on tehnyt oppaan. En ole onnistunut tilaamaan sitä netistä, mutta toivottavasti löydän sen matkan varrelta. Ainakin muutamassa kuvassa, jotka olen oppaasta nähnyt, siinä näyttäisi olevat tarkat kartat. Minulla on Outdoor -sarjan opas koko Trier - Le Puy välille. Se on kuitenkin turhan painava mukana kannettavaksi. Kaipaan ranskalaista opaskirjaa, koska reitistä näyttäisi olevan useampia variaatioita, enkä ole ihan varma mitä niistä tulen kulkemaan. Esim. tällainen yleiskartta löytyy netistä. En kuitenkaan ole missään tarkemmissa reitin kuvauksissa törmännyt siihen, että reitti kulkisi Nancyn läpi, kuten tähän karttaan on merkitty.

Olen joka tapauksessa suunnitellut viettäväni Trier:ssä lepopäivän. Ensimmäinen ehdotettu (ja majoituksen kannalta ainoa järkevä) etappi on yli 30 km pitkä. Ajattelin lyhentää sitä siirtymällä lepopäivänä Trier:ssä 6 km matkan ja yöpyä toisen yön St Matthias luostarissa, jos vain onnistun saamaan sieltä yösijan.

Viimeisen yön Saksan puolella olen suunnitellut viettäväni Perl:ssä. Kun sieltä kävelee Moselin yli siltaa pitkin saapuu Schengeniin, Luxemburgiin. Siellä täytyy varmaan pistäytyä katsomassa paikkaa, jossa tehdyn sopimuksen ansiosta minun ei tarvitse kantaa passia mukanani. Hintataso on kuitenkin sen verran korkeampi Luxemburgin puolella, että Saksa voittaa majoituspaikan valinnassa. Lisäksi reittikin jatkuu eteenpäin Moselin Saksan puoleisella rannalla.

Ranskan puolella reitin varteen osuvat kaupungit: Metz ja Toul. Toul:n jälkeen on ainakin kaksi vaihtoehtoista reittiä. Jos jatkaa Outdoor:n oppaan läntisempää reittiä kulkee läpi Vaucouleurs:n, jossa Vézelayn ja ja Le Puyn reitit eroavat. Toul:sta itäisempänä lähtevä reitti on ainakin yhtä päivämatkaa lyhyempi. Reitit risteävät kertaalleen eli itäisestä tuleekin läntinen ja päinvastoin. Tulen tekemään omat reittiä koskevat päätökseni vasta matkalla, kun toivottavasti olen saanut ranskalaisen oppaan hankittua. Kohtuuhintaisten majoitusten löytyminen tulevat varmaan eniten ohjaamaan sitä, millaisiksi päivämatkani muodostuvat. Joitakin majoitusvaihtoehtoja on kerätty saksalaiselle sivustolle. Alustan arvion mukaan minulla tulee menemään pari viikkoa tähän osuuteen.

Kun saavun Langresiin ollaan jo pitkällä toukokuun puolella. Olen ajatellut, että teen ennen lähtöäni itselleni postipaketin, jonka mieheni saa lähettää minulle Langres:n postiin. Olen tässä vaiheessa ajatellut siirtyä vaelluskenkien ja -sandaalien käyttöön ja muutenkin hieman keventää varustustani kohti kesää. Todennäköisesti Lagres:sta tulee lähtemään postipaketti kotiinkin päin. Säistä riippuen olen kyllä voinut todeta jo aikaisemmassa vaiheessa softshell-takin olevan turhan lämmin ja etenkin painavan repussa kannettavaksi.


tiistai 1. marraskuuta 2016

Valmistautuminen: monta askelta lähempänä tämän vuoden km-tavoitetta

Kun eilen päivän päätteeksi tutkin Polarin palvelusta kävelemiäni askeleita ja kilometrejä, mietin asuuko minussa suorittaja. Kun asetin tälle vuodelle tavoitteeksi kävellä 3500 km, ajattelin että sen saavutettuani tulevan caminon kilometrit eivät tunnu mahdottomilta. Järkeilin, että ei voi olla kovin vaikeaa kävellä samaa matkaa puolessa vuodessa, kun ei ole muita velvoitteita.

Vaikka tykkäänkin kävellä, olen perusluonteeltani erittäin mukavuudenhaluinen. Jos sataa tai on edes sateen uhka, valitsen mieluummin sohvan kuin lähden lenkille. Tämän huomasi, kun elokuussa tarkastelin käveltyjä kilometrejä. Alkuvuodesta olin selvästi ajatellut, että kyllähän tässä ehtii kävellä tarpeeksi myöhemminkin. No, onnekseni syksy on ollut säiden puolesta mitä mainioin. Syyskuussa olin kävellyt 380 km ja lokakuussa peräti 406 km. Nyt on sitten 3000 km rajapyykki ylitetty.

Suorittaja nosti päätään ainakin viime perjantaina. Aamulla kun lähdin töihin satoi, joten turvauduin bussiin kävelyn sijaan. Vaikka kotiin päin tullessani kävelinkin molemmat siirtymät rautatieasemilta, aktivisuusmittariin oli kertynyt hädin tuskin 8000 askelta. Niinpä minä illemmalla vedin kuoripuvun päälle ja lähdin lenkille uudelleen alkaneesta sateesta huolimatta. Ensin teki mieli palata heti takaisin, kun tuulikin melko navakasti. Jonkun matkaa käveltyäni mieleeni nousi ranskalaisella reitillä tapaamani Beatrice. Yhtenä sateisena aamuna hän sanoi, että hänestä on tosi rauhoittavaa kävellä sateessa ja kuunnella sadeviittaan ropisevia pisaroita. Niinpä minäkin keskityin kuuntelemaan huppuun osuvia sadepisaroita ja tuulen huminaa. Lenkin jälkeen mieleni oli rauhallinen ja muutenkin olo tuntui hyvältä. Askeleita oli kertynyt vähän yli 10000 lisää, vaikka tarkoitukseni oli kävellä vain reilut puolet siitä.

On selvästi havaittavissa, että kuntoni on parantunut ja kävelyvauhti on noussut. Jos kuntosalilla kävelen juoksumatolla, niin sykkeeni ei saavuta enää aeorobistatasoa, vaikka laitan vauhdiksi 6,2 km/h. Kävelyvauhti ei sinänsä ole minulle tärkeä, vaan ennen kaikkea haluaisin vahvistaa kestävyyttäni. Toivotaan, että loppuvuoteen osuu vielä kauniita viikonloppuja. Silloin olisi toiveita ehtiä pidemmille lenkeille. Nyt en lokakuun alun koekävelyn jälkeen ole ollut kertaakaan liikkeellä repun kanssa.

maanantai 24. lokakuuta 2016

Lähtöpäivä kiinnitetty

Vaikka lähtöpäivään on vielä reilusti aikaa, 4 kuukautta ja 22 päivää, tuleva vaellus alkaa tuntua todelliselta nyt, kun minulla on laivalippu hankittuna. Lähtö kotoa on siis varhain lauantaiaamuna, jotta ehdin ajoissa satamaan.

Finnlines:n FINNSTAR lähtee Helsingin Vuosaaren satamasta 18.3.2017 klo 17.00. Ostin naispaikan kolmenhengen sisähytistä sekä "ylimääräisen" yöpymisen Travemünden satamassa sunnuntain ja maanantain väliseksi yöksi.


Saman tien kun lippu tuli sähköpostiini, ajatukset alkoivat harhailla tulevilla reiteillä. Toisaalta olen aivan innoissani siitä, että lähtö lähestyy. Toisaalta alkaa hirvittää. Ehdinkö tehdä kaikki valmistelut? Pärjäänkö yksin, kun ei olekaan muita vaeltajia ympärillä? Joudunko vaikenemaan monella kielellä, jos kielitaitoni ei riitäkään? Iskeekö kauhea koti-ikävä? Pisin aika, jonka olen ollut erossa perheestäni tähän mennessä, on ensimmäinen caminoni. Ehkä tässä täytyykin aloittaa mentaalivalmentautuminen fyysisen valmistautumisen rinnalla!

lauantai 22. lokakuuta 2016

Reitti: Via Coloniensis Köln - Trier

Kölnistä tulen jatkamaan kohti Trieriä. Tämän reitin nimestä näkee kahdenlaista kirjoitusasua: Via Colonensis ja Via Coloniensis. Joissain yhteyksissä olen nähnyt reittiä kutsuttavan myös Rheinische Jakobsweg:ksi. Luulisi, että sen niminen reitti kulkisi Reiniä seuraten. Tälle osuudelle tulee matkaa 238 km. Minulla on reitistä Outdoor -sarjaan kuuluva opaskirja, joka ehdottaa reitin jakamista 11 päiväetappiin. Ehdotetut päivämatkat vaihtelevat 16 ja 27 km välillä.

Olen itse jakanut reitin 10 etappiin siten, että Trieriin saapumispäivänä urakoisin reilut 33 km. Edeltävän yön olen suunnitellut viettäväni Luxemburgin puolella Eechternoach:ssa. Opaskirjan mukaan se on Luxemburgin vanhin kaupunki.

Kölnin jäätyä taakseni saan kulkea pari ensimmäistä päivää lähes tasamaalla. Euschkirchenin jälkeen tietää saapuneensa Eifelin alueelle, sillä seuraavat 75 km ovat lähes pelkkää nousua. Ei voi sanoa, että reitti helpottuisi sen jälkeenkään. Opaskirjan reittiprofiili tekee melkoista siksakia 300 ja lähes 700 m välillä. Uskon, että mäet ovat tervetullutta vaihtelua pitkien liki tasaisten etappien jälkeen. Jossain lähteessä Via Balticaa jopa verrattiin Camino Frances:n mesetaan. Via Baltica ei vain kulje ylängöllä.

Jos tällä osuudella koetellaan vähän jalkojani ja kävelykuntoani, joutuu saksankielen taitoni huomattavasti kovemmalle. Tällä suunnalla puhutaan Hochdeutschia. Jotain sen eroista perussaksaan kertoo, että saksankielisessä opaskirjassani on ruokasanastoa ja lisäksi tervehdyksiä sekä muita avainsanontoja. Esimerkiksi Guten Tag = Morje ja Auf Wiedersehen = Tschö.

Opaskirjan, lukemieni blogien ja katselemieni youtube kuvakollaasien sekä videoiden perusteella tällä osuudella olisi todella paljon nähtävää ja koettavaa. Myös Rhein-Eifel.tv:n sivuilta pääsee näkemään, mitä kaikkea on tarjolla. Aiemmilla caminoillani en juurikaan ole käyttänyt aikaa nähtävyyksien katseluun. Nyt olen niin pitkään reissussa, että uskon aika ajoin heittäytyväni turistiksi.

Trier:ssä olen käynyt useamman kerran, mutta edellisestä kerrasta on vierähtänyt reilusti yli 10 vuotta. Kaupunki on ollut olemassa jo roomalaisten aikaan ja sieltä löytyy edelleen sen ajan jäänteitä. Unescon maailmanperintölistalle päässyt Porta Nigra on varmaan tunnetuin. Kaupungista löytyy myös pari kylpylää sekä amfiteatteri. Minua jaksaa aina sykähdyttää Rooman vallan ajalta peräisin olevat rakennelmat (kyllä Gizan pyramidit, Kiinan terrakotta-armeija ja Mexicon mayojen pyramidit ja kaupungit ym. innostavat ihan samalla tavalla).

Muistan vieläkin tunteen kesän 2014 caminolta ranskalaisella reitillä. Lähdin liikkeelle aamulla jo ennen kuutta Cirauquin pienestä kukkulakaupunkista, jossa seikkailin hetken ennen kuin löysin oikean reitin. Heti kaupungin ulkopuolella on kivisilta, jonka jälkeen reitti kulkee jonkin matkaa roomalaisten aikana rakennettua tietä pitkin. Oli vielä pimeää ja kuljin otsalampun luomassa valossa. Linnutkaan eivät olleet vielä heränneet ja ainoa ääni lähti minun omista askeleistani. Pysähdyin hetkeksi ja pystyin mielessäni näkemään ensin, kuinka miehet olivat aikanaan rakentaneet tietä ja sen jälkeen kuulin sotilaiden kulkevan tietä pitkin kalisevine varusteineen. Minusta tuntui etuoikeutetulta kulkea tietä, joka oli ollut olemassa jo niin kauan. Ei haitannut yhtään, vaikka muutaman kerran kompastelin tiestä törröttäviin kiviin.


keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Reitti: Wuppertal - Köln

Wuppertalista matka jatkuu Bergische Jakobswegiä pitkin. Tämä reitti menee kohti Belgian rajaa Aacheniin ja sieltä se jatkuu Belgian puolella Via Mosana -nimisenä. Minä kuljen tällä reitillä vain parin päivän ajan Kölniin asti. Pätkälle tulee matkaa noin 56 km.

Saksan puolella kulkevan reitin voi katsoa Google maps:n kartalta.

En tule kulkemaan aivan oppaiden tarjoamia päiväetappeja. Edellisen reitin päätepiste on Wuppertaliin kuuluva Beyenburg. En kuitenkaan aio yöpyä siellä. Löysin Beyenburgin kaupinginosasta vain yhden majoitusmahdollisuuden. Siellä yöpyminen maksaa tänä vuonna 55 €, joten minä jatkan matkaa.

Suunnitelmani on yöpyä tällä osuudella ensimmäisen kerran Wermelskirchenissä. Kuten reitin nimi viittaa ja Outdooractiven sivulta löytyvä reittiprofiili näyttää, on tiedossa ylä- ja alamäkeä. Reitti kulkee entisen hansakaupungin Lennepin läpi. Pyhiinvaellusreitti on kulkenut sen läpi vuosisatoja. Löysin jostain tiedon, että siellä olisi kapea kuja, joka on saanut nimekseen Pilgergasse. Saa nähdä huomaanko sen.

Reittiprofiilin mukaan seuraavaksi on tiedossa 20 km mittainen alamäki. En tiedä voiko alamäkeä oikeastaan kävellessä edes huomata, jos laskeudutaan 200 m 20 km matkalla. Wermelskirchenin jälkeen olen suunnitellut yöpyväni Altenbergissä. Myös se on ollut tärkeä kohde entisaikojen pyhiinvaeltajille. Ilmeisesti Altenbergin kirkko on edelleen suosittu vierailukohde. Kylässä pitäisi olla tarjolla myös majoitusta pyhiinvaeltajille. Haus Altenbergin nettisivuilla on tosin ollut tieto, että se on remontissa ja remontin pitäisi valmistua syksyllä 2016. Toivottavasti valmistuu, sillä kaksi muuta majoitusvaihtoehtoa ovat taas kalliita (57€ ja 79€).

Altenbergistä Kölniin on vielä noin 20 km taival. Suurin osa päivän reitistä kulkee taajamissa. Onhan Köln iso kaupunki ja kaupungin laidalta on matkaa keskustaan. Jakobusinfon sivulta löytyy majoitusvaihtoehtoja välille Köln - Le Puy. Sivun mukaan Kölnissä pitäisi olla parikin pyhiinvaeltajille tarkoitettua majoitusvaihtoehtoa. Kaikki sivulla olevat vaihtoehdot eivät kuitenkaan ole kovin edullisia. Katseltavaa Kölnissä riittäisi varmaan useammaksi päiväksi. Turistitoimistosta pitäisi olla saatavilla esite tuomiokirkon ympäristössä kiertävästä reitistä, Jakobsspuren. Jos suurkaupunki ei ahdista minua, saatan hyvinkin pitää "lepopäivän" Kölnissä ja tutustua kaupunkiin.



tiistai 4. lokakuuta 2016

Varusteet: reppu


Lauantain koekävely sai minut pohtimaan jälleen kerran reppuvalintaani.

Ensimmäisellä caminollani minulla oli 28 litrainen Jack Wolfskinin reppu, jonka olin tunkenut aivan täyteen. Sekään ei ensikertalaiselle riittänyt, vaan ulkopuolella roikkui milloin mitäkin. Repun päällä minulla vielä keikkui makuupussi. Reppu oli ollut jo monella reissulla mukana, eikä se kestänyt ylikuormausta. Niinpä minun piti hankkia uusi reppu seuraavaa vaellusta varten.



Halusin mahdollisimman kevyen ja maks. 40 litraisen repun. Olinhan jo oppinut (?), kuinka vähällä tavaramäärällä caminolla selviää. Jotta minulle ei vain myytäisi liian isoa reppua tai rinkkaa, otin varmuuden vuoksi mukaani 30l jumpparepun, johon olin pakannut kaiken välttämättömän. Sitten menin Partioaitan liikkeeseen ja sanoin, että tässä on kaikki mitä tarvitsen mukaani ja haluan repun, johon voin pakata ne. Tulin ulos liikkeestä Ospreyn Talon 33 repun kanssa. Sen oma paino on vaivaiset 840g.

Lähdin Portugalin reitille heinäkuussa ja edellisestä kesästä oppineena jätin mm. makuupussin kotiin. Reppuni oli suorastaan tilava eikä kokonaispainokaan ollut paljoa yli 5 kg. Tosin vaelluskin kesti vain 11 päivää.

Jo keväällä mietin, riittääkö reppu myös tulevalle vaellukselleni. Vaikka voikin ajatella, että kevät on maaliskuussa pidemmällä Keski-Euroopassa kuin täällä Suomessa, on otettava lämmintä mukaan. Ajattelin, ettei kaikki tavarat millään voi mahtua 33 litraan, enkä enää haluaisi roikottaa pussukoita repun ulkopuolella heilumassa. Kun etsin itselleni uusia vaelluskenkiä, tutkin samalla reppu- ja rinkkatarjontaa. Kun löysin jonkun, joka miellytti, se painoi minusta aina tosi paljon. Niinpä päätin pyrkiä selviämään sillä, mikä minulla jo oli.

Lauantain koekävelyä varten pakkasin reppuun suurimman osan tavaroista, joita olen ottamassa mukaan. Alla olevassa kuvassa reppu on eväitä vaille lauantaisessa kuosissa. Portugalin reitille syyskuussa lähtenyt ystäväni tuskaili omien tavaroidensa mahtumista Talon 44 ja totesi fb:ssä minulle "Jos sulla on vielä pienempi rinkka kun toi mun niin olet pulassa, nainen!". Tästä huolimatta läpän sulkevien hihnojen pituudesta ehkä näkee, että reppu ei ole todellakaan täynnä. Tavaroiden mahtumisen kanssa tulee siis tuskin ongelmaa.


Sen sijaan minua mietityttää kovasti repun kantomukavuus. Kun on kyse kevyestä repusta, niin mitään kummoisia pehmusteita ei ole tarjolla. Jo lauantain 7.2 kilon paino tuntui ajoittain harteilla ja etenkin rinnan puolella. Jaksanko kantaa repussa 9 kg? Tykkään repusta muuten kovasti, enkä haluaisi joutua luopumaan siitä kesken matkaa ja ostamaan uutta. Taidan siis lähteä vielä uudelle kierrokselle sovittelemaan reppuja. Täytyy myös tehdä lisää pidempiä retkiä niin, että repussa on kunnolla painoa. Aika näyttää ompelenko Suomen lipun tähän vai johonkin toiseen reppuun.

lauantai 1. lokakuuta 2016

Ensimmäisen etapin koekävely

Kun oli luvattu poutaa, eikä minulla ollut mitään sovittua ohjelmaa tälle päivälle, päätin selvittää kauanko minulla kuluu aikaa Kerava - Vuosaaren satama väliin.

Pakkasin eilen illalla reppuun suurimman osan varusteista, jotka olen ajatellut ottaa mukaani. Aamulla lisäsin vielä 8 dl vettä, pari voileipää, omenan, satsuman ja 2 välipalapatukkaa. Käytin repun vaaalla ja painoa oli 7,2 kg. Kun ajattelen kaikkea, mitä ei vielä ollut nyt pakattuna, painoa taitaa kertyä n. 9 kg. Se on huomattavasti enemmän, mitä olen ajatellut. Saapa nähdä millainen grammanviilaaja minusta vielä kehkeytyy.

Laitoin jalkaani uudet juoksuun tarkoitetut kompressiosukat ja varsinaiset vaelluskenkäni. Ajattelin, että näin saan kokemusta, onko kompressiosukista tukea ja apua jalkojen jaksamiseen. Olisi vain kannattanut luottaa tuttuihin ja turvallisiin vaellussukkiin. Kompressiosukkien neulos ei ollut tasainen ja lopputuloksena minulla on n. 20 sentin kolikon kokoinen rakko kehräsluun alapuolella.

Lähdin aamulla liikkeelle vähän jälkeen puoli kahdeksan. Sää oli mitä mainioin. Tosin aina välillä tuuli todella navakasti ja tietysti vastaisesti. Useamman kerran aamun aikana mieleen nousi eilisestä Vain elämää -ohjelmasta Hectorin lausahdus, kun vastatuuleen kääntää selkänsä se muuttuu myötätuuleksi.

Lähes koko matka kulki asfaltilla. Vanhan Lahdentien viertä kulkiessa oli aina vain uusi suora edessäni. Opasteitakin reitiltä löytyi, mutta ne ohjasivat takaisin päin.


Tiesin, ettei alkumatkalla ole levähdyspaikkoja. Ensimmäinen lepopaikka, joka ei vaatinut suurta poikkeamaa reitiltä, oli Kuusijärven kahvio. Olin hämmästynyt, kun parkkipaikka oli aivan täynnä autoja. Kävi ilmi, että siellä oli polkujuoksutapahtuma. Matkat näyttivät olevan 21 km ja 30 km. Oma etappini ei enää tuntunutkaan kauhean pitkältä. Olinhan jo melkein puolessa välissä ja tauko oli pidetty ennen klo 11.


Kun jatkoin matkaa, pilven reuna tipautti muutaman sadepisaran. Olin onnekas, että osuin pitämään taukoani juuri sadekuuron aikaan. Vähän matkan päässä maa oli nimittäin niin märkä, että oli pitänyt sataa ihan kunnolla.

Caminoillani olen huomannut, että minulla sujuu käveleminen reippaasti aina aamulla siihen asti, kun pysähdyn ensimmäiselle kahville. Niin tässä kävi tälläkin kertaa. Vaikka Hakunilaan oli vain 4 km matka, se tuntui pitkältä. Pysähdyin uudelle tauolle kirjastoon. Selailin matkalehteä ja tankkasin vettä. Käytettyäni vielä mahdollisuuden käydä naistenhuoneessa jatkoin matkaa.

Onnistuin löytämään oikean kävelytien ja vihdoinkin pääsin kulkemaan kilometrin verran hiekkatiellä. Kontrasti oli melkoinen, kun oikealla puolellani jylisi kehä III liikenne ja vasemmalle aukesi peltomaisema. Sain kiivetä pienen mäen päälle, jotta pääsin kehän yli kevyenliikenteen siltaa pitkin.  Periaatteessa kulkemani reitti oli minulle hyvin tuttu, koska olen asunut vuosikausia itäisessä Helsingissä ja jokusen vuoden Vantaan Vaaralassa ennen Keravalle muuttoa. Kehän varteen on kuitenkin tehty niin paljon uusia liittymiä, että hetken epäilin tulenko ollenkaan Länsimäkeen.

Länsimäen läpi piti sitten taas kulkea yhtä pitkää suoraa. Aurinko porotti ja energiat alkoivat olla vähissä. Kun näin Mellunmäen metroaseman, mielessä kävi jättää kävely kesken. Menin kuitenkin viereisen päiväkodin pihalla olevalle penkille istumaan. Riisuin vaelluskengätkin jalasta. Kaivoin eväsvoileivät repusta ja istuskelin kaikessa rauhassa. Kilometrejä oli tässä vaiheessa sporttrackerin mukaan kertynyt 23,5. 

Ruisleivän voimalla jatkoin matkaa. Kenkien riisuminen ei ehkä sittenkään ollut kovin hyvä idea näin syksysäällä. Käveltyäni vajaan kilometrin sain kunnon krampin vasempaan pohkeeseen. Onneksi kipu hellitti melko pian. 

Ylitin Itäväylän ja kuljin ohi taloyhtiön, jossa olin asunut parikymmentä vuotta sitten. Silloin oli pellolla joukko paritaloja, eikä ympärillä ollut varmaan yhtään yli 1,5 metristä puuta tai pensasta. Aika paljon ympäristö oli muuttunut. Taloista ei puiden välistä näkynyt kuin pari reunimmaista. Tiekin, jonka päässä taloyhtiö on, oli huomattavasti pidempi ja alkukohta eri paikassa kuin ennen.

Yhden ylämäen jälkeen, olinkin jo Vuosaaressa. Ensimmäisessä risteyksessä oli viitta, jonka mukaan satamaan oli enää 2,5 km. Olipa pitkiä kilometrejä! En muista, koska olisin ollut yhtä iloinen nähdessäni ABC:n mainoskyltin. Sen olin alunperin valinnut etapin päätepisteeksi. Matkaa kertyi 28,6 km ja aikaa kului taukoineen n. 6 tuntia. Yllätyin, että keskivauhtini oli 5,1 km/h.

Palasin julkisilla kotiin. Satamalueelta en ihan heti onnistunut löytämään bussipysäkkiä. Se löytyi lopulta ihan Hansaterminaalin edestä. Nytpä sitten tiedän, minne minun pitää mennä, kun lähtöpäivä koittaa. Bussi-, metro- ja junamatka soivat niin paljon levähdysaikaa, että kävely asemalta kotiin tuntui palauttavalta liikunnalta. Vauhtikin pysyi loppumatkalla samanlaisena kuin normaalilla työmatkalla.

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Reitti: Westfalenin läpi, Osnabrück - Wuppertal

Jossain lähteissä Via Baltican sanotaan jatkuvan aina Münsteriin asti, mutta käyttämissäni oppaissa ja nettisivuilla 200 km pitkä reitti Osnabrückista Wuppertaliin on oma reittinsä. LWL (Amt für Landschafts- und Baukultur in Westfalen) on jakanut reitin 12 etappiin. Niiden välimatkat vaihtelevat 9 - 31 km välillä. Itse olen suunnitellut selvittäväni matkan kymmenessä vaelluspäivässä.

Maasto on edelleen melko tasaista. Ensimmäisellä ja kolmella loppupään etapilla on muutama kovempi nousu. Reitti kulkee melko monen kaupungin läpi. Osnabrück, Münster ja Dortmund ovat minun mittapuullani suuria kaupunkeja. Jokaiseen noista kaupungeista on suunniteltu yöpyminen. Koska kaupunkien läpi käveleminen ei ole, ainakaan minusta, kovin mukavaa, täytyy varmaan panostaa jonkin verran nähtävyyksien katseluun.

Mainitsin jo aiemmin, että opaskirjoissa on minun kielitaidolleni turhan paljon tietoa tutustumiskohteista. LWL:n opas tälle pätkälle on tästä oiva esimerkki. Oppaaseen on saatu sivuja 240 kpl ja painoa sillä on 375 g. Hieman kärjistetysti sanoen, minä käytän oppaan 10 viimeisen sivun tietoja sekä 36 karttasivua. En missään tapauksessa ota opasta mukaan reissuun, mutta sitä on ollut mukava käyttää suunnittelun tukimateriaalina.

LWL:n nettisivuilta löytyy tälle reitille ihan mukavasti tietoa.
http://www.lwl.org/LWL/Kultur/jakobspilger/routen/ab-osnabrueck-weg-1

http://www.fernwege.de/jakobsweg/index.html -sivustolla on tietoa varmaan lähes kaikista Euroopan camino-reiteistä. Osnabrück - Wuppertal reitti on tällä sivustolla jaettu vain 8 etappiin. Se tuntuu minusta vähän hassulta,  kun sivulla kuitenkin mainostetaan LWL:n opaskirjaa.

Noin puoleen väliin asti (Werne) reitistä löytyy tietoa myös sivustolta:
https://www.muensterland.de/freizeit-urlaub/wandern-im-muensterland/auf-den-spuren-der-jakobspilger/

Tällä reitillä ei ole tarjolla juurikaan pyhiinvaeltajille tarkoitettua edullista majoitusta. Münster tekee tässä suhteessa poikkeuksen. Sieltä löytyy kuusi nimenomaan pyhiinvaeltajille suunnattua majoitusvaihtoehtoa. Suurimmassa osassa etappeja majoitusvaihtoehdot maksavat 30-50 € välillä. Eli Saksassa ei yksin vaeltavan päiväbudjettia ei voi laskea 2-3 € / km periaatteella.

keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Varusteet: kengät

Mistä tahansa lukeekin vaellukseen liittyviä kirjoituksia, niin aina niissä sanotaan, että reppu ja kengät ovat vaeltajan tärkeimmät varusteet. Siitä millaisia niiden pitäisi olla, on yhtä monta mielipidettä kuin kirjoittajaa.

Itselleni noista kahdesta varusteesta on tärkeimmäksi muodostuneet kengät. Se johtuu varmaan siitä, että vähäisen vaellushistoriani aikana minulla on ollut ongelmia jalkojen kanssa. Ensimmäisellä caminollani sain jo toisella viikolla rasitusvamman jalkapöytääni. En olisi varmaankaan selvinnyt Santiagoon asti, jos minulla ei olisi ollut tukevia vaelluskenkiäni, joihin turvonnut jalkani mahtui hyvin erilaisine tukisiteineen. Viime kesänä Portugalin reitillä puolestaan mukulakivi- ja asfalttitiet pääsivät yllättämään. Yhdessä kuumuuden kanssa nämä saivat molemmat jalkani turpoamaan ja minun oli siirryttävä vaelluskengistä kevyisiin vapaa-ajan kenkiin. Toisaalta olin molemmilla vaelluksilla onnekas ja selvisin ilman ainuttakaan rakkoa ja hiertymää.

Tulevalla vaelluksellani kävelen eri vuodenaikoina ja matka on sen verran pitkä, etten usko yksien kenkien kestävän alusta loppuun. Niinpä olen suunnitellut kulkevani matkan ensimmäisen puolikkaan eri kengillä kuin loppuosuuden. En ole vielä selvittänyt, kuinka saan toiset kengät matkanvarrelle. Toivottavasti Ranskaan voi lähettää itselleen postipaketin. Toinen vaihtoehto on houkutella joku läheinen tapaamaan minua ja tuomaan kengät mukanaan. En millään haluaisi ostaa matkalla uusia kenkiä ja aloittaa kenkien sisäänajoa.

Ainakin Kölniin asti maasto muistuttaa melko paljon kotoista. Kölnin jälkeen reitti kulkee Eifelin alueen läpi ja siellä on enemmän korkeuseroja. Ranskan puolella maaston pitäisi olla jälleen korkeintaan kumpuilevaa Clunyyn asti. Siitä eteen päin alkaa vaativampi osuus.

Aloitan matalilla Gore-tex kengillä ja otan toiseksi pariksi kevyet pieneen tilaan menevät kävelykengät. Kävelin saman mallisilla Salomonin kengillä viime syksynä ja alkukeväänä varmaan lähemmäs 1000 km. Koska ne toimivat hyvin, ostin keväällä uuden parin. Ne pitää vielä sisäänajaa.

Kun lähestyn Clunya ja kevät on pitkällä (tai kesä alkamassa), vaihdan vaelluskenkiin ja -sandaaleihin. Ostin juuri ennen kesäloman alkua uudet Meindlin vaelluskengät. Testasin niitä lomalla erilaisilla alustoilla ja tuntuvat toimivan hyvin. Koska minulla on aiempaa kokemusta turvonneista jaloista, minulle oli tärkeää, että vaelluskengän iltti aukeaa tarpeeksi ja kenkä on helppo laittaa jalkaan. Keensin vaellussandaalit hankin jo viime vuonna. Ne ovat minusta aivan huiput. Ne ovat tuntuneet tosi hyviltä ensimmäisestä käyttökerrasta lähtien ja niitä voi hyvin käyttää ilman sukkiakin.

Koska epäilen, että jalat väsyvät kävellessäni samoilla kengillä päivästä toiseen, olen ajatellut ottaa mukaan parit eri pohjalliset. Toivottavasti niitä kierrättämällä jalat saavat erilaisen askeltuntuman ja jaksavat paremmin.

perjantai 9. syyskuuta 2016

Reitti: Jakobsweg Via Baltica

Via Balticasta tulee useimmille mieleen Tallinnasta Viron, Latvian ja Liettuan läpi Puolaan jatkuva reitti E67, jota on vuosia mainostettu nopeana ja edullisena reittinä Eurooppaan. Myös pyhiinvaellusreitistä, jota pitkin tulen kulkemaan alkuosan vaellustani Saksassa, käytetään Via Baltica -nimeä. Idässä Via Baltica alkaa Liettuasta, kulkee Venäjän Kalingradia ympäröivän alueen läpi Puolaan ja edelleen Saksaan. Jos kulkee koko Via Baltican, matkaa kertyy n. 2150 km. Saksassa kulkeva osuus reitistä kulkee Puolan rajalta Usedomista Osnabrückiin. Minä kävelen Via Balticaa pitkin Lyypekistä Osnabrückiin n. 400 km.

Olen hankkinut jonkin verran opaskirjoja vaelluksen suunnittelun avuksi. Opaskirjoissa on haasteena niiden tietojen ajantasaisuus. Saksassa kulkevista pyhiinvaellusreittien oppaista ei suinkaan julkaista uutta painosta joka vuosi. Toinen haasteeni tiedon hankinnassa on rajallinen saksan taitoni. Pystyn selvittämään perusasiat reitistä ja majoituksista, mutta kaikki muut taustatiedot jäävät yleensä lukematta. Via Balticasta olen tyytynyt etsimään tietoa vain netistä. Reitistä löytyy tietoa ja karttoja ainakin seuraavien linkkien kautta:
http://www.jakobswege-norddeutschland.de/43360/home.html
http://www.deutsche-jakobswege.de/via%20baltica.html
https://www.google.com/maps/d/viewer?mid=1GG1wXAUkTb8Ww4JEcOcp-V04Ifg

Laiva saapuu Travemündeen ja sieltä tarkoitukseni on kävellä Lyypekkiin. Reittinä käytän Hanseatenwegiä, joka on merkitty mustalle pohjalle piirretyllä valkoista purjelaivaa esittävillä opasteilla. Hanseatenweg on merkitty n. 400 km matkalla Hampurin ja Rostockin välillä. Lyypekin ja Hampurin välillä reitti kulkee osittain rinnakkain Via Baltican kanssa. Travemündesta Lyypekkiin on käveltävää n. 24 km.

Aion käyttää ensimmäisinä päivinä oppaanani Hampurin St Jacobi kirkon henkilökunnan tekemää esitettä, jossa on karttaan merkityn reitin lisäksi myös yöpymisvaihtoehtoja. Esite löytyy linkistä
www.jacobus.de/neu/pdf/Pilgerkarten_Travemuende-Wedel.pdf

Via Balticalle on suunniteltu valmiiksi päiväetapit. En ole onnistunut löytämään kaikista etappien päätepisteistä majoitusta. Näin ollen omat päivämatkani voivat olla erilaisia kuin nettisivuilla kuvatut. Alustavan suunnitelmani mukaan tulen tarvitsemaan 17 vaelluspäivää, jotta saavun Lyypekistä Osnabrückiin. Kalenteriaikaa kuluu varmaan enemmän, koska pyrin pitämään lepopäiviä säännöllisesti.

maanantai 5. syyskuuta 2016

Reitti: ensimmäinen etappi Kerava - Vuosaari, Helsinki

Olen päättänyt siirtyä Suomesta Saksaan laivalla. Lentäen olisin toki perillä jo muutamassa tunnissa ja matkalippukin olisi halvempi. Lentäminen ei vain jotenkin tällä kertaa innosta. Haluan matkustaa kiireettä.

Olen suunnitellut nousevani Finnlines:n laivaan Helsingin Vuosaaren satamassa lauantaipäivänä. Jos aikataulu ei muutu, laiva lähtee klo 17 ja saapuu Travemündeen sunnuntaina klo 21:30. Tämä on siitä mukava vuoro, että tähän on mahdollista ostaa  su-ma yöpyminen. Näin ollen pääsen jatkamaan matkaani maanantaiaamuna.

Pääkaupunkiseudun kevyenliikenteen reittioppaan ( https://pk.reittiopas.fi/ ) mukaan matkaa kotioveltani satamaan kertyy 26,9 km. Reitin loppupäässä on hiekkatieosuuksia (kartassa ruskealla), joiden talvikunnossapitoa ja kuntoa vähän epäilen. Täytyy jossain välissä kävellä vaihtoehtoinen reitti ja mitata paljonko se lisää matkaa.




Suurimman osan matkasta reitti kulkee vanhan Lahdentien viertä asfaltoidulla kevyenliikenteen väylällä. Aika näyttää millaisella alustalla taipaleeni alkumatka on todellisuudessa taitettava. Ovatko tiet jo sulia vai rämminkö loskassa tai liukastelenko jäällä?

En ole aiemmin maaliskuussa kävellyt pidempää matkaa reppu selässä, joten on vähän arvoitus, mikä tulee olemaan matkavauhtini. Jos laskee, että kulkisin 4 km/h, matkaan menisi n. 7h + tauot päälle. Kun satamassa pitää olla klo 15 mennessä, joudun lähtemään liikkeelle pimeällä. Reitti vaatii ehdottomasti muutaman koekävelyn, jotta voin olla varma, että ehdin ajoissa perille.

torstai 1. syyskuuta 2016

Fyysinen valmistautuminen alkanut

Uutena vuotena päätin pyrkiä kävelemään vuoden aikana saman verran, kuin ensi vuoden vaelluksella kertyy kilometrejä. En ole laskenut tarkasti suunnittelemani reitin pituutta, mutta päätin 3.500 km olevan tarpeeksi lähellä totuutta.

Tänään aamulla päätin, että nyt alkaa varsinainen valmistautumiseni. Aikaa on reilut 6 kk, joten tuloksia ehtii vielä saada näkyviin.

Käytän aktiivisuusranneketta ja valmistajan seurantapalvelussa kävellyt askeleet muutetaan jollain perusteella kilometreiksi. En ole vielä keksinyt miten. Aluksi vaikutti, että systeemin mukaan otin n. 14.000 askelta 10 km matkalla. Myöhemmin olen huomannut, että joinain päivinä systeemi näyttää 10 km ylittyneen jo vähän yli 13.000 askeleella ja enimmillään on vaadittu lähes 16.000 askelta. Joka tapauksessa laskin äsken systeemin ilmoittat kävellyt kilometrit ja niitä oli kertynyt tänä vuonna elokuun loppuun mennessä 2.282 km. Eli vielä pitäisi kävellä reilu 1.200 km, jotta tavoite täyttyisi. - Ei mikään mahdoton urakka.

Olen aloittanut myös kuntosaliharjoittelun ja kehonhuoltotunnilla käynnin. Olen tyytyväinen, jos käyn kahdesti viikossa salilla. Ainakin nyt ensimmäisillä harjoituskerroilla olen tehnyt liikkeitä koko keholle. Täytyy syksyn edetessä harkita kannattaako siirtyä harjoittamaan ala- ja ylävartalon lihaksia vuorotellen.

Jossain välissä ohjelmaan olisi hyvä ottaa mukaan vielä ylämäkiharjoittelua ja pitkät lenkit vaellusvarusteissa. Keravalla on Keinukalliossa hyvät mahdollisuudet ylämäkiharjoitteluun eli pitkälle ei tarvitse lähteä.



Aika näyttää riittävätkö nämä evääksi kunnon kohottamiseen ja pudottaman muutaman ylimääräisistä kiloistani. Jälkimmäinen kyllä vaatii myös, että katsoo mitä suuhunsa pistää.



maanantai 29. elokuuta 2016

Reitin valinta



Kun käytettävissä oleva aika kutistui suunnittelemastani vuodesta puoleen ja lähdön ajankohta asettui maaliskuulle, päätin miettiä reittini uusiksi. Olin lukenut saksalaisia Jakobsweg-sivuja ja blogeja ja minua viehätti saksalaisten "kotiovelta pyhiinvaellukselle" ajattelutapa.

Luovuin suunnitelmasta lähteä liikkeelle Hatttulasta ja päätin, että aloitan kotioveltani Keravalta. Alkuperäinen ajatus kävellä Ruotsin ja Tanskan läpi vaihtuivat päätökseen kävellä Keravalta Helsinkiin Vuosaaren satamaan ja siirtyä sieltä laivalla Travemündeen. Travemündesta minun pitää kävellä vielä Lyypekkiin, jotta löydän ensimmäiset simpukkaopasteet. Lyypekistä jatkan Via Balticaa kohti Hampuria ja Bremeniä aina Osnabrückiin saakka.

Osnabrückista matka jatkuu Westfalenin Jakobswegiä seuraten Dortmundin kautta Wuppertaliin, jossa vaihdan Rheinlandin Jakobswegille kohti Kölniä. Kölnistä alkavaa reittiä kohti Trieriä saksalaiset kutsuvat Via Coloniensis:ksi. Tällä reitillä on yksi etappi Luxemburgin puolella.

Trieristä tulen jatkamaan Schengenin kautta Ranskaan ja kohti Le Puy en Velayta. Siellä pääsen lopulta GR65 / Via Podiensis:lle, jolla kaikki vaeltajien tarpeetkin huomioitu. GR65 pitkin tulen kulkemaan kohti Pyreneitä ja Saint Jean Pied de Portia.

SJPP:stä Pyreneitten yli ja Camino Francesia pitkin etenen lopulta Santiago de Compostelaan ja Finisterreen.

Etenkin Camino Francesilla nautin siitä, että saatoin aamulla vain lähteä kävelemään ja mukavan näkoiseen kylään tullessani päättää yöpyä siellä. Nyt joudun suunnittelemaan hyvinkin tarkkaan etukäteen millaisia päivämatkoja tulen kulkemaan, jotta varmistan yöpymispaikan löytymisen. Lisäksi kaikissa tähän asti käyttämissäni tietolähteissä neuvotaan tekemään majoitusvaraukset etukäteen.

Tulen kertomaan tarkemmin suunnitelmani eri reittiosuuksista ja laitan niihin linkkejä sivuille, joita olen itse käyttänyt tietolähteinä.

perjantai 26. elokuuta 2016

Caminokärpäsen purema



Minulla meni ensimmäisen caminon kanssa lähes 20 vuotta ideasta toteutukseen. Ennen lähtöäni ihmettelin, että jotkut palaavat kerta toisensa jälkeen jopa samalle reitille. Kun palasin kotiin, mietin vain milloin ja mille reitille palaisin.

Syyskuussa 2014 näin Mirja Kärnän telkkarissa kertomassa omasta vaelluksestaan. Olin toki omalla vaelluksellani kohdannut kanssakulkijoita, jotka olivat aloittaneet matkansa Kölnistä, Brysselistä ja Pariisista. Mutta, että Suomestakin voisi aloittaa!

Sen enempää ajatuksen toteutuskelpoisuutta pohtimatta aloin kertoa, kuinka aion jäädä vuodeksi vuorotteluvapaalle ja kävellä Hattulasta Ruotsin kautta Espanjaan Santiago de Compostelaan.
Jottei kävisi samoin kuin ensimmäisen caminon kanssa, päätin että lähden viiden vuoden sisällä. Ainoa konkreettinen asia mitä tein, oli matkakassan säästäminen.

Olin kuin kissa pistoksissa koko kevään 2015. Seurasin toisten matkasuunnitelmia Facebookin Pyhiinvaellus-ryhmässä. Itselläni oli muita suunnitelmia kesäloman varalle. Muutamaa viikkoa ennen loman alkua suunnitelmat menivät uusiksi. Päätin lähteä ilman minkäänlaista valmistautumista kävelemään Portosta kohti Santiagoa.

Kun palasin kotiin monta kokemusta rikkaampana, päätin lähteä pitkälle vaellukselleni aikaisin keväällä 2017. Alkuperäistä suunnitelmaa piti vähän muuttaa. Sain sovittua reilun puolen vuoden sapattivapaan. Siinä ajassa uskon ehtiväni kävellä Keravalta Helsinkiin laivarantaan ja edelleen Travemündestä Finisterreen tai ainakin Santiago de Compostellaan.

Kevät on selvästi ajankohta, jolloin caminokärpäsen purema aktivoituu. Caminolle on ollut tänäkin vuonna kova kaipuu. Kaikkien mahdollisten lomien siirto ensi vuodelle ja vaellukseni suunnittelu on kuitenkin helpottanut kutinaa. Myös päiväretket upeissa kansallispuistoissamme ovat toimineet terapiana.

Toivon, että tästä blogista on jonkinlaista iloa ja apua niille, jotka suunnittelevat jonain päivänä kulkevansa samoja reittejä kuin minä.