Mainio maanantai

A great day! It was bit cooler today. I even wore my gloves for couple of hours. First I thought that I will never get out from Wildeshausen. At least it felt like the trail was going zigzag. For a while I walked along an exercise track. There were boards for different exercises and they came more frequent towards the end. I think that was a good idea to activate people.

The trail was feet friendly. Most of the day I was walking in the woods. My guidebook warned that that there aren't many way marks today. 15 km out of 20 km was well marked. There were 3 different trails going same way. At one point there were two alternatives to choose from. The one I chose didn't have any shell signs but I found my way following the signposts for bikers.

Opaskirjassani on varoitus punkeista. Tänään yhdelle metsätielle tultaessa oli myös varoitustaulu. Kummasti huomasin kulkevani mahdollisimman paljaalla alustalla. Sitten kun punkkeja rupesi ajattelemaan, tuntui koko ajan että jossain kohtaa kehoa käveli jotain. Vähän harmittikin, että minulla jäi aikoinaan rokotesarja kesken. Omatoimisesti tehdyssä punkkisyynissä ei onneksi löytynyt mitään ylimääräistä.

Majapaikkani on vähän ennen Visbekiä. Yövyn 500 vuotta vanhalla tilalla. Tie kulki päätalolle järven rantaa. Olin aivan myyty jo siinä vaiheessa, kun joutsen lipui kohti. Joskus tällaisia aarteita osuu kohdalle.

Minulta puuttui tulevalta perjantailta majoitus. Olin kysellyt kaikki mahdolliset paikat, joille löysin sähköpostin (prepaid-sim ei edelleenkään toimi). Kaikki olivat täynnä. Oppaassa oli vielä yksi paikka, johon oli vain puhelinnumero. Käännyin ystäväni Ulin puoleen ja hän oli niin ihana, että soitti sinne puolestani. Sielläkin oli täyttä. Hän oli kuitenkin saanut vinkin toisesta paikasta ja sieltä löytyi minulle huone. Olen helpottunut ja kiitollinen saamastani avusta.

Huomenna suuntaan kohti Vechtaa. Se on toivottavasti niin iso kaupunki, että pääsen hoitamaan puhelinliittymän kuntoon.