Translate

lauantai 1. huhtikuuta 2017

Tänään löytyi mäki!

Today I walked about 27 km to Harpstedt. The trail went once again through fields. Today I got a show by a hare. I was so concentrated to whatch it that I got scared when a big light brown bird took off quite near me. After an hour and half I arrived to Barrien. Eva told me yesterday that the cafes open only in the afternoon, because then you go there for a coffee and cake. If you want coffee in the morning you must go to a bakery. There is usually one in a supermarket, too. So that's what I did when I saw the first supermarket on Barrien.

I followed trail marks to Barrien church. To my surprise it was open. There was even a stamp available. The church was beautiful and it was really peaceful as I was the only one there.






Reitti kulki tänään melko paljon asfaltilla. Se alkoi tuntua melko nopeasti jaloissa. Palautuminen ei tapahtunutkaan niin nopeasti kuin kuvittelin. Onneksi huomenna on taas lyhyt kävelymatka.

Reitti oli edelleen hyvin merkitty. Nyt näkyi jonkun verran opasteita, joissa oli vuosiluku 2013. Ehkä tämä osuus on merkitty silloin.

Vähän Gessel -nimisen taajaman jälkeen, reitti siirtyi pois tien viereltä ja alkoi selvästi nousta ylöspäin. Nousu oli kyllä melko loiva. Mäen päällä oli näköalatorni. Se ei houkutellut minua. Opaskirjan mukaan mäeltä voi nähdä jopa 38 km päähän. Hienot näkymät sieltä olikin, vaikka taivas ei ollut aivan kirkas. Juttelin siellä hetken skotlannin paimenkoiraa ulkoiluttaneen miehen kanssa. Kai peruskeskustelu alkaa jo sujua, kun hän kysyi, missä olen oppinut puhumaan niin hyvin saksaa.


Joskus ihmettelen, miksi reitti kulkee aina pidemmän kautta. Tänäänkin pyöräreitin opasteessa luki että matkaa on enää 3,6 km.
Eikö reitti sitten siinä vaiheessa poikennut sivuun ainakin kilometrin verran. Olihan se varmasti kauniimpi reitti, kun se kulki metsien läpi. Kyllä minua kuitenkin harmitti, kun jouduin metsän jälkeen kävelemään sen saman kilometrin verran takaisin päin sinne pyörätien varteen. Onneksi majapaikka osui reitin varrelle.

Tulin majapaikkaan ns. yhdenneljätoista hetkellä. Talon väki oli juuri lähdössä pyöräretkelle, eivätkä he olisi kiirehtineet takaisin ainakaan minua vastaanottamaan. Varaustani ei nimittäin löytynyt. Onneksi heillä oli tilaa.

Kävin vähän myöhemmin vielä kävelemässä kaupungilla. Oikein viehättävä pikkukaupunki.






2 kommenttia:

  1. Ihanaa kun jaksat vielä kävelyn päälle kirjoittaa näitä tarinoita. Näitä on tosi mukavaa lukea. Melkein kun olisi itse mukana :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anu! Kyllä minä aika pitkälti näitä itselleni kirjoitan, mutta on todella mukavaa, kun seuraatte kulkuani ja laitatte kommentteja.

      Poista