The whole stage was nice but I fell in love with Bad Münstereifel. The town centre is full of old half-timber houses and the river Erft runs through the town. Even the town wall and several ports still exist. It didn't bother me that the centre is full of outlet stores. I got a leaflet about town history in English from the tourist information office. I had no idea that the town had been so important during past centuries.
Opaskirjassa oli luonnehdittu eilisen majapaikan isäntää erittäin ystävälliseksi ja avuliaaksi. Tapasin hänet, kun menin illalla alas syömään. Baaritiskillä istui joukko miehiä pelaamassa jotain noppapeliä. Isäntä kertoi heille vaelluksestani. Sitten hän tuli kysymään, mitä haluan syödä. Ei puhettakaan ruokalistasta, vaan hän luetteli jotain ja kysyi mihin suuntaan lähdetään rakentamaan annosta. En tunnistanut luettelosta kuin schnitzel:n, joten valitsin sen. Sitten alkoi kysely, mitä sen kanssa. Välillä hän kävi keittiössä ja toi minulle näytille jotain (esim. punajuurta). En tiedä mistä hän päätteli, mitä en ymmärtänyt. Ehkä se vain näkyi naamastani. Kun odotin ruokaa, baaritiskillä istuneesta porukasta tuli nuori mies juttelemaan kanssani. Hän ihaili kovasti suomalaista jääkiekkoa ja erityisesti Patrik Lainetta.
Reitti meni heti Stotzheimin keskustan jälkeen metsään. Edellä on kulki ryhmä alle kouluikäisiä lapsia retkellä. Heillä riitti ihmettelemässä, kun metsätieltä löytyi kuollut metsähiiri. Lapset jäivät pian taakseni ja kuului enää linnunlaulua. Pienen matkan päästä saavuin Hardtburg:lle. Se vaikutti ulkoa päin katsottuna säilyneen hyvin reilut 800 vuotta.
Myös Kirspenich nimisessä kylässä oli linna. Se on yksityisomistuksessa ja jäi paljolti piiloon muurin taa. Pidin tauon Arloff:ssä, koska varsinainen nousuosuus alkoi sen jälkeen. Reitti laskeutui kyllä kertaalleen yhteen kylään. Siellä kesken auringonpaisteen yksi pilvenreuna pudotti raekuuron niskaani. Pakenin kirkon suojiin.
Kun ensimmäiset Bad Münstereifel:n talot tulivat näkyviin, reitti koukkasi vielä metsään. Sieltä sitten laskeuduttiin kohti keskustaa. Jo heti ensimmäinen kaupungin portti lupasi hyvää. Sen jälkeen kun tulin siitä läpi, ei kännykkäni juuri joutanut taskuun. Olin aivan myyty. Kello oli vasta puoli yksi, joten kiertelin kaikessa rauhassa kaupungilla ja kiipesin kaupungin muurille. Kuvittelin, että hotellini on muurien ulkopuolella. Eipä ollutkaan. Siinä on vanha ja uusi puoli. Minä sain ihanan huoneen vanhan rakennuksen puolelta. Ylemmät kaksi ikkunaa vasemmalla ovat minun.
Ajattelin vähän, että voisin ottaa tänään eilisen vahingon takaisin ja mennä täällä kylpylään. Kävin tutkimassa, kuinka kaukana se on ja totesin, että tyydyn suihkuun.
En malttanut jättää outlet-liikkeitä täysin rauhaan. Kävin parissa vaellusvaatteita ja -tarvikkeita myyvässä liikkeessä katselemassa. En kuitenkaan nähnyt mitään, mitä olisin erityisesti halunnut. Niinpä menin tutustumaan paikalliseen apteekkimuseoon ja sen jälkeen kakkukahville.
Liikkeet sulkeutuivat kuuden maissa ja kaupunki tyhjeni. Onnistuin valitsemaan hyvän italialaisen ravintolan, sillä se täyttyi nopeasti. Jotenkin päivä tuntui vaativan pitkän kaavan mukaisen illallisen. Niin hyvää kuin ruoka olikin, on syöminen varmaan ainoa tilanne täällä reissussa, jolloin kaipaan seuraa. Eiköhän viimeistään Le Puy:stä eteenpäin löydy ruokaseuraakin.
Huomenna jatkan nousua jo lähelle 600 m ja lopuksi laskeudun Blankenheimiin. Sääennuste lupaa poutaa mutta viileää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti