Kun eilen päivän päätteeksi tutkin Polarin palvelusta kävelemiäni askeleita ja kilometrejä, mietin asuuko minussa suorittaja. Kun asetin tälle vuodelle tavoitteeksi kävellä 3500 km, ajattelin että sen saavutettuani tulevan caminon kilometrit eivät tunnu mahdottomilta. Järkeilin, että ei voi olla kovin vaikeaa kävellä samaa matkaa puolessa vuodessa, kun ei ole muita velvoitteita.
Vaikka tykkäänkin kävellä, olen perusluonteeltani erittäin mukavuudenhaluinen. Jos sataa tai on edes sateen uhka, valitsen mieluummin sohvan kuin lähden lenkille. Tämän huomasi, kun elokuussa tarkastelin käveltyjä kilometrejä. Alkuvuodesta olin selvästi ajatellut, että kyllähän tässä ehtii kävellä tarpeeksi myöhemminkin. No, onnekseni syksy on ollut säiden puolesta mitä mainioin. Syyskuussa olin kävellyt 380 km ja lokakuussa peräti 406 km. Nyt on sitten 3000 km rajapyykki ylitetty.
Suorittaja nosti päätään ainakin viime perjantaina. Aamulla kun lähdin töihin satoi, joten turvauduin bussiin kävelyn sijaan. Vaikka kotiin päin tullessani kävelinkin molemmat siirtymät rautatieasemilta, aktivisuusmittariin oli kertynyt hädin tuskin 8000 askelta. Niinpä minä illemmalla vedin kuoripuvun päälle ja lähdin lenkille uudelleen alkaneesta sateesta huolimatta. Ensin teki mieli palata heti takaisin, kun tuulikin melko navakasti. Jonkun matkaa käveltyäni mieleeni nousi ranskalaisella reitillä tapaamani Beatrice. Yhtenä sateisena aamuna hän sanoi, että hänestä on tosi rauhoittavaa kävellä sateessa ja kuunnella sadeviittaan ropisevia pisaroita. Niinpä minäkin keskityin kuuntelemaan huppuun osuvia sadepisaroita ja tuulen huminaa. Lenkin jälkeen mieleni oli rauhallinen ja muutenkin olo tuntui hyvältä. Askeleita oli kertynyt vähän yli 10000 lisää, vaikka tarkoitukseni oli kävellä vain reilut puolet siitä.
On selvästi havaittavissa, että kuntoni on parantunut ja kävelyvauhti on noussut. Jos kuntosalilla kävelen juoksumatolla, niin sykkeeni ei saavuta enää aeorobistatasoa, vaikka laitan vauhdiksi 6,2 km/h. Kävelyvauhti ei sinänsä ole minulle tärkeä, vaan ennen kaikkea haluaisin vahvistaa kestävyyttäni. Toivotaan, että loppuvuoteen osuu vielä kauniita viikonloppuja. Silloin olisi toiveita ehtiä pidemmille lenkeille. Nyt en lokakuun alun koekävelyn jälkeen ole ollut kertaakaan liikkeellä repun kanssa.
Onpa mukavaa luettavaa!
VastaaPoistamari