Translate

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Voi Vapun ottaa vastaan näinkin

I left already at 8 am as I  had a long walk ahead. Today the sun was shining the whole day and it was really warm in the afternoon. There were several hills to climb but the trail went also through a lovely valley. There were lot of people enjoying a beautiful Sunday.


The last 14 km were hard. First there was an ascent, more than 400m and part of it was steep. Then I had to walk along the road for few kilometers before a steep descent. I made once again a wrong turn while I was descending to Waxweiler. Luckily I came straight to the house where my accommodation is. Mr Pauly was outside probably waiting for me.



Aamupalalla jatkui samanlainen meno kuin eilen. Majapaikkani emäntä kantoi jatkuvasti lisää syötävää pöytään. Hän vaati myös että teen eväät mukaan. En kehdannut sanoa, että minulla oli jo eilinen hampurilainen repussa. Koko lystistä hän ei halunnut kuin 30€. Uskomatonta.

Sain myös jonkinlaisen käsityksen paikallisesta tavasta juhlia Vappua. En ollut eilen huomannut majapaikan edessä ollutta pitkän paljaan rungon nokassa ollutta kuollutta kuusta. Nuoriso kuulemma ensin kaataa vanhan puun ja sitten pystyttää uuden. Sitten uutta puuta "vahditaan" koko yö. Onneksi en yöpynyt siellä tänään. Unet olisivat jääneet varmaan vähiin.

Kylästä noustiin heti parisataa metriä ylöspäin. Eilinen kävely tuntui lihaksissa, vaikka olin omasta mielestäni venytellyt hyvin. Kun lähestyin Prüm:n kaupunkia, soi hälyytyssireenit vastaavalla tavalla kuin meilläkin puolilta päivin kuukauden ensimmäisenä päivänä. Nyt oli kuitenkin sunnuntaiaamu. Lisäksi perään alkoi kuulua hälytysajoneuvojen sireenit. Minulle ei selvinnyt mitä oli tapahtunut. Siitä jäi kuitenkin jotenkin ontto olo. Etenkin kun reitti kulki pian sen jälkeen ohi paikan, jossa ammusvarasto oli räjähtänyt.


Prüm:ssa tapasin päivän ensimmäiset pyhiinvaeltajat. No, oikeasti he olivat vain kahden päivän harjoitusreissulla. Mies oli lähdössä kesällä kävelemään ranskalaisen caminon alkuosan Burgosiin asti. Nainen oli puolestaan lähdössä portugalilaiselle reitille. Myöhemmin päivällä tapasin vielä toisen pariskunnan sekä kaksi miestä. Kaikki kävelivät vain tämän viikonlopun.


Kun pidin lounastauon, istui saman piknik-pöydän ääressä todella mukava iäkäs pariskunta. Ei olisi millään uskonut, että mies oli jo 81v ja nainenkin 77v. He käyvät kertomansa mukaan päivittäin 2-3 h kävelyllä vaellusreiteillä.  He olivat menossa tänään viettämään iltaa ystävien kanssa. Rouva oli innoissaan, että nyt heillä on jotain erityistä kerrottavaa, kun tapasivat minut.

Päivän toisessa kaupungissa Schönecken:ssä oli linnan rauniot. Jotenkin minulle ei tullut mieleenkään lähteä kiipeämään raunioille. Pidin juoma- ja vessatauon, jonka jälkeen jatkoin eteenpäin.


Edessä oli vielä 14 km. Opaskirjan mukaan tämän etapin tulee muistamaan, jos kävelee sen aurinkoisena päivänä. En ole aivan varma, oliko tämä tähän mennessä rankin kävelypäivä. Ehkä Bremeniin tulo oli vielä rankempi. Joka tapauksessa en oikein jaksanut innostua enää edes upeista maisemista. Koitin pysytellä mahdollisuuksien mukaan varjossa. Nyt tuntuu että naama punoittaa, vaikka lisäsin monta kertaa aurinkorasvaa ja omasta mielestäni kasvoni ovat jo päivettyneet.

Kävin illalla katsomassa, kuinka paikallisen vpk:n miehet hilasivat Maibaum:n pystyyn puhallinorkesterin tahdittamana. Vanhaa puuta en nähnyt, joten en tiedä, miten sen kanssa täällä toimittiin. Kävin välillä syömässä ja kuljin vielä aukion läpi. Paikalla oli enää muutamia porukoita vanhempaa väkeä. Nuoriso oli siirtynyt jonnekin muualle. Oman vappuaattoni kohokohta oli jäätelö, jonka ostin matkalla majapaikkaan.




Huomenna ei ilmeisesti ole toivoakaan auringosta. Aamulla täytyy sonnustautunut sadeasuun. Seuraava etappi päättyy Neuerburgiin.

lauantai 29. huhtikuuta 2017

Hiljaisia metsäteitä

It was a lovely day to walk. It was sunny enough but not too warm and the wind was gone. Today the trail began with a steep descent. I can't say it was any easier than to start the morning with climbing.

Most of the day I  was walking in woods. The highest point was near 700 m but all I could see were the trees around. Usually there are quite many benches on the way. Not today. I had my lunch sitting on logs.



Aamupalalla salissa oli vuorossa nuori tyttö. Hän oli jo ehtinyt kuulla vaelluksestani. Hän oli vähän järkyttyneen tuntuinen ajatuksesta, että joku oikeasti vapaaehtoisesti ryhtyy tällaiseen. Hänen ilmeensä kertoi hyvin mitä hän ajatteli, kun hän kysyi, eikö jalkojakin särje. Kun sitten vähän myöhemmin kuljin salin läpi reppu selässä, hän tuli vielä toivottamaan hyvää matkaa ja onnea. Se tuntui aidolta.

Tämän päivän taipaleella oli vain yksi kylä ja sekin jo hyvissä ajoin ennen puolimatkaa. Ormont:n kylä oli rinteessä. Olin jo kapuamassa rinnettä, kun kuulin ääniä takanani. Käännyin katsomaan ja lähemmäs kilometrin perässäni tuli eilinen mieskuusikko. Ajattelin, että he ottavat minut pian kiinni. He taisivat kuitenkin jäädä kylän ainoaan kuppilaan, sillä en nähnyt enkä kuullut heitä enää koko päivänä.



Kiivettävää riitti vielä kylän jälkeenkin. Pysähdyin rinteeseen tauolle. Ihmettelin kun pienessä metsikössä oli paljon erikokoisia kolmion muotoisia möhkäleitä. Opaskirjan mukaan siinä meni toisen maailmansodan Höckerlinie. Möhkäleet olivat esteitä panssarivaunuille. Vähän ylempänä tie ohitti bunkkerin. Siitä ei kyllä paljoa näkynyt. Myöhemmin päivällä ohitin amerikkalaisten tukikohdan kylmän sodan ajalta. Heidän entinen tutkatorninsa näkyi vielä, kun olin tullut ulos metsästä ja lähtenyt laskeutumaan kohti Gondenbrettiä.



Vaikka epäilin reittiprofiilin perusteella, että päivästä tulisi rankka, kävely sujui ihan leppoisasti viimeiseen laskuun asti. Joskus päivän viimeinen kilometri tuntuu vähintään kolmelta. Tänään kylään laskeuduttiin tietä pitkin noin 200m vajaan kahden kilometrin matkalla. Tien vieressä kasvoi puita ja pensaita, joten kylää ei juuri näkynyt. Reisiä poltteli ja jalkapohjia kuumotti. Jokaisen mutkan takaa löytyi aina uusi alamäki. Meinasin lopulta kävellä majapaikan ohi, kun olin niin helpottunut tasaiselle pääsystä.




Pohdin eilen, millainen mahtaa olla 15€ huone. Se on kuin olisi palannut 60-luvulle. Se on kuitenkin suurempi kuin eilinen huoneeni ja sängyssä on untuvatäkki. Onkohan tällaisen paikan pitäminen kallis harrastus? Ei tästä ainakaan tuntipalkoille pääse, kun huomioidaan huoneen siivous ja liinavaatteiden pesu. Niin ja hintaan sisältyy myös aamupala. No katsotaan aamulla, paljonko lopulta joudun maksamaan. Kun saavuin, rouva kysyi ensimmäiseksi, mitä haluan juoda. Hetken kuluttua hän toi Apfelschorleni kaveriksi valtavan kakkupalan. Huoneessa odotti litran kivennäisvesipullo. Kun kysyin mitä voisin syödä, hän kysyi mitä haluan. Mitään ruokalistaa ei ollut. Tilasin pastaa ja oluen. Kun sää oli kaunis menin terassille. Sain valtavan annoksen juustolla kuorrutettua spagetti bolognesea. Hetken kuluttua rouva ilmestyi taas ulos. Nyt hänellä oli mukanaan sämpylä, jonka välissä oli jauhelihapihvi. Seuraavaksi tuli banaani. Kun olin selvinnyt pastasta, hän saapui kahvin ja liköörin kanssa. "Hampurilaista" en pystynyt enää syömään. Käärin sen lautasliinaan ja otin mukaan. Eiköhän se säilyy huomiseen tuossa ikkunalaudalla.

Huomenna onkin pitkä päivä edessä. Reitti sahaa taas ylös ja alas. Waxweileriin on 30 km päässä. Matkalla on kaksi kaupunkia. Saa nähdä onko mikään paikka auki sunnuntaina.

perjantai 28. huhtikuuta 2017

Mäkien päivä

The first ascent started right in front of the hotel, I had booked. It went up and up for a km. In my guidebook there was a hint not to wear a coat. Well I had to as the temperature was hardly above zero.


When I reached the top there was a big farm with cows and horses. There was also bit different "cattle". Not quite what you expect to see in German countryside.

The roads were again pretty empty. In the afternoon there were six men walking the same trail with me. When I came to Kronenburg there was a group of people. One woman said "Oh, there is an authentic pilgrim" when she saw my pack. They gathered around me and wanted to hear my story. I'm already quite fluent telling it in German. There was a couple who had walked Camino Frances and Norte. This year they were going to walk Camino Portuguese from Porto.




Tänään kävely ei ollut yhtä nautinnollista kuin eilen. Aukeilla paikoilla kävi tosi kova ja kylmä tuuli. Oli oikeastaan aika jännä tunne, kun toisaalta oli kylmä ja kuitenkin oli hiki jatkuvasta kapuamisesta.


Eilen tein päätöksen, etten enää yritä kuvata kotkia ja haukkoja. En tiedä montako kertaa, yritin eilen saada napattua kuvaa, mutta eihän siitä tullut mitään. Tänään oli kuin ne olisivat koittaneet saada minut pyörtämään päätökseni. Ne lensivät niin monta kertaa lähempää kuin koskaan ennen. Pystyin jopa erottamaan haukan saalistaman hiiren hännän, kun haukka lensi edestäni.

Matkan varrella oli tänäänkin vain yksi taukopaikka. Se osui aamupäivään, mutta halusin kuitenkin kahvia. Olisin ottanut kahvin kanssa sämpylän, mutta heillä ei ollut. Tarjoilija ehdotti tilalle juustovoileipää. Tilasin sellaisen ja sain muistutuksen, että voileipä on täällä oikeastaan ateria. Olen joskus aikoinaan Alpeilla syönyt vastaavan, mutta en muistanut sitä tilatessa. Sillä pärjäsi iltaan asti. Mitä nyt otin matkalla vähän lisäenergiaa suklaasta.

Nämä etappipaikkani näyttävät aina vain pienenevän. Kronenburg:n historiallisessa keskustassa on vain kourallinen taloja ja linnan rauniot. Hotellini on vanhassa talossa. Mietin, mistä joudun milloinkin maksamaan. Huoneeni on noin puolet siitä mitä Bad Münstereifel:ssä. Se maksoi 45€ ja tämä 70€. No saa nähdä, mikä minua huomenna odottaa. Rouva varoitteli, että huone on hyvin yksinkertainen, mutta yö ei sitten maksakaan kuin 15€.



Huomenna jatkan Gondenbrettiin. Alkuperäinen suunnitelma oli kävellä Prümiin, mutta sieltä ei löytynyt majoitusta. Ehkä on ihan hyvä, että päivämatka lyheni hieman pakosta. Reittiprofiili ei ole mitenkään helpon näköinen.

torstai 27. huhtikuuta 2017

Yksin tiellä

The temperature was below zero this morning. In spite of that I was sweatting pretty soon. The first ascent started about 100 m from the hotel door. It was long and steep enough.


First the trail followed the road and I could enjoy the views. Then the trail went in to woods. Once again there were so many birds singing and flying around. It was lovely. I saw also two different types of deer. I walked through three villages, but there were no bakeries or any other places to have a break. So I  had only few stops when there was a bench available and just went on walking.


Kun olin kiivennyt ensimmäisen rinteen ylös, sain kulkea melko pitkään ylhäällä. Taivas ei ollut aivan kirkas, mutta valo siivilöityi jännästi pilvien lomasta. Maalaistiet olivat tyhjiä ja sain nauttia linnunlaulusta. Sen lisäksi ei kuulunut kuin omat askeleet ja pieni kahina toisen hihan osuessa repun vyötaskuun. Aika katosi ja tunsin suunnatonta vapautta. Minulla ei ollut mitään käsitystä, mihin päivän reitti minut vie siinä valtavassa mäkisessä vehreydessä. Eikä sillä ollut sillä hetkellä mitään merkitystä.



Tunnelma muuttui kun tulin metsään. Siellä tuntui olevan elämää joka puolella. Jatkuvasti jossain rapisi ja rasahti. Ensin näkemäni valkohäntäpeura liikkui varsinaisella rytinällä. Yhtäkkiä hiljeni. Minulla kesti hetken, ennen kuin erotin peuran puiden välistä. Se oli ilmeisesti nähnyt minut ja pysähtyi tarkkailemaan. Sitten se kääntyi ympäri ja loikki tiehensä.

Jo ennen  kuin tie tuli ulos metsästä, tiesin hajun perusteella lähestyväni kylää. Aina välillä täällä on sellaiset aromit, että on pakko hengittää suun kautta. Lehmiä oli laitumella. Niiden seassa lenteli ensimmäiset näkemäni pääskyset. Ne lensivät hyvin matalalla. Ehdin juuri ajatella, että matalalla lentävät pääskyt tietävät sadetta, kun taivaalta ryöpsähti rae/lumikuuro. Pääsin sopivasti bussipysäkille katokseen suojaan.

Ilma viileni sadekuuron myötä ja harkitsin jo vaatekerroksen lisäämistä. Ei tarvinnut lisätä, sillä otin vähän vauhtia alamäestä ja lähdin kapuamaan taas rinnettä ylös.

Ennen Blankenheimiin saapumista kuljin kolmisen kilometriä tiellä, joka seurasi roomalaisten aikanaan rakentamaa tietä. Suoraviivaista kansaa nuo roomalaiset. Tiessä ei juuri mutkia ollut. Jos ei olisi ollut mäkiä, olisi varmaan nähnyt tien päähän asti.

Kun lähestyin kaupunkia tuli vihdoin päivän ensimmäiset vastaantulijat kohdalle. Koko päivänä en nähnyt kuin muutaman auton. Kaikkina muina päivinä on sentään aina tullut jokunen koiran ulkoiluttaa vastaan. En tiedä missä suunnassa kaikki muut vaeltajat olivat kulkeneet, sillä keskustassa heitä oli paljon. Täällä tosin on paljon reittejä, joista valita.


Kohtalo on ilmeisesti päättänyt, että minä en mitään kylpynautintoja ansaitse. Aamulla kun tarkistin hotellini tietoja, huomasin että he mainostavat suomalaista saunaa ja uima-allasta. Loppumatkasta kun vasen jalka taas kiukutteli, haaveilin jo löylyn lämmöstä. Kun tulin hotellille, kävi ilmi, että varaukseni oli merkitty huomiselle eikä heillä ollut tarjota minulle huonetta. He soittivat toiseen hotelliin ja sain huoneen sieltä. He toivat minut tänne autolla, sillä hotelli on keskustan ulkopuolella ja huomisen reitin kannalta sivussa. No täällä vastaanotossa rouva oli innoissaan, kun kuuli minun olevan Suomesta. Hotellissa on kuulemma myös joku Norjasta. Täällä on tänään Harrikka harrastajien kokoontuminen.

Huomenna pitäisi  jaksaa noin 25 km Kronenburgiin. Mäkiä riittää huomisellekin. Toivottavasti jalkani ehtii palautua yön aikana.  Tällä hetkellä se on jalkapohjaa myöten turvoksissa. Pitäisikö nukkuakin jalat ylhäällä seinää vasten!