Aamulla heräsin taas turhan aikaisin. En jaksanut viivytellä kahdeksaan asti ennen, kuin menin alberguen baariin aamupalalle. Vakiotilaukseni oli café con leche ja tostadas con tomate. Olin baarin ainoa asiakas.
Vaikka sadetta oli jatkunut lähes koko illan ja yön, ilma oli yllättävän lämmin. Oli vielä pimeää ja jouduin jälleen turvautumaan matkapuhelimen taskulampputoimintoon. Osoittelin valolla lähinnä itseäni, kun autoja tuli vastaan pitkällä sillalla, jolla ei ollut jalkakäytävää tai piennarta. Hengissä ja ehjänä selvisin siitäkin.
Parin kilometrin päässä Olveiroan kylässä oli useita majapaikkoja ja baareja. Niistä melkeinpä tulvi vaeltajia reitille. Heti kylän jälkeen alkoi reipas nousu. Vasemmalle puolelle jäi Xallas-joki, joka oli padottu voimalaitoksen tarpeisiin.
Juttelin hetken saksalaisen miehen kanssa. Hän kertoi olevansa 22 hengen ryhmästä. He olivat kulkeneet ranskalaista reittiä kahden viikon pätkissä. Nyt oli viimeinen osuus menossa. He olivat aloittaneet Sarriasta ja lopettaisivat Finisterreen. Mies jatkoi omaa tahtiaan, kun pysähdyin kuvaamaan.
O Logoson kylässä pysähdyin baariin cortadolle, jotta pääsin käymään naistenhuoneessa. Baarissa oli pariskunta, josta olisin ollut valmis lyömään vetoa, että he olivat suomalaisia. Onneksi ei ollut ketään kenen kanssa lyödä vetoa. Olisin hävinnyt. He puhuivatkin keskenään saksaa.
Parin seuraavan kilometrin aikana ohitin vielä muutaman baarin. Sitten näin yhden baarin kohdalla kyltin, että se on viimeinen baari ennen Ceetä. Olisin siis 15 km omillani. Kaipa juotavaa oli riittävästi.
Reitti nousi jälleen. Ohitin jonkinlaisen infopisteen, jonka eteen oli laitettu vaeltajien iloksi valtavat vaelluskengät ja -sauva. Siihen sitten jonotettiin valokuvan ottoa varten.
Vielä pieni matka eteenpäin ja saavuin tienhaaraan, jossa Finisterreen ja Muxiaan johtavat reitit eroavat. Finisterreen oli siitä matkaa 29,693 km ja Muxiaan hieman vähemmän, 26,589 km. Minä jatkoin Finisterreen.
Vielä pieni pätkä asfaltilla maantien laitaa ja sitten reitti jatkui mukavammalla alustalla. Pysähdyin hetkeksi juomatauolle. En malttanut olla ottamatta perinteistä varjoselfietä, kun siihen tarjoutui tilaisuus.
Reitti tuntui kulkevan lähes jatkuvasti joko ylä- tai alamäkeen. Mäet eivät kuitenkaan olleet vaativia. Kun matkalle osui hieman pidempi tasainen osuus, sai etsiä paikkaa mihin astuisi, jotta kengät eivät olisi hörpänneet vettä. Olin iloinen goretex-kalvoisista kengistäni.
Tällä sadeveden valtaamalla osuudella juttelin saksalaisen naisen kanssa. Hän oli samasta ryhmästä kuin aamulla kohtaamani mies. Jos ymmärsin oikein, he kulkivat sovitut päivämatkat kukin omaan tahtiinsa ja kokoontuivat majapaikassa. Mitään huoltoautoa heillä ei ollut poimimassa väsähtäneitä matkalta.
Poikkesin Capilla de San Pedro Mártir -kappelilla hakemassa leiman passiini. Kappelin läheisyydessä oli myös uudehko juomalähde.
Kappelin jälkeen alkoi laskeutuminen kohti Ceetä. Aluksi tie laskeutui aivan loivasti, mutta lasku mùttui paikoin lähes pystysuoraksi. Minä jouduin menemään monessa kohdin siksakia. Jos oli yhtään loivempi kohta, etenin polvet koukussa vahvasti takakenossa. Onnistuin kuin onnistuinkin pääsemään alas ilman polvien vihlomista. Jotkut juoksivat mäen alas.
Iso osa vaeltajista pysähtyi ensimmäiseen baariin. Minä jatkoin suoraan majapaikkaani. Se oli suoraan reitin varrella. Juuri kun sain alberguen kyltin silmiini, alkoi sataa. Tänäänkin olivat säänhaltijat puolellani.
Alberguen pitäjä oli tosi ystävällinen. Hän näytti kartasta kaikki keskeiset paikat ja suositteli joitakin ravintoloita. Hän myös kertoi läheisestä vesiputouksesta ja kirjoitti lapulle sinne liikennöivän bussifirman ja aikataulut. Olin varannut tämän majoituksen Booking.comin kautta, ja syömään lähtiessään hän vielä lähetti minulle varaukseni kautta viestin kysyen, onko kaikki ok.
Minusta ei ollut vesiputoukselle lähtijäksi. Minä makasin sängyllä jalat ylhäällä seinää vasten. Tuntui että jokaikinen lihas jaloissani oli maitohapoilla. Jossain vaiheessa selvisin sentään nauttimaan hierovasta suihkusta.
Illemmalla kävin kaupassa ja kävelin hissuksiin kaupungilla. Kuittasin ruokailun kaupan valmissalaatilla. Huomaan, etten käy joka päivä syömässä kunnon ruokaa. Tiedän, että se johtuu seuran puutteesta. Minusta on tylsää istua yksin ravintolassa.
Ennen nukkumaan käymistä katson vielä sääennustetta - aurinkoa ja +23 C. Kävin hyvillä mielin unten maille.
Kelloni ilmoittama päivämatka oli 22,38 km. Nousua tuli yhteensä 525 m ja laskeutumista 775 m.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti