Saavuin aamulla vähän kahdeksan jälkeen Ferroliin. Olin lähtenyt kotoa edellisenä iltapäivänä. Lento Madridiin sujui hyvin. Kummalakin lentokentällä toiminta oli sujuvaa.
Jouduin odottamaan linja-autoa reilut kolme tuntia. Olin ajatellut syödä kentällä, mutta ruokapaikat olivat kiinni. Menin ulos tupakkapaikan penkille istumaan. Siinä uskalsin ottaa maskin pois. Aika kului ihan mukavasti, kun minulla oli luettavaa.
Siirryin hyvissä ajoin linja-autojen pysäkkialueelle. Busseja alkoikin tulla, mutta Ferroliin menevää ei näkynyt. Kun lipussa ilmoitettuun lähtöaikaan oli 10 minuuttia, menin näyttämään lippuani Santiago de Compostelan bussin kuljettajalle. Hän käski minun nousta kyytiin ja selitti vuolaasti, että minun pitää vaihtaa Ferrolin bussiin eteläisellä bussiasemalla. Olin vähän hämmentynyt, kun sellaista ei käynyt lipustani ilmi. Oikea bussi löytyi ja kahdeksan tunnin istuminen saattoi alkaa.
Aamulla heräsin kokonaan noin viiden maissa, kun bussi saapui Ponferradaan. Lugossa satoi oikein kunnolla ja ajattelin joutuvani aloittamaan caminon sateessa. Ferroliin saavuttaessa sade oli kuitenkin siirtynyt jo sisämaahan, mutta oli juuri niin kosteaa, kuin minusta Galiciassa on aamuisin.
Ferrolin bussiasemalla oli kaikki kiinni. Ei siis auttanut kuin lähteä kävelemään kohti satamaa ja toivoa, että matkalle osuu auki oleva baari. Valitsin reitin huonosti tai sitten keskustassa ei juurikaan ole aamulla aukeavia baareja. Caminon alkupisteen vieressä niitä olikin kolme. Sain ensimmäisen cortadoni sekä churroja.
Kun tulin Caminon alkupisteen kohdalle, siitä lähti juuri noin kymmenen vaeltajan ryhmä. Minä menin ensin Caminon infopisteeseen ostamaan pyhiinvaeltajan passin, credentialin. Minua palvellut nainen oli vähän ihmeissään, kun en halunnut mitään muuta. Hyllyillä näytti olevan monenlaista esitettä, mutta en halunnut mitään ylimääräistä kannettavaa.
Kiinnitin simpukankuoren sekä Camino Primitivolla portugalilaiselta mieheltä saamani Santiagon reppuun. Otin repusta kuvan alkupisteen kivipaadella, käynnistin kelloni tallennustoiminnon ja lähdin kävelemään.
Kuljin keskustan läpi reittiopasteita seuraten. Minun oli tarkoitus poiketa katedraalilla, mutta onnistuin kävelemään sen ohi, enkä viitsinyt kääntyä takaisin. Reitti siirtyi takaisin rantaan, mutta mistään kauniista maisemista ei päässyt nauttimaan.
Lopulta reitti poikkesi kadulta puiston tapaiseen, jossa polku kulki Ferrol-joen rannassa. Vesi oli alhaalla ja muutama vene oli kuivalla maalla. Kahlaajalintuja oli paljon tutkimassa veden alta paljastunutta joenpohjaa. Joen toinen ranta oli vielä lähes kokonaan sumun peitossa, vaikka kello oli jo kymmenen ja taivas kirkastumassa.
Kun palasin taas kadun varteen, huomasin toisella puolella katua baarin. Siispä sinne. Baarin pitäjä pahoitteli, että joutuisin odottamaan viisi minuuttia ennen, kuin kahvikone olisi käyttövalmis. Kysyin, olisiko kahvin kanssa mahdollista saada jotain syötävää. Paahtoleipä mansikkahillolla oli ainoa vaihtoehto. Sekin tuntui tyhjää paremmalta. Baarin pitäjä jututti minua kysymällä kaikki vakiokysymykset, joita yleensä kanssakulkijoilta kysellään. Oli kiva jutella hänen kanssaan, koska vielä tänään en päässyt juttelemaan kenenkään toisen vaeltajan kanssa, vaikka heitä runsaasti näkyikin.
Ilma oli lämmennyt jo melkoisesti. Baarissa riisuin jo fleecen pois ja seuraavaan puistoon päästyäni ei auttanut muu kuin laittaa aurinkorasvaa naamaan ja hattu päähän.
Reitille mahtui pari ihan kunnon nousua, vaikka suurimman osan ajasta etenin tasamaalla lähellä joenrantaa. Kun pääsin ensimmäisten eukalyptuspuiden varjoon, sain kostean ilman myötä oikein kunnon tuoksukylvyn. Siitä olisi nuhaisena ollut varmasti kiitollinen.
Kun ensimmäisen päivän määränpää alkoi lähestyä, alkoi minulla reitin opastetolppien kyttääminen. Galiciassa tolppiin laitetaan aina jäljellä oleva matka Santiago de Compostelan katedraalille. Halusin ikuistaa tolpan, jossa jäljellä oleva matka on 100 km. Täällä ollaan tarkkoja ja välimatka ilmoitetaan metrilleen. Niinpä kyseisessä tolpassa lukeekin 100,001 km.
Ohitettuani tämän reittimerkin jäin istumaan puiston penkille. Penkiltä näin jo alberguen ja oma majapaikkani on siitä vain noin 100 m päässä. Näin useita vaeltajia käyvän kääntymässä alberguen ovella. Ilmeisesti se oli jo täynnä, koska kaikki näyttivät jatkavan matkaa Pontedeumea kohti.
Minäkin nostin lopulta repun selkään ja kävelin viimeisen pätkän majapaikkaani. Sain huoneeni ja tuntui taivaalliselta päästä suihkuun kahden matkapäivän jälkeen.
Lähdin vielä ulos lounaan toivossa, mutta saalis jäi olemattomaksi. Mistään auki olevasta baarista ei saanut syötävää. Onneksi sain sentään juotavaa.
Palasin huoneeseen ja kaivoin repusta vähäisiä eväitäni. Sitten kävin päiväunille. Päiväunet virkistävät ja tein uuden tutkimusmatkan lähiympäristöön. Tällä kertaa etsin kauppaa. Ei ainuttakaan avointa, vaikka siesta oli jo ohi.
Palasin taas huoneeseen ja panin kaikki toiveeni majapaikan baariin. Se aukeaisi puoli kahdeksalta. Vaikka sain selvitä tästä päivästä ilman kunnon ateriaa, majapaikan baarissa minulle tehtiin leikkelelautanen. Baarin ruokatarjoilu on koronan takia keskeytetty toistaiseksi. Ilmeisesti sama tilanne on myös muissa baareissa.
Nyt kun vielä saa kunnon yöunet, niin eiköhän huomisesta etapista selviä.
Caminon osuus tänään 14,15 km, nousua yhteensä 470 m ja laskua 465 m.
