When I arrived to Wildeshausen I was surprised that the hotel was so small. I had booked the room via booking.com and I was expecting something else. It was 14.30 and check-in was from 15.00. I tried my luck and rang the doorbell. Nobody came. There were couple of chairs in the garden. I sat down to wait. After half an hour I rang the bell again. No luck. I still waited for a while. Then I checked my notes. I was sitting at a wrong address. The street was correct but I should have gone to house number 15 and I was at 56.
Kun istuin kirkossa kuuntelemassa kuoroa, tuli luokseni nainen kysymään olenko pyhiinvaeltaja. Häntä tuntui vaivaavan kovin, että olin vaelluksella yksin. Hän kyseli, missä olin yöpynyt ja onko minulla ruokaa sekä varmasti majoitus seuraavaksi yöksi. Hän kutsui minut kotiinsa jumalanpalveluksen jälkeen. Luulen, että hän olisi halunnut tarjota minulle ruokaa. Kiitin kutsusta ja sanoin, että kyllä minun on jatkettava matkaa.
Vähän Harpstedtin ulkopuolella on jonkinlainen ulkoilmamuseo. En ihan ymmärrä opaskirjan selostusta, mutta jotenkin museon alueella olevat rakennukset liittyvät Harpstedtin suureen tulipaloon vuonna 1739. Museon alueelle pääsee aina, joten ajattelin käydä katsomassa, mitä siellä on. Minusta reitin olisi pitänyt kulkea aivan museon vierestä. Onnistuin kuitenkin kulkemaan ohi niin, että en huomannut koko paikkaa.
Reitti kulki maalaismaisemassa ja välillä metsässä. Aloin jo kaivata taukopaikkaa, mutta yhtään penkkiä ei näkynyt. Lopulta näin penkin, mutta se oli varattu. En tiedä näytinkö jotenkin surkealta. Joka tapauksessa toinen penkillä lounastaukoa pitävistä naisista huikkasi, että tule tauolle. He raivasiat minulle tilaa penkille. He olisivat jakaneet lounaansa kanssani. Sanoin että minulla on omat eväät. Heidän tarjoamastaan kuohuviinistä en sentään kieltäytynyt. Siinä sitten skoolasimme kauniille sunnuntaille sekä vaellukselleni. He olivat päiväpatikoinnilla samaa reittiä kanssani mutta vastakkaiseen suuntaan.
Kun olin saanut huoneeni, lähdin etsimään ruokapaikkaa. Hotellin ravintola oli luonnollisesti kiinni. Onneksi keskustaan oli vain kilometrin verran. Olen aina liian aikaisin nälkäinen. Löysin kuitenkin avoimen Imbiss:n ja sain runsaan salaatin. Syöminen on täällä ihan edullista. Nytkin salaatti ja juoma maksoivat vain kympin.
Huomenna pitäisi päästä parinkymmenen kilometrin päähän Visbekiin. Toivottavasti opaskirjan tiedot ovat tältä osin vanhentuneet ja reitti on merkitty yhtä hyvin kuin viimeisen viikon aikana. Oppaassa on kyllä seikkaperäiset ohjeet, mihin milloinkin pitää mennä. Eksymisen riski on kuitenkin suuri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti