I had only 15 km to walk and check-in time was 5 PM. So I could spend the morning in Lubeck. I visited st Jakobi church and got my stamp. I also heard that they had been waiting for me to the pilgrim's "hostel". Odd as I never got an answer to my enquiry. On my way to Klein Wesenberg I got lost twice. I missed the supermarket and there was no shop neither restaurant in the village. Luckily the preast had filled the fridge and I didn't have to starve.
Aamupäivä oli aurinkoinen, mutta tuuli kylmästi. Sain opaskirjan luvatusti ja ennen varsinaisen kävelyn aloittamista tutkin tarkkaan, miten reitti kulkee. Löysin ensimmäiset simpukkaopasteet ja olin tyytyväinen. Ilo loppui lyhyeen, koska tietöiden takia tie oli poikki. Palasin etsimään kiertotietä ja päädyin kyselemään reittiä kanavan rantaan. Kävelytien alussa oli kyltti, jossa kerrottiin, että reitin varrelle on istutettu omenapuita. Omenat on tarkoitettu reittiä kulkevien syötäväksi.
Moislingissa eksyin taas reitiltä, mutta lopulta löysin opasteita. Reitti vei metsään. Polku oli sateen jäljiltä tosi mutainen. Sai kulkea kieli keskellä suuta, jotta pysyi pystyssä. Kaiken kukkuraksi alkoi sataa. Sade lakkasi juuri ennen kuin saavuin majapaikkaan.
Ohjeen mukaan minun piti soittaa pastorille, jotta hän päästäisi minut sisään. Kaivoin tabletin esille repusta. Olin laittanut siihen ostamani prepaid-simin. Valitsin numeron ja alkoi kuulua nauhotettua puhetta. En ymmärtänyt mitään. Sitten tuli joku nainen linjalle. Hän ei puhunut kuin saksaa. Sen verran ymmärsin, että liittymän rekisteröinti ei ollut onnistunut. Onneksi pastori tuli paikalle ja pääsin sisään.
Hän yritti auttaa minua tekemään rekisteröinnin netissä. Emme onnistuneet. Hän lupasi lähettää englantia puhuvan tyttärensä luokseni. Myyjä kaupassa oli huijannut minua, kun sanoi kaiken olevan kunnossa. Liittymä edellytti Saksassa olevan osoitteen. Toivottavasti ystäväni ei suutu kun perjantaina kerron käyttäneeni hänen osoitettaan.
Ilta meni leppoisasti pyykkiä pesten ja lueskellen.
22.3.2017
It was a beautiful morning and I was able to follow the way. But not for long. There was only 5,5 km to the next town but somehow I could spend two hours for finding where to go. After the town the trail went through forests and fields. If the path weren't so muddy the walk would have been great. I am happy that I had lunch today. When I finally reached my hotel I found out that the nearest restaurant is 6 km from the hotel. So I'm going to eat nuts tonight.
En tiedä, mitä oikein odotin, mutta en ainakaan ihan näin paljon kommelluksia ja haasteita heti alkuun. Se on ainakin jo selvää, että osaan kohta tosi sujuvasti kysyä tietä saksaksi. En selviäisi millään ilman opaskirjaa ja silti kävelin tänäänkin viiden kilometrin verran harhaan. Reittiopasteet on usein sijoitettu niin, että ensin pitää osata mennä oikeaan suuntaan ja vasta sitten näkee merkin.
Näin tänään ensimmäisen haikaran, perhosen ja käärmeen. Reitti kulki tänään useamman luonnonsuojelualueen läpi. Yhdellä polulla näin jäljet, joiden epäilen kuuluneen villisialle. Vähän jännitti, kohtaisimmeko.
Loppumatkasta reitti kulki kosteikon (saks. Moor) poikki. Jonkun verran näkyi vesilintuja. Jotta päiväni oli täydellinen, niin tie, jota kuljin, oli jäänyt veden alle noin parinkymmenen metrin matkalta. Olin varmaan melko huvittava näky, kun reppu selässä, kävelysauvoihin tukien ja opaskirjaa pidellen riisuin kenkäni ja sukkani sekä käärin lahkeet polviin. Onneksi vettä ei ollut kuin nilkkoihin. Mutta jääkylmää se oli! Kompressiosukkia ei ollutkaan helppo pukea takaisin. Niinpä rakkojen uhallakin putsasin isoimmat hiekat jaloista ja panin pelkät kengät jalkaan. Vähän matkan päästä löytyi kivi, jolle saatoin istahtaa pukemaan sukat.
Seuraavaksi on pähkinäillallisen vuoro ☺
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti