Tämä viimeinen osuus on jaettu kolmeen etappiin. Ensimmäisenä päivänä kävellään 21 km ja seuraavina päivinä kumpanakin yli 30 km. Jos on aikaa käytettävissä matkan voi jakaa myös viidelle päivälle. Myös Muxia - Finisterre välillä pystyy yöpymään.
Ensimmäisen caminoni päätteeksi kävin Finisterressa bussilla. Minulla olisi ollut tarpeeksi aikaa kävelläkin sinne, mutta jalkani oli niin huonossa kunnossa, etten halunnut edes yrittää. Siltä retkeltä jäi kuitenkin sellainen kutina, että ainakin kerran sinne on vielä tultava jalan.
Vaikka vietin kylässä vain muutaman tunnin, niin päivästä jäi erityinen muisto. Kävin kylän kaupassa ostamassa evästä ja sitten kävelin viimeiset kilometrit majakalle. Menomatkalla minulla oli vielä rakkaat reissussa puhki kuluneet vaelluskenkäni jalassa. Oli tuhottoman kuuma päivä, eikä maantien reunaa ollut kaikkein miellyttävin kulkea. Majakkaa ei vielä edes näkynyt, kun tuuli kantoi säkkipillin soiton korviini. Siinä oli jotain maagista.
Majakan ympäristössä oli vähän turistimeininkiä. Kun kulki majakan ohi, pystyi kallioilta taas löytämään oman rauhansa. Siellä sitten riisuin viimeisen kerran hyvin palvelleet vaelluskenkäni. Vielä nykyisinkin jotkut vaeltajat polttavat vanhan tavan mukaan vaelluksen päätteeksi vaatteensa kallioilla. Minä en moisesta innostunut. Kenkäni päätyivät kallioilta palatessani roskikseen.
Istuin kallioilla pitkän tovin syöden eväitäni ja katsellen merta. Muistan että minua harmitti hieman, etten jäänyt yöksi Finisterreen. Siinä tapauksessa olisin päässyt ihailemaan auringonlaskua. Onpa jotain, mitä odottaa tämän reissun päätteeksi! Sain kuitenkin kokea oman erityishetken. Kolme delfiiniä viipyi tovin näköetäisyydellä esittäen hienoja hyppyjä.
Sanotaan, että tavoitteen saavuttaa, kun sen pystyy näkemään toteutuneena. Jos minun vaellukseni päättyminen maailman loppuun on siitä kiinni, niin se toteutuu. Se auringonlasku on näkemisen arvoinen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti