Erilaisia kohtaamisia

This was second really warm day in a row. It must have been over +20C. I had planned to stay in Bremen for the morning to see sights. I changed my mind after taking few photos. The trail followed river Weser on a long island. I watched birds. There were a lot of coots. I saw also two eagles flying.

When I arrived to Kirchweyhe the personel from my pension had already left home. I got instructions by email, how I could get my key. With the key there was a note that I can just leave the money for the overnight in the room. Once again there is no restaurant near. Luckily I found a supermarket. So I don't have to starve.

Jos joskus tarvitsette prepaid-sim:n Saksassa, älkää hankkiko ainakaan O2 operaattorin liittymää. Ostin halvimman paketin, johon pitäisi kuulua 200 puhelua tai tekstaria sekä 750 MB nettiyhteyttä kuukaudessa. Kun ekan kerran käytin nettiä, sain tekstarin että ovat aktivoineet minulle 0,99€ päiväpaketin. Tänään yritin soittaa varausta majapaikkaan ja puhelu meni operaattorin nauhotettuun palveluun. Sen verran ymmärsin, että rekisteröityminen ei olisi kunnossa. Sen kanssa taisteltiin jo reilu viikko sitten. Tää on tosi syvältä!

Jätin Bremenin ristiriitaisia tunnelmissa. Tykkään kaupungista, mutta sain melko tyrmäävän kohtelun turisti-infossa. Kävin kysymässä, josko he voisivat soittaa majapaikkaan, josta en ole saanut vahvistusta varaukselleni. Tiskin takana ollut nainen katsoi minua hetken ja sanoi, että hänellä on kiire eikä hänen tehtävänsä ole hoitaa varauksia. Sitten hän kääntyi ympäri ja käveli pois. Olin täysin pöyristynyt. Lähdin samantien kävelemään pois kaupungista. Siinä jäi selvittämättä liittymän ongelmat operaattorin kanssa.

Huono tuuleni unohtui kun jäin seuraamaan silkkiuikkujen kalastusta. Ne ovat tosi taitavia. Varmaan keskimäärin joka kolmannella sukelluksella ne saivat saalista.

Sitten vähän matkan päässä nainen oli levittämässä retkipeitettä rantaruohikkoon. Hän huusi minulle jotain. Kun en tuulen takia kuullut mitä, menin lähemmäksi kysymään. Hän kutsui minut pitämään teetaukoa kanssaan. Hänellä oli pieni mäyräkoira. Lotta olisi jaksanut noutaa palloa paljon enemmän kuin me jaksoimme heittää. Tänään saksan puhuminen sujui taas hieman paremmin. Lopuksi Eva antoi minulle vielä puhelinnumeronsa​ ja sanoi, että voin soittaa, jos tarvitsen apua. Minulla alkaa kohta olla jo turvaverkosto täällä Saksassa.

Majapaikkani on sivussa reitiltä. Yritän huomenna jatkaa täältä niin, että löydän reitin parin kilometrin päässä. Huomenna on taas vähän enemmän käveltävä, joten en halua palata taaksepäin kohtaan, missä poikkesin reitiltä.

Toivottavasti ahneus ei kostaudu

Heeslingen - Otterstedt 29.3.

The weatherforecast had promised rain for the afternoon but it rained already when I went for breakfast. I thought I had 26 km to walk but it was ovet 30k. And I even didn't get lost. When in Spain and Portugali Camino goes past every cafe, restaurant, shop and albergue, here trail seems to avoid all services. I was really happy to arrive to my pension in the afternoon. I didn't have too many breaks on the way due to the rain. My host gave me a shell as I was the first pilgrim this year at his pension.

Olin hieman masentunut ensimmäisen 10 km jälkeen, sillä matkalle ei taaskaan osunut yhtään avointa kahvilaa. Yhden asuinkadun varrella oli mies puutarhassa sateesta huolimatta. Hän tuli jututtamaan minua ja kutsui kotiinsa kahville. Tapasin myös hänen vaimonsa, tyttärensä ja vävyn. Vävy oli jossain vaiheessa ollut töissä Lapissa. Sain kahvin ja suklaakeksien lisäksi melkoisen kielikylvyn. Kummasti sitä saa asioita kerrottua, kun lopettaa kieliopin miettimisen. Ainakin uskon että he ymmärsivät mongerrustani.

Matkan varrella olisi ollut nähtävääkin, mutta satoi sen verran kovaa, että minulla oli huppu lähes silmillä. Huomasin sentään muutaman tuhannen vuoden takaisen asumuksen. En ole ihan varma, oliko se ihan alkuperäinen vaiko näköiskappale.

 

Majapaikkaan olisi ollut oikotie, mutta en uskaltanut poiketa reitiltä. Kylässä ei ollut ravintolaa, mutta onneksi oli sentään vanhanajan kyläkauppa. Siellä näytti olevan kaikenlaista vaatteista ruokaan. Ostin ruokatarpeita myös aamua varten. Kaupan ulkopuolella oli gtillivaunu. Siitä ostin mukaan vielä puolikkaan broilerin. Kun vatsa oli täynnä eikä tarjolla ollut wifiä, Nukkumatti nappasi minut matkaansa alta aikayksikön.

Otterstedt - Bremen 30.3.

My host said last night that it's too long walk for one day to go all the way to Bremen. Then he told that I could take a tram for last 10k. So I was not too worried in the morning. I even found a shortcut to Fischerhude. It's a beautiful village with lovely old houses. I saw three cafes, all closed. Fourth was open but no place for me. I already thought that this is another day without morning coffee. Then I saw a bakery with a cafe. There was a man serving breakfast. He asked If I'm a pilgrim. Then he brought me a coffee and told that it was on the house. He spoke so fast that I could hardly understand a half.

Heti aamusta alkaen reitti kulki jälleen pitkiä suoria teitä. Fischerhuden jälkeen alkoi taas yksi loputon suora. Toisella puolella oli jonkinlainen oja toisella puolella niittyä. Kesti hetken ennen kuin aloin huomata asioita. Ojassa uiskenteli sorsapariskunta. Pellon pientareella kasvoi narsisseja. Niityllä ruokaili kuusi peuraa ja taivaalla liiteli joku iso lintu. Tuntui, että olen juuri missä minun kuuluikin olla sillä hetkellä.

Reitti kulki välillä metsässä. Polku oli tosi mutainen eilisen sateen jäljiltä. Joku oli spraymaalin kanssa innostunut maalaamaan opasteita niin tiheään, että nuolen kohdalla näki jo seuraavan.

Metsän jälkeen tultiin kosteikkoalueelle, joka välillä muistutti ruohottunutta järveä. Siellä oli varmaan satoja vesilintuja. En tunnistanut niistä kuin sorsia, hanhia ja joutsenia.

Kun saavuin Borgfeldiin, josta olisi päässyt ratikalla Bremenin keskustaan, kuvittelin, että minulla oli vielä voimia jäljellä. Seuraavalla suoralla kävi sellainen vastatuuli, että teki mieli kääntyä takaisin. Vähän hammasta purren kävelin kuitenkin eteenpäin. Rautatien ali meni Rauhan tunneli. Molempiin seiniin oli kirjoitettu monella kielellä rauha, myös suomeksi.

Vaikka minulla ei ollut enää muuta tavoitetta kuin jotenkin selvitä hostellin, poikkesin matkalla kirjakaupassa. Sain ostettua oppaan välille Bremen - Köln. Hostellissa sain vielä vaatteet pesukoneeseen. Se oli onni, sillä kohta housuni olisivat seisseet vaikka itsekseen. Niin mutaiset ne olivat.

Vielä pitää jaksaa venytellä, jotta on toivoa päästä huominen 10 km matka seuraavaan majapaikkaan.

Melkein kuin mesetalla

Today the walk went through few small villages and mainly fields. There wasn't much to see really. In the first village there was box with a text 'Pilger Stempel' but there was no stamp in it. This part of the Way is actually going to Rome. It would be about 1500 km less that way. Well maybe next time.

 

In a small village Kohlenhausien I had my lunch break. Not much for lunch, only a banana. There were no cafes nor shops on the way today. Anyway as I was sitting on the bench having my lunch an older man from a nearby house came to me. Guess what, I had my first almost a conversation in German. Well, the man did most of the talking.

Eilisen majapaikan isäntä oli aamulla leiponut minulle sämpylöitä. Tarjolla oli leikkeleiden lisäksi myös hänen puutarhansa antimista valmistettuja​ hilloja. Oli pakko maistaa vaikken yleensä välitä makeasta aamutuimaan.

Jokseenkin ainoat mielenkiintoiset nähtävät tämän päivän reitillä olivat isot kivet, joihin oli kaiverrettu kaikenlaista. Melkoista historian havinaa reitillä kuitenkin oli, koska aikoinaan Napoleon ja Kaarle Suuri ovat joukkoineen kulkeneet samaa reittiä.

Heeslingenin kylässä, jossa yövyn, on Pohjois-Saksan yksi vanhimmista kivikirkoista. Kirkossa on myös Jaakko pyhiinvaetajan simpukan kera. Se jäi näkemättä, kun kirkko oli kiinni ja Pfarrbüro oli mennyt kiinni klo 12. Yövyn tänään hotellissa. Rakennus näyttää tieltä päin aika perinteiseltä. Sisällä sekä talon päädyssä on kaikki kuitenkin hyvin modernia. Oli ihana pestä päivän pölyt pois sadesuihkun alla.

No, huomiseksi onkin sitten luvattu sadetta taivaaltakin.

Vanhan maan läpi Harsefeldiin

New day, new week and a new river. First I had to cross Elbe by a ferry. When I last night asked about the ferry from my hostess, she said "Oh, you are going to the old land." I said "yes" and wondered what she meant. When I arrived to Lühe there was painted to a wall 'Alte Land'. From my guidebook I found out that people from Netherland have been cultivating the land from 12th century. There were big areas growing fruit trees. The view must be amazing in few weeks when all the trees are blossoming.

Today it was even warmer than yesterday. I had to take my coat off before noon. I defenetly need to dig my hat from the bottom of my pack. I thought I would need it earliest in late April. I was really happy to arrive to my b&b. Now I'm sitting in the garden writing this.

Alkumatkan reitti seurasi Lühe jokea. Matkan varrella oli paljon kauniita ja vanhoja taloja. Joki jäi taakse vähän ennen puolimatkaa, Horneburgia. Pidin siellä lounastauon. Onneksi reitti kulki tämän jälkeen aina välillä metsässä. Muuten olisin varmaan joutunut tyhjentämään reppuni jo matkalla, jotta olisin saanut hattuni kasvojen suojaksi.

Reitti oli merkitty tänään todella hyvin. Oli jopa rasti -merkkejä kertomassa, mihin suuntaan ei pistänyt mennä. Jotenkin onnistuin kadottamaan merkit täällä Harsefeldissä. Tuurilla tai vaistolla kävelin oikeaan suuntaan ja reitti löytyi taas.

Kun olin asettunut majapaikkaan, palasin keskustaan. Minulla oli jo nälkä, mutta ravintoloiden aukeamiseen oli vielä pari tuntia. Jäätelökään ei pitänyt nälkää. Päädyin käymään kaupassa. Kokosin tuhdin salaatin ja sen kaveriksi otin sämpylän. Sain luvan käyttää täällä koko talon alakertaan, joten söin kuistilla.

Huomiseksi on edelleen luvattu lämmintä. Minulla on noin 22 km matka Heeselingiin.

Käyn Elben rantaa Wedeliin

Another great day! It didn't bother me at all that summertime started today. I was surprised though that so many people were out already before 8 am on Sunday morning. The reason was Fishmarket. Well they sold there other stuff, too. It was a big show a bit like a competition who had the best sales speech.
 

My guidebook told that there won't be any camino signs on today's trail. I think that this was actually best waymarked trail so far. I even saw a new yellow arrow sign. When I arrived to Wedel it felt like I had come to a holiday village. There were lots of people enjoying the sun, having a beer and eating ice-cream.

 

Tämän aamun äänimaisema poikkesi aiemmista. Ensin oli Fischmarkt:n helppoheikkien kilpahuuto, joka vaihtui läheisestä rakennuksesta kuuluvaan elävään musiikkiin. Kun pääsin vähän pidemmälle, muut äänet vaimenivat ja kuului enää lokkien kirkunaa ja laineiden loiskahduksia niiden osuessa rantaan.

Jos eilen tuskailin taukopaikkojen ja vessojen perään, niin tänään molempia oli tarjolla. Nyt oli jopa viitat kertomassa matkan pituuden seuraavaan hotelli helpotukseen.

Yhdellä rantakaistaleella oli kaksi laivan hylkyä. Vähän matkan päässä oli infotaulu, josta kävi ilmi (alarivi keskellä), että toinen laiva oli rakennettu Suomessa 1920.
 

Tänään repustani roikkuva simpukka huomattiin kaksi kertaa. Ensin lenkillä ollut mies keskeytti juoksunsa hetkeksi ja kysyi olenko Caminolla. En hoksannut kysyä häneltä, oliko hän itse kävellyt jonkun reitin. Todennäköisesti kyllä koska sain Buen Camino toivotuksen. Kun saavuin Wedeliin, pysähdyin ostamaan lohisämpylän ja juotavaa. Kun katselin vapaata istumapaikkaa, yksi pariskunta viittoi heidän pöytäänsä. Myös he kyselivät, mistä ja milloin olen lähtenyt ja aionkin todella perille saakka.

Kun nyt illalla kävin syömässä, tuntui yllättävän mukavalta, kun minut käteltiin sekä ravintolaan tullessa että lähtiessä. Olen aina ajatellut, että vain pitkäaikaiset vakioasiakkaat kätellään.