As usual we didn't get started as early as we had planned. I had to arrange my pack to fit in all the things that were posted to me. My ankle was still swollen, but I thought that my boots would give enough support.
We had decided to walk along alternative way as it looked like a shortcut on the map. We had a plan to walk for two hours and then have a break. First everything went well as I had good maps for first 3 km. After that we used the description in the guidebook. At some point Wim was sure that we had gone wrong. When a car approached us I asked Wim to stop the car and ask where we should go. The drive told us to just go on and we would arrive to village. Finally Wim had to admit that we had been walking on the trail the whole time. It just was no shortcut.
After the break we continued along the actual trail. There were only red and white Grande Randonnee signs. Though it was sunny the wind was cold. We wanted to find a nice place for our lunch break. There were no pic-nic tables or benches. After one village there were a lot of firewood piles. Among them we saw a bench. So we could sit down and have shelter from the wind.
Lounastauon jälkeen minun kävelyni oli niin tuskaista, että Wim ehdotti uutta oikotietä. Tällä kertaa opaskirjan mukaan oikeasti reitti olisi 2 km lyhyempi. Reitti kulki ensin maantietä pitkin ja siirtyi sitten metsätielle. Kun olimme kulkeneet aikamme metsässä, Wim oli taas varma, että olimme kulkeneet harhaan. Hänestä aurinko oli aivan väärässä paikassa. Tälläkin kertaa olimme aivan oikealla reitillä.
Kun laskeuduimme kylään jäin melko paljon jälkeen Wim:stä. Hän jäi odottamaan minua risteykseen, josta käännyttiin leirintäalueelle. Olin jo aiemmin sanonut, että Auberiven jälkeen siirryn kävelemään lyhyempiä päivämatkoja. Wim sanoi tekevänsä suunnitelmansa illalla. Lähdin etsimään majapaikkaa. Ensimmäinen vaihtoehto oli täynnä. Seuraavassa ei ollut ketään paikalla. Minulle jäi ainoaksi vaihtoehdoksi mennä luostarin yhteydessä olevaan luksushotelliin. Kun kylän kauppa oli auki, ajattelin ostaa illaksi syötävää ja säästää edes siinä. Wimkin saapui kaupalle. Leirintäalueelle pääsi vasta kuudelta. Wim halusi, että sanomme hyvästit kaiken varalta. Sillä hetkellä kaiken kivun keskellä se tuntui tosi vaikealta. Mielessä pyöri. kuinka selviän yksin, jos jalkani on niin kipeä ja selkäkin oli alkanut oireilla päivän aikana.
Jouduin odottelemaan huoneen saamista puolisen tuntia. Kun olin käynyt suihkussa, olin niin loppu, etten jaksanut syödä. Nukahdin saman tien ja heräsin parin tunnin kuluttua. Söin ja menin takaisin nukkumaan. Nukuin kaikkiaan 11 tuntia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti