Käväisi Luxemburgin puolella

There was fog this morning but it didn't rain. The trail followed the river and it was easy to walk. After couple of kilometers there was a bridge. I crossed the river and continued the walk in Luxemburg. The trail came to a town Eechternoach or as Germans call it Echternach. You could see that you weren't in Germany.

After a coffee break I went on. The trail went back to Germany and after an hour the ascent started. It felt endless. Finally when I  reached the top and found a bench for a break, it started to rain.

Ajattelin ensin, että en kirjoita tänään mitään. Tästä on tulossa marinatarina, joten harkitse haluatko jättää tämän väliin. Halusin kuitenkin, että voin itse palauttaa tämän päivän mieleen ja asettaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin.

Jätin eilen hostellissa pyykkini pestäväksi puoli kolmen maissa. Vähän ennen kuutta kävin kysymässä vaatteita. Minulle selitettiin jotain täydestä koneesta. Vastaanotto sulkeutui kahdeksalta. Kävin vähän ennen kysymässä uudelleen. Nyt nainen kävi jossain ja sanoi sitten, etteivät vaatteet olleet vielä kuivia. Siis voin hakea ne aamulla.

Aamupalan jälkeen menin taas vastaanottoon. Näin heti vaatekassin.  Sain kassin ja lähdin huoneeseen pakkaamaan. Kun tartuin ensimmäiseen vaatteeseen huomasin että se ja kaikki olivat märkiä. Siis myös ne vaatteet, joissa minun piti tänään kävellä. Väänsin patterin täysille ja asettelin vaatteita kuivumaan. Vaellushousut puin päälle ja ne kuivuivatkin nopeasti. Huone piti luovuttaa puoli kymmeneltä. Ihan kaikkea en ehtinyt saada kuivaksi, mutta enimmät kuitenkin.

Ilmankosteus oli tosi korkea. Vaivalla (?) kuivatut vaateet olivat nopeasti nihkeän kosteita. En tiedä olinko hutiloinut reppua pakatessa, mutta se ei istunut tänään kunnolla. Kun pysähdyin tauolle, selkää vihlaisi ikävästi.

Echternach:ssa olisi ollut paljon katseltavaa. Koska lähtöni viivästyi aamulla, en "ehtinyt" jäädä tutustumaan kaupunkiin. Kävin kuitenkin kahvilla ja ostin evästä.

Kun pääsin Saksan puolelle, aurinko alkoi paistaa. Oli niin lämmin, että riisuin takin. Muistelin että opaskirjan mukaan seuraavassa kylässä olisi kahvila. Haaveilin syöväni jäätelöä. Ainakaan reitin varteen ei mitään kahvilaa osunut. Yhden suljetun Biergarten:n näin.

Kylän jälkeen alkoi päivän reitin haastava osuus. Sain kävellä seuraavat 7 km ylämäkeen. Vähempikin olisi riittänyt. Kun vihdoin pääsin ylös ja is tahdin penkille tarkoituksena syödä eväät, alkoi sataa. Ehdin saada takin ja sadetakin päälle.

Kun kumarruin nostamaan repun selkään, luulin jo hetken, etten saa selkää enää suoraksi. Jalkavaivojen kanssa voin kyllä vielä jatkaa matkaa, mutta kipeällä selällä ei reppua kanneta.

Hammasta purren jatkoin eteenpäin. Majapaikkaan oli vielä viitisen kilometriä. Vettä tuli välillä eemmän ja välillä vain tihkua.  Mietin kastuvatko jalatkin housun lahkeesta valuvasta vedestä. Muistutin varmaan uitettua koiraa, kun pääsin perille.

Majapaikkani on noin 2,5 km sivussa reitiltä. Huomenna on Trieriin matkaa vielä 24 km. Tuossa tien toisella puolella on bussipysäkki. Bussi näyttää kulkevan puolen tunnin välein Trieriin. Jos tämän illan tennispallokäsittely ja venyttely eivät tuo helpotusta selkään, menen huomenna bussikyydillä eteenpäin.