It was raining when I woke up. I was little worried if Wim is able to leave the campingsite as planned. He was a bit late and he was really cold. I had had a good breakfast at the hotel, but Wim wanted his coffee. Neither of the bakeries served coffee. I gave Wim my gloves to help him cope with cold and wet morning.
The road that the trail followed was under construction. We could still walk there and the workmen didn't tell us to go away. I was once again glad that Wim is so good with maps and German. As there were no waymarks I'm sure that I would have got lost on my own.
Jälleen kerran meillä oli edessä koko päivän kävely ilman kahvi- ja ruokapaikkoja. Yhdessä kylässä oli suojakatos. Pidimme siellä ensimmäisen tauon. Siellä oli pyhiinvaeltajien kirja. Luimme ennen meitä siellä pysähtyneiden kirjoituksia ja kirjoitimme omat viestimme. Kun lähdimme liikkeelle, vanha mies pysäytti meidät. Hän vielä varmisti, että olimme kirjoittaneet kirjaan.
Kun tuli lounasaika, vetäydyimme sisälle kirkkoon. Kirkko oli vanha ja huonossa kunnossa. Ilma oli ummehtunut, mutta saimme sentään istua kuivassa tilassa. Keskustelimme siitä miten kylät maaseudulla tyhjenevät, eikä kylissä ole enää pappia. Usein kirkkojen ulkopuolella näkee listan, jossa on seuraavien viikkojen jumalanpalvelukset. Yleensä niitä pidetään vuorotellen 3-5 kylässä.
Jouduimme kävelemään jokseenkin koko päivän asfaltilla ja se tuntui taas jaloissa. Olo ei yhtään helpottunut, kun Langres tuli ensimmäisen kerran näkyviin. Kaupunki oli korkealla kukkulalla. Siinä vaiheessa, kun olin päässyt kaupungin 'juurelle' lähelle rautatieasemaa, näin kuinka jyrkästi katu nousi. Silloin mielessä kävi, että olkoon paketti odottamassa postissa, mutta minä menen junalla suoraan Dijoniin.
Wim oli saanut päähänsä, että saavumme perille klo 15 mennessä. Siihen oli enää kymmenen minuuttia aikaa. Hän ilmoitti kävelevänsä siihen asti ja pitävänsä tauon. Lähdin kiipeämään kohti keskustaa tukeutuen sauvoihin. Kun loppu noususta oli porrastettu ja siinä oli kaide, kiskoin itseäni kaiteen avulla eteenpäin. Wim seurasi perässä, eikä jäänyt tauolle vaikka kello oli yli 15.
Jouduimme kysymään tietä katedraalille. Kun pääsimme sinne, Wim istui alas ja tiesin, ettei hänestä ole heti lähtijäksi. Minä halusin päästä postiin, joten ehdotin, että käyn katsomassa missä kirkon majoitus on. Se löytyi nopeasti. Ovet olivat auki, joten kävin tutkimassa tilat. Siellä oli iso huone, jossa oli kaksi sänkyä, keittiö ja kylpyhuone. Vieressä oli toimisto, joka aukesi neljältä. Palasin kirkolle hakemaan Wim:n ja reppuni. Asetuimme huoneeseen ja jätin Wim:n soittamaan toimistoon sillä aikaa, kun kävin postissa. En ehtinyt siellä kunnolla esittää asiaani, kun minua palvellut rouva jo sanoi, että kyllä Suomesta on tullut paketti. Jouduin maksamaan 4€ jotain veroa, jotta sain paketin.
Palasin majapaikkaan ja menimme toimistoon. Siellä oli melko vanha nainen, joka kertoi, että huone oli varattu. Hän kutsui paikalle papin ja alkoi vilkas keskustelu. Pappi sanoi jotain toisesta huoneesta, jossa olisi parisänky. Hän luuli meitä pariskunnaksi. Kun selvisi, ettemme ole, alkoi neuvonpito uudelleen. Lopulta pappi pyysi meidät mukaan. Tiloissa olikin vielä kaksi huonetta. Pappi osoitti Wim:lle pienen yhden hengen huoneen. Toisessa huoneessa oli parisänky ja lisäksi vuode kolmannelle. Minä sain ohjeet asettua siihen.
Wim ilmoitti menevänsä suihkuun ja minä sanoin käyväni kaupassa hakemassa ruokaa. Hyvin varusteltu keittiö piti ehdottomasti käyttää hyödyksi. Kun palasin kaupasta, oli majapaikkaan saapunut nuori ranskalainen pari. He olivat matkalla Roomaan.
En ollut vielä ehtinyt suihkuun, kun toimiston rouva saapui kahden nuoren miehen kanssa. Hän oli aivan neuvoton, mitä nyt tehdään. Olisin tietenkin voinut jakaa huoneeni heidän kanssaan. Ehdotin kuitenkin Wim:lle että vaihtaisinme sänkyjä. Olin tyytyväinen, kun sain oman huoneen.
Ranskalaisetkin olivat käyneet kaupassa. Rupesimme tekemään porukalla ruokaa. Kun syötävää näytti olevan reilusti, kävin kysymässä miehiäkin syömään. Vaati vähän järjestelyä, jotta mahduimme kaikki keittiöön istumaan.
Illallisen aikana kävi ilmi, että miehet olivat italialaisia. Toinen asui tosin Lontoossa ja toinen Reims:ssä. He olivat matkalla Jerusalemiin. Ilta kului rattoisasti ja italialaiset ilmoittautuivat vapaaehtoisiksi tiskaamaan.
Vasen nilkkani oli taas melko turvoksissa ja kävimme Wim:n kanssa keskustelun, jäänkö Langresiin. Päätin kuitenkin jatkaa matkaa ja sovimme, että lähdemme jo seitsemältä kohti Auberiveä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti