Translate

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Matka jatkuu

It was time to leave Cologne and continue my Way. It was a 18 km walk to Brühl. I had to walk mainly on sidewalks. There were couple of parks on the way but even there the trail was on hard surface. So my feet were sore when I arrived to my accommodation. This is a private room.

Here in Brühl is castle Augustusburg. It was built in 18th century. There was an American group starting a guided tour, so I was able to join them. The castle was the summer residence of Clemens August I. He had 22 castles all together. The castle was really luxurious. CA got badly in the debt and most of the furniture, dishes etc. were sold on auctions. They had just been able buy back a chocolate jug. They had paid £62000 for it.


Kun olin päässyt aivan ydinkeskustan ulkopuolelle, sain kulkea neljä kilometriä yhtä ja samaa katua. No, kadun nimi vaihtui muutaman kerran matkan varrella. Reitin merkintätapa vaihtui taas. Reitti on haluttu merkitä samalla kertaa sekä Kölniin päin että Kölnistä pois. Tästä syystä opasteet olivat tänään sivussa eikä edessä, kuten tähän saakka on ollut. Muutaman kerran hämäännyin risteyksessä, mutta en sentään lähtenyt väärään suuntaan.


Reitin varrella ei ollut juuri muuta mielenkiintoista kuin jäänteet roomalaisten rakentamasta vesiverkosta. Sitä pitkin he olivat saaneet puhdasta vettä Kölniin.



Katselin eilen illalla Kölnin seudun julkisen liikenteen karttaa. Ajattelin, että on tavallaan hölmöä kävellä kolme päivää matkaa, jonka paikallisjunalla taittaisi hetkessä. Tänään kun minulla oli enää noin neljä kilometriä matkaa majapaikkaan, päivämatkani lyhyys vielä konkretisoitui. Istuin pienen mäen päällä aukealla paikalla penkille pitämään taukoa. Kun katsoin tulosuuntaan, pystyin selvästi erottamaan tuomiokirkon tornit. Toisaalta vastakkaisessa suunnassa näkyi jo Eifel:n alueen huippuja.


En ole viitsinyt nähdä vaivaa saadakseni leimoja pyhiinvaelluspassiini. Tänään minua jostain syystä harmitti, kun ohitin kiinni olevia leimauspaikkoja. Hürth-Fischenich:ssä oli Pfarrbüron lisäksi yksityisessä kodissa leimauspaikka. Vastaavia on ollut aiemminkin, mutta minulle ei ole tullut mieleenkään mennä soittamaan ovikelloa. Nyt minä kuitenkin astuin portista sisään. Talossa asui vanha rouva, jonka lounaan keskeytin. Hän kutsui minut sisään ja pyysi istumaan. Hän tarjosi minulle vettä ja hedelmiä. Sain pistää kaiken saksan taitoni peliin, jotta selvisin keskustelusta. Kirjoitin myös muutaman lauseen hänen vieraskirjaansa. Hänen luonaan oli käynyt lähes joka päivä huhtikuussa joku hakemassa leiman. Kun lähdin, ajattelin sulkea oven perässäni. Rouva sanoi kuitenkin, että hän haluaa vilkuttaa minulle. Käännyin kolmesti vilkuttamaan hänelle ja siellä hän seisoi huiskuttamassa. Minulle tuli hyvä mieli, että kävin hakemassa leiman. Olin selvästi hänen päivänsä kohokohta.

Huomenna katselen vielä hetken Brühl:n kaupunkia ennen, kuin jatkan kohti Weilerwistiä.
Sinne on vain kolmisentoista kilometriä. Olen muuttanut alkuperäistä suunnitelmaani ja olen tehnyt päivämatkoista lyhyempiä. Lihakset ovat olleet sen verran kipeät, että löysään tahtia. Sillä ei ole merkitystä, olenko Trier:ssä pari päivää aikaisemmin tai myöhemmin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti