Reitti: Camino Frances SJPP - Santiago de Compostela

Ranskalaista reittiä pitkin St Jean Pied de Port:sta Santiago de Compostelaan kertyy matkaa n. 790 km. Kesällä 2014 kävelin ensimmäisen caminoni juuri tällä reitillä. En kuitenkaan uskaltautunut aloittamaan vaellustani Pyreneitten ylityksellä, vaan lähdin matkaan Espanjan puolelta Roncesvalles:sta. Niinpä vaellukseni tämä osuus alkaa minulle täysin uudella elämyksellä.

Olen aiemminkin kirjoittanut, että valitsin ranskalaisen reitin, jotta minun ei tarvitse suunnitella päivämatkojani enää Espanjassa. Camino Norte olisi ollut maisemien puolesta houkutteleva vaihtoehto. Löysin jopa vaellusreitin SJPP:stä Iruniin, joten siltä kannalta se olisi ollut täysin mahdollinen reitti. Jos olisin aiemmin ylittänyt Pyreneet, voi olla, että valintani olisi sittenkin kallistunut Norten puolelle.

2014 kuljin John Brierleyn karttaoppaaseen tukeutuen. Voi olla, että ostan sen matkan varrelta tänäkin vuonna. Kun olin parin ensimmäisen vaelluspäivän jälkeen oppinut luottamaan reitin varrella olevaan viitoitukseen, käytin opasta lähinnä siihen, että tarkastin mistä löytyy seuraava juomavesipiste tai kahvila. Edellisellä kerralla kävelin pääsääntöisesti oppaasta poikkeavia päivämatkoja. Niin ajattelin tehdä tälläkin kertaa. Olen myös suunnitellut, että pyrin yöpymään eri kylissä kuin ensimmäisellä kerralla.

Tapasin edellisellä kerralla nuoren ruotsalaisen miehen, joka oli (jos muistan oikein) jo kahdeksatta kertaa ranskalaisella reitillä. Kyselin syytä, miksi hän palaa aina samalle reitille, vaikka vaihtoehtoja olisi tarjolla. Hän sanoi, että hänelle kyse on sisäisestä matkasta ja hän palaa ranskalaiselle reitille, koska tietää infran olevan siellä kunnossa. Minä ajattelen vähän samaan malliin. Saan keskittyä kävelemiseen sekä luonnon ja ihmisten havainnointiin murehtimatta, mistä löydän ruokaa tai nukkumapaikan.

Ranskalainen reitti jakautuu tavallaan kolmeen osaan. Ensimmäiset vajaat 300 km Burgos:n kaupunkiin asti kulkee melko vaihtelevassa maastossa. Reitti halkoo kolmea maakuntaa: Navarre, La Rioja sekä Castilla et León. La Riojan viinialueella maa on punaista savea, joka tarttuu märällä kelillä tosi ikävästi kenkiin. Muistan, että liottelin vaelluskenkiäni jokaisessa vähän isommassa vesilätäkössä, jotta sain edes osan savesta irti.

Vähän Burgosin jälkeen alkaa Meseta. Meseta on avointa melko tasaista ylänköä. Reitti kulkee n. 800-900 m merenpinnan yläpuolella, eikä osuudella ole juurikaan varjoa suovia puita. Minulla oli onni puolellani, koska paria päivää lukuunottamatta sain nauttia puolipilvisestä säästä. Minä lähdin myös yleensä jo varhain liikkeelle, jotta heinäkuun kuumuus ei olisi nujertanut minua. Kuulin ensimmäisellä caminollani lähes kauhutarinoita Mesetan rankkuudesta nimenomaan henkisellä puolella. En tiedä johtuiko se siitä, että tapasin Burgosin jälkeen aivan mahtavia ihmisiä, mutta minulla on Mesetalta vain hyviä muistoja.

Muistelen että kanssavaeltajat sanoivat Mesetan päättyvän Leóniin. Voi olla, mutta minusta maasto alkoi muuttua vaihtelevaksi vasta joskus Astorgan jälkeen. Viereinen kuva on otettu jokunen kilometri Rautaristin jälkeen. Kuvan keskellä näkyvään kylään laskeuduttiin n. 400 m melko jyrkästi ja suurin osa vaeltajista jatkoi vielä 400 m alempana olevaan Molinasecan pikkukaupunkiin.


Matkan varrelle osuu useita vaihtoehtoisia reittejä. Ehkä innostun tällä kertaa kulkemaan niitä. Ainakin Samoksen kautta tulen melko varmasti kulkemaan. Olen vakuuttunut, että reitillä riittää minulle tälläkin kertaa ihmeteltävää. Toivon myös, että tällä caminolla osaan jo suhtautua myötämielisemmin turigrinoihin, joita tulee varmasti riittämään viimeisen 100 km matkalla ennen Santiagoa. Kukin tekee caminosta omannäköisensä. Saa nähdä, miltä Santiagoon saapuminen tuntuu tällä kertaa, kun se onkin ikään vain välietappi ja matkani toivon mukaan jatkuu kohti merenrantaa.