Reitti: Via Coloniensis Köln - Trier

Kölnistä tulen jatkamaan kohti Trieriä. Tämän reitin nimestä näkee kahdenlaista kirjoitusasua: Via Colonensis ja Via Coloniensis. Joissain yhteyksissä olen nähnyt reittiä kutsuttavan myös Rheinische Jakobsweg:ksi. Luulisi, että sen niminen reitti kulkisi Reiniä seuraten. Tälle osuudelle tulee matkaa 238 km. Minulla on reitistä Outdoor -sarjaan kuuluva opaskirja, joka ehdottaa reitin jakamista 11 päiväetappiin. Ehdotetut päivämatkat vaihtelevat 16 ja 27 km välillä.

Olen itse jakanut reitin 10 etappiin siten, että Trieriin saapumispäivänä urakoisin reilut 33 km. Edeltävän yön olen suunnitellut viettäväni Luxemburgin puolella Eechternoach:ssa. Opaskirjan mukaan se on Luxemburgin vanhin kaupunki.

Kölnin jäätyä taakseni saan kulkea pari ensimmäistä päivää lähes tasamaalla. Euschkirchenin jälkeen tietää saapuneensa Eifelin alueelle, sillä seuraavat 75 km ovat lähes pelkkää nousua. Ei voi sanoa, että reitti helpottuisi sen jälkeenkään. Opaskirjan reittiprofiili tekee melkoista siksakia 300 ja lähes 700 m välillä. Uskon, että mäet ovat tervetullutta vaihtelua pitkien liki tasaisten etappien jälkeen. Jossain lähteessä Via Balticaa jopa verrattiin Camino Frances:n mesetaan. Via Baltica ei vain kulje ylängöllä.

Jos tällä osuudella koetellaan vähän jalkojani ja kävelykuntoani, joutuu saksankielen taitoni huomattavasti kovemmalle. Tällä suunnalla puhutaan Hochdeutschia. Jotain sen eroista perussaksaan kertoo, että saksankielisessä opaskirjassani on ruokasanastoa ja lisäksi tervehdyksiä sekä muita avainsanontoja. Esimerkiksi Guten Tag = Morje ja Auf Wiedersehen = Tschö.

Opaskirjan, lukemieni blogien ja katselemieni youtube kuvakollaasien sekä videoiden perusteella tällä osuudella olisi todella paljon nähtävää ja koettavaa. Myös Rhein-Eifel.tv:n sivuilta pääsee näkemään, mitä kaikkea on tarjolla. Aiemmilla caminoillani en juurikaan ole käyttänyt aikaa nähtävyyksien katseluun. Nyt olen niin pitkään reissussa, että uskon aika ajoin heittäytyväni turistiksi.

Trier:ssä olen käynyt useamman kerran, mutta edellisestä kerrasta on vierähtänyt reilusti yli 10 vuotta. Kaupunki on ollut olemassa jo roomalaisten aikaan ja sieltä löytyy edelleen sen ajan jäänteitä. Unescon maailmanperintölistalle päässyt Porta Nigra on varmaan tunnetuin. Kaupungista löytyy myös pari kylpylää sekä amfiteatteri. Minua jaksaa aina sykähdyttää Rooman vallan ajalta peräisin olevat rakennelmat (kyllä Gizan pyramidit, Kiinan terrakotta-armeija ja Mexicon mayojen pyramidit ja kaupungit ym. innostavat ihan samalla tavalla).

Muistan vieläkin tunteen kesän 2014 caminolta ranskalaisella reitillä. Lähdin liikkeelle aamulla jo ennen kuutta Cirauquin pienestä kukkulakaupunkista, jossa seikkailin hetken ennen kuin löysin oikean reitin. Heti kaupungin ulkopuolella on kivisilta, jonka jälkeen reitti kulkee jonkin matkaa roomalaisten aikana rakennettua tietä pitkin. Oli vielä pimeää ja kuljin otsalampun luomassa valossa. Linnutkaan eivät olleet vielä heränneet ja ainoa ääni lähti minun omista askeleistani. Pysähdyin hetkeksi ja pystyin mielessäni näkemään ensin, kuinka miehet olivat aikanaan rakentaneet tietä ja sen jälkeen kuulin sotilaiden kulkevan tietä pitkin kalisevine varusteineen. Minusta tuntui etuoikeutetulta kulkea tietä, joka oli ollut olemassa jo niin kauan. Ei haitannut yhtään, vaikka muutaman kerran kompastelin tiestä törröttäviin kiviin.