Today I paid attention to way marks. The trail was only few hundred meters away from the hostel. There was one small town, Vörden, where I arrived at lunch time. To my undestanding the place where I'm staying tonight don't have any shops or restaurants near. So I had a pizza for lunch and bought some bread and salami for breakfast. I was really satisfied that I was so well organised.
Aamupala oli tarjolla vasta puoli kahdeksalta. Olin lähtövalmiina vähän kahdeksan jälkeen. Huoneeni oli aivan ulko-oven vieressä. Kahvan alla oli metallinen mötikkä, jossa oli lukko. Kun kahva ei kääntynyt, kokeilin saamaani ulko-oven avainta lukkoon. Se ei sopinut. Jotenkin onnistuin saamaan sen vihreän mötikän kyljelleen ja samalla hälytyksen soimaan. Odotin hetken, saapuisiko joku paikalle. Kun mitään ei tapahtunut, lähdin kiertämään toista kautta ulos. Toivottavasti ei tule laskua perässä.
Reitti kulki lähes koko aamupäivän metsässä. Maasto oli mukavan kumpuilevaa. Alamäet ottivat välillä kipeää oikean jalan sääreen. Muuten se kesti hienosti kävelyä.
Vördenin jälkeen olikin jo taas tasamaata. Reitti kulki läpi laajan suon. Suolle oli tehty reitti, jonka varrella oli infotauluja kertomassa suosta sekä turpeen nostosta. Suoalueeseen kuului myös metsää. Täällä aluskasvillisuuden on annettu kukoistaa rauhassa. Yleensä metsät on putsattu aluskasvillisuudesta lähes täysin.
Majapaikkani on muutaman kilometrin sivussa reitiltä. Sinne oli kuitenkin helppo löytää. Ystäväni Uli varasi minulle tämän huoneen ja hän oli ilmeisesti sanonut talon vanhallerouvalle että puhun englantia. Saksaksi me kuitenkin keskusteltiin. Ensin hän toi minulle tyttärenpoikansa 18-vuotispäiviltä kakkuja ja sitten hän ilmoitti, että meidän pitäisi lähteä nyt samantien läheiseen museoon.
Olin opaskirjasta lukenut, että lähellä oli museo, jossa suositeltiin käymään. En kuitenkaan ollut oikein ymmärtänyt, mistä museosta on kyse. Täällä Kalkriesessä on pari tuhatta vuotta sitten roomalaiset ja germaanit taistelleet. Roomalaisille kävi täällä huonosti. Suuri osa ratsukoista oli uponnut suohon, jonka läpi minäkin tänään kävelin. Alueelta on löydetty paljon roomalaista esineistöä. Museossa oli esillä mm. kolikoita, sekä hopeisia että kultaisia, naamio ja varusteiden osia.
Museo on ruosteisista metallilevyistä rakennetussa tornissa. Ylimmässä kerroksessa on näköalatasanne. Torni on ruosteisen, koska suurin osa löydetyistä esineistä on ollut paksun ruosteen peitossa. Tosi mielenkiintoinen paikka. Olen iloinen, että talon vanharouva halusi viedä minut sinne.
03/2017 lähdin Caminolle Suomesta kotioveltani ja päätin 4 kk vaellukseni Pamplonaan. 06/2018 kuljin Camino de Madrid:n ja 09/2018 Camino San Salvador:n. 04/2019 kävelin Camino Primitivon, 07/2019 Jaakontietä Turku-Rymättylä ja 12/2019 Camino Mozarabea Malaga-Cordoba. 07-08/2020 Pyhän Olavin merireittiä Turku-Nauvo. 09-10/21 Camino Inglésin Ferrolista ja jatkoin Fisterraan ja Muxiaan. 05/2022 aloitin viestipyhiinvaelluksen Pyhän Olavin mannerreitillä. 05/2024 paluu Ranskaan Via Podiesis:lle
Kyseessä on kai Varusschlacht Museum und Park Kalkriese ja siellä on kesällä roomalaisteematapahtumia. Roomalaisten aikaan on varmasti ollut todella soista seutua. Voi vain kuvitella elämää talven kosteassa kylmyydessä, vai voiko?
VastaaPoistaKiva kun teet näitä kulttuuritrippejä kaiken kulkemisen lisäksi.
paskeriville
Hyvin tunnistit �� Kyllä näyttelystä sai sen käsityksen, että olot ovat olleet kovat ja että jäljelle jääneet roomalaiset olisivat poistuneet mahdollisimman pian. Kuvittelin, että ehtisin tutustua paikkakuntien tarjontaan paljon enemmän. Joko olen väärään aikaan paikalla tai sitten olen vain liian väsynyt lähteäkseni tutustumaan museoihin.
Poista