I had my breakfast with the parents of the Blum family. I hope that the husband didn't drive too fast. He left too late as he still wanted to show me his pictures from his Camino. The wife drove me to the centre. I had such a lovely stay with them.
The sun was shining but it was really cold. Even in the afternoon it was only +5C. I was soon sweatting as I had to climb at least hundred meters higher. The views were great and after all there weren't as many hills as on the previous day. It was hard enough anyway and it took me almost 11 hours to reach my destination.
Lähdin hyvillä mielin liikkeelle. Vaikka matka oli pitkä, reitillä oli kaupunkeja taukoja varten. Ensimmäinen etappi oli Wuppertal-Beyenburg. Siellä Westfälische Jakobsweg päättyy ja Aacheniin jatkuva Rheinische Jakobsweg alkaa. Beyenburg:ssa on luostarikirkko. Menin kirkkoon sisään ja ensimmäisenä näin kännykkään puhuvan munkin. Kun hän lopetti puhelun, hän tuli kysymään, haluanko leiman passiini. Seurasin häntä luostarin puolelle.
Oletan että hän vei minut omaan huoneeseensa. Siellä oli sänky, iso kirjoituspöytä sekä pieni pöytä ja neljä tuolia. Hän halusi tarjota minulle kahvia. Kahvia odotellessa hän toi minulle ison kakkupalan. Keskustelu eteni vähän vaikeasti, kun saksan taitoni ei oikein riittänyt. Ymmärsin kuitenkin, että Konstantin, jonka tapasin Münsteristä lähdettyäni, oli yöpynyt luostarissa kaksi yötä. Selvisi myös, että munkki oli luostarin viimeinen asukas ja koko Kreuzherren veljeskunnassa oli enää neljä munkkia. Sitten kun minä en enää pystynyt sanomaan sanottavaani, hän vaihtoi sujuvalle englannille. Kävimme erittäin mielenkiintoisen keskustelun ja tiesin puhuvani viisaan miehen kanssa. Kahvin jälkeen hän halusi vielä tarjota snapsin kylmää vastaan. Hän avasi pullon, jossa oli anikselle maistuvaa juomaa ja aitoja kultahippuja. Hän sanoi useamman kerran, että olisin voinut yöpyä luostarissa. Melkein harmitti, että minun oli jatkettava matkaa.
Luostarissa vierähti niin paljon aikaa, että saavuin puolimatkassa olleeseen Lennepiin vasta vähän ennen kahta. Söin siellä lounasta, koska olin majoittumista lasten leirikeskukseen keskellä 'ei mitään'. Lennep oli oikein viehättävä. Siellä kuten tällä alueella muutenkin oli liuskekivellä päällystettyjä taloja.
Seuraava kaupunki oli Wermelskirchen. Siellä kävin kaupassa ostamassa aamupalatarvikkeet. Ajattelin etten enää kuitenkaan jaksa syödä illalla. Kaupungista oli vielä kuutisen kilometriä matkaa majapaikkaan. Reitti kulki viehättävässä laaksossa. Olin tosi onnellinen, ettei minun tarvinnut enää kiivetä yhtään jyrkkää mäkeä.
Majapaikassa minulla oli käytössä kokonainen huoneisto. Rakennuksen toisessa osassa oli ryhmä leiriläisiä. Sain avaimet ohjaajilta, jotka olivat korkeintaan 17-vuotiaita. Huoneiston keittiöön minulle oli jätetty viesti, että voin valmistaa itselleni ruokaa tarjolla olevista aineksista. Ehdin vasta käydä suihkussa, kun leiriläisiä ilmestyi oveni taakse. Yksi tyttö kantoi tarjotinta, jolla oli lautasella kevätrullia sekä kulhossa chilikastiketta ja toisessa kulhossa suklaakiisseliä. He kuulemma ajattelivat, että minulla voisi olla nälkä. Olin aivan otettu!
Neuemühle - Altenberg 20.4.2017
I slept until right and started my walk bit after nine. Today I had a short walk so I could take my time. I really enjoyed every moment today. It was so beautiful. The trail followed a river in a valley and today there were no hard ascents. There were lot of benches along the way. So I had several breaks. I just sat and thought of my first month on the way. I felt so grateful for everything.
I was already quite near to Altenberg, when I didn't find the next waymark. There were three options. I was coming back from the second one when I met two local women. I told them that I was looking for Jakobsweg. They didn't know where it went but they said that they would walk with me to Altenberg. So kind of them!
Tänään oli kerrassaan nautinnollinen päivä. Vaikka ilma oli edelleen kylmä, oli aurinkoista. Valo välkehti joen pinnassa kauniisti. Seurasin aitauksissaan olevia lampaita ja vuohia. Oravia kiipeili puissa, polun yli kipitti metsähiiri ja lammessa ui piisami. Kertaalleen säikähdin kun haukka lähti lentoon ihan läheltä. Näin myös useamman jonkin sortin haikaran. Sain kulumaan yli kolme tuntia reilun kymmenen kilometrin matkaan.
Altenberg on oikeastaan vain valtava luostarkirkko ja muutama entisiin luostarin rakennuksiin perustettu hotelli ja ravintola. Lisäksi vieressä on jonkinlainen lasten satumetsä Märchenwald. Jouduin majoittumaan neljän tähden hotelliin. Otan kaiken irti näistä mukavuuksista.
Viikonloppuna Kölnissä majoitukseni on taas huomattavasti vaatimattomampi. Olen tänään viestitellyt yhden Camino ystävän kanssa. On toiveita, että tapaan hänet lauantaina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti