Yksin eteenpäin

21.5.2017 Auberive - Grancey le Chateau

After my breakfast I asked the owner of the hotel to call for a room. I had got two phonenumbers in Langres. They were for private accommodation. The first one could not take me but the second one wellcomed me. So I started my walk knowing that I have a place to stay.

I walked really slowly as my foot ached and I tried to be careful with waymarks. I had already got used that Wim finds the way and I could just walk. Now I was on my own and I felt some selfpity.

Then it happened. I was in the woods and I couldn't find any more red and white signs. I decided to walk on the widest path. Path came to an asphalt road. There was only forest on both sides. I read the guidebook and looked at the map. I decided to walk to left hoping that the road would come out of the forest. In the map there were fields where I was supposed to go. I don't know how long I will have my good luck. Anyway the direction was correct and after a km I was back on the trail.

Kun olin aikani rypenyt itsesäälissä, otin itseäni kiinni niskasta. Oli vain asennoiduttava uudelleen. Tilannehan ei ollut oikeasti uusi. Maa vain oli eri ja kipu eri paikassa kuin Saksassa.

Seuraavassa kylässä oli levähdyspaikka. Kaivoin sekä kartan että oppaan esille. Vertasin tekstiä ja karttaa. Oppaassa mainittiin, että tietä pitkin kävelemällä matka olisi vähän lyhyempi. Se tuntui selkeältä reitiltä ja valitsin sen. Minä joka valitan joka käänteessä asfaltista, kävelin sillä vapaaehtoisesti, koska aamu oli alkanut vähän huonosti.

Ennen seuraavaa kylää uskaltauduin takaisin reitille ja kylän jälkeen taas metsään. Polku oli välillä tosi kapea ja paikoitellen purojen katkoma. Pari kilometriä ennen määränpäätä oli maatila, jossa olisi myös ollut majoitusta tarjolla. Siellä näytti olevan paljon väkeä lounaalla puutarhassa. Lyhyen matkan jälkeen näin kylän. Se oli korkealla mäellä. Ennen kylään saapumista reitti vielä laskeutui alaspäin. Yllätyksekseni näin simpukkaopasteen. Siihen oli kirjoitettu Is sur Tille, johon olin seuraavaksi suuntaamassa. Olin vain luullut, että reitti erkanee vasta myöhemmin.

Kylän keskustaan oli melkoinen kapuaminen. Näin seuraavana aamuna liikennemerkin, jonka mukaan tie laskeutui 15%. Kun saavuin keskusaukiolle, jonka varressa majapaikka oli, talon ovi jo avautui ja minua tultiin vastaan.

Talossa asui arvioni mukaan noin 70-vuotias pariskunta. Ensin minulle tarjottiin juotavaa ja hedelmiä. Sitten minut vietiin talon siipeen, josta sain käyttööni makuuhuoneen, oleskelutilan ja kylpyhuoneen. Lisäksi rouva lupasi vielä pestä pyykkini. Illallinen oli tarjolla klo 19.

Illallisella oli ranskantaitoni oli taas koetuksella. Pariskunta odotti kärsivällisesti, kun sanojen haku kovalevyltäni kesti. Ruokailun jälkeen vetäydyin venyttelemään. Yllättäen unikin tuli aikaisin, vaikka olin edellisenä yönä nukkunut pitkään.