It was another hot day yesterday. I left the hotel before eight and the temperature was already 18C. I had to climb out of the town and I was sweatting right away. The trail went past a motocross park. I watched for a while two drivers competing against each other.
The trail was easy to walk. It went through some small villages and between fields. Every now and then I could find some shade. If my back didn't hurt the day had been close to perfect.
Vaikka jouduin ensin kävelemään pari kilometriä päästäkseni reitille, päivämatkani oli vain parikymmentä kilometriä. Lisäksi laskeskelin, että saapuisin yhteen kylään sopivasti lounasaikaan. Varauduin henkisesti siihen, että oppaan tiedot olisivat taas vanhentuneet, eikä kylässä olisikaan ravintolaa.
Kävellessäni pohdin kipeytynyttä nilkkaani. Totesin, että pystyn kävelemään aivan normaalisti, kun nilkka pysyy suorana tai taipuu sisään päin. Alustan tasaisuudella ei ollut juuri merkitystä. Sitten tajusin, että olin kävellyt päivätolkulla teitä pitkin. Täällä tiet on kallistettu reunoja kohti. Kun kävelen tien vasenta reunaa, on vasen nilkkani ollut koko ajan hieman vääntyneenä ulos päin. Kävelin lisäksi lähes sata kilometriä polkujuoksukengillä, jotka eivät antaneet mitään tukea jalalle. Ei siis ihme, että nilkka on kipeä. Toivotaan että jalan asennon tietoinen kontrollointi ja lepo auttavat. Vielä kun keksin avun selällekin, niin hyvä.
Uskallan melkein väittää, että täällä on jo kesä. Osa rapsipelloista on lopettanut jo kukkimisen ja kasveissa näkyy siemenpalkoja. Herneet kukkivat ja samoin ruusut. Kirsikat alkavat jo punertaa. Eilisen majapaikkani emäntä sanoikin, että kevät on täällä tosi lyhyt.
Reitti vain sivusi kylää, jossa olin suunnitellut lounastavani. Käännyin kuitenkin kylään päin. Koska kylään piti taas laskeutua melkoinen matka, päätin varmistaa ravintolan olemassa olon läheisellä pihalla olleelta naiselta. Hän neuvoi minulle, missä ravintola oli.
Ravintolassa istui joukko miehiä lasillisella. Kysyin voisinko syödä siellä. Keittiö ei ollut vielä auki, mutta jäin odottamaan. Sain pöydän terassilta. Odotellessani tutkin karttaani. Totesin että ravintolan edestä menevä tie vie kylään, johon olin menossa. Lisäksi reitti liittyi tiehen ennen kylää. Päätin kulkea tietä pitkin.
Maalaiskylässä ei ilmeisesti voi lounasaikaan saada muuta kuin päivän menun. Tällä kertaa oli vaihtoehtoja, joista valita. Alkupalaksi otin tomaatti-mozzarellasalaatin ja ilmakuivattua kinkkua. Kahdesta muusta vaihtoehdosta en saanut selvää. Pääruokienkaan nimiä en ymmärtänyt. Toisen nimessä oli jambonette tai jotain sinne päin. Tarjoilija päätti puolestani, että otan sen. Lisukkeeksi sai ratatouillea ja ranskalaisia. Liha oli ilmeisesti possun jalkaa. Ulkonäkö muistutti isoa kanankoipea. Olin jo ihan täynnä. Seuraavaksi eteeni tuotiin juustotarjotin. Sitten oli jälkiruokavalinnan vuoro. Tarjoilijaa nauratti ilmeeni, kun en taaskaan ymmärtänyt, mitä hän luetteli. Hän teki jälleen valinnan ja ymmärsin, että siinä olisi vadelmia.
Sain jonkinlaisen vaniljakiisselin vadelmilla. Se oli tosi hyvää. Lopuksi tuli vielä kupillinen kahvia. Kaiken tämän sai 12€.
Viereisessä pöydässä istui kolme vanhempaa miestä. Kun aloin tehdä lähtöä, yksi heistä sanoi minulle jotain. Arvasin että hän kysyi vaelluksestani. Selitin paljonko olen kävellyt ja mihin olen menossa. Miesten ilmeistä näki, että arvostukseni nousi huimasti. Sain heiltä "Bon gourage" -toivotukset.
Saavuin Messignyyn ja kuljin toisen opaskirjassa olleen majapaikan ohi. Halusin kuitenkin mieluummin toiseen. Kävin kysymässä neuvoa, mistä katu löytyy ja sain ohjeet. Löysin perille helposti. Talon portti oli suljettu ja siinä oli soittokello. Sain huoneen. Olin ainoa asiakas ja sain myös ruokailutilan ja keittiön käyttööni. Kävin vielä kylällä hakemassa iltapalaa.
Kun minulla oli pitkästä aikaa kunnon nettiyhteys käytössä, ilta kului blogia päivittäessä, videopuheluita puhuessa sekä chattaillessa. Kävi ilmi, että Wim oli yöpynyt samassa paikassa edellisenä yönä. Sarah puolestaan viestitteli, että hän on epätoivoisesti yrittänyt saada minua kiinni. Lisäksi Münsterin jälkeen tapaamani Konstantin oli lähettänyt ihanan kuvan Alpeilta. Hän on jo pitkällä. Yhteydenpidon kannalta tämä matka eroaa selvästi aiemmista caminoistani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti