It was a rainy day again. After the first town Tawern I hardly believed my eyes. There was Brita, the woman I met four days earlier. I caught her and we walked together. It was really nice to have someone to walk with for a change. At some point we agreed that I can speak English and she can speak German. That made it easier to discuss.
Täytyy sanoa, että ilman painavaa reppua kävely on huomattavasti helpompaa. On hyvä, että Espanjassa on mahdollista laittaa reppu kuljetukseen, jos jostain syystä ei sitä pysty itse kantamaan. Vaikka kävin tutustumassa St Matthias luostariin, jossa olin alunperin suunnitellut yöpyväni, minulta kului 12 km matkaan vain vähän yli kaksi tuntia. Omasta mielestäni en edes pitänyt kiirettä.
Konz:ssa ei ollut mitään erityistä, joten palasin Trieriin. Kävin katsomassa, kuinka pääsisin naapurikylään, jossa oli viinijuhlat. Pettymykseksi sinne kulki bussi vain arkisin. No Trier:ssäkin oli viinitapahtuma. Ostin ensin torikojusta mansikoita ja sitten kuohuviiniä viiniteltasta.
Vaikka aamu oli ollut kaunis, alkoi taas sataa. Siirryin välillä Dom:n edessä olevaan telttaan. Siellä oli maailman kahvila. Eripuolilta maailmassa olevat esiintyjät soittivat, lauloivat ja tanssivat. Kahvilasta sai vapaaehtoista maksua vastaan juotavaa ja erilaisia kakkupaloja.
Kun sade taukosi kävelin vielä ympäri keskustaa. Tuntui, että lähes joka kulman ja käytävän takaa löytyi uusi aukio terasseineen. Kaiken kaikkiaan Trier oli valloittava.
Sade jatkui illalla ja meno viiniteltoilla oli aika vaisua. Kirkon luona taas oli aivan toisenlainen meininki. Siellä oli tarjolla vain yhden talon viinejä, joita sai kyllä viereiselläkin aukiolla. Siirryin teltasta vielä kirkkoon gospel-konserttiin. Solistilla oli todella upea ääni. Ihoni oli monta kertaa kananlihalla.
Tänään kävely sujui mukavasti sateesta huolimatta. Tawern:n jälkeen oli roomalaisen temppelin rauniot. Valitettavasti sinne oli rakennettu näköisrakennuksia.
Yövyn tänään yksityisessä Pilgerherbergessä. Meitä on yllättäen kolme neljän hengen huoneessa. Neljäskin peti oli varattu, mutta ketään ei ole ilmestynyt. Britan ja minun lisäkseni täällä on 19-vuotias tyttö, Sarah. Hänkin aikoo Santiagoon asti, joten todennäköisesti tulen näkemään häntä vielä. Huomenna on Britan viimeinen vaelluspäivä.
Huomenna on vajaan 20 km matka Perliin. Sitten tiistaina tulenkin jo Ranskan puolelle. Juttelin tänään tyttäreni kanssa ja sovimme, että hän laittaa varustepakettini postiin huomenna. On hyvä saada toiset kengät, sillä nykyisten pohjat alkavat olla jo turhan sileät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti