Minulla meni ensimmäisen caminon kanssa lähes 20 vuotta ideasta toteutukseen. Ennen lähtöäni ihmettelin, että jotkut palaavat kerta toisensa jälkeen jopa samalle reitille. Kun palasin kotiin, mietin vain milloin ja mille reitille palaisin.
Syyskuussa 2014 näin Mirja Kärnän telkkarissa kertomassa omasta vaelluksestaan. Olin toki omalla vaelluksellani kohdannut kanssakulkijoita, jotka olivat aloittaneet matkansa Kölnistä, Brysselistä ja Pariisista. Mutta, että Suomestakin voisi aloittaa!
Sen enempää ajatuksen toteutuskelpoisuutta pohtimatta aloin kertoa, kuinka aion jäädä vuodeksi vuorotteluvapaalle ja kävellä Hattulasta Ruotsin kautta Espanjaan Santiago de Compostelaan.
Jottei kävisi samoin kuin ensimmäisen caminon kanssa, päätin että lähden viiden vuoden sisällä. Ainoa konkreettinen asia mitä tein, oli matkakassan säästäminen.
Olin kuin kissa pistoksissa koko kevään 2015. Seurasin toisten matkasuunnitelmia Facebookin Pyhiinvaellus-ryhmässä. Itselläni oli muita suunnitelmia kesäloman varalle. Muutamaa viikkoa ennen loman alkua suunnitelmat menivät uusiksi. Päätin lähteä ilman minkäänlaista valmistautumista kävelemään Portosta kohti Santiagoa.
Kun palasin kotiin monta kokemusta rikkaampana, päätin lähteä pitkälle vaellukselleni aikaisin keväällä 2017. Alkuperäistä suunnitelmaa piti vähän muuttaa. Sain sovittua reilun puolen vuoden sapattivapaan. Siinä ajassa uskon ehtiväni kävellä Keravalta Helsinkiin laivarantaan ja edelleen Travemündestä Finisterreen tai ainakin Santiago de Compostellaan.
Kevät on selvästi ajankohta, jolloin caminokärpäsen purema aktivoituu. Caminolle on ollut tänäkin vuonna kova kaipuu. Kaikkien mahdollisten lomien siirto ensi vuodelle ja vaellukseni suunnittelu on kuitenkin helpottanut kutinaa. Myös päiväretket upeissa kansallispuistoissamme ovat toimineet terapiana.
Toivon, että tästä blogista on jonkinlaista iloa ja apua niille, jotka suunnittelevat jonain päivänä kulkevansa samoja reittejä kuin minä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti