Once again I had an early start. First 9 km was walking through mountain fields. The trail was still ascending up to 1324m. At some point the trail went through fields where there were cows. It was important to close all the gates. Young girl walking much faster than me went past and disappeared. After a while I saw her again. She had stopped because cows and calves were in frot of the gate. She waited for me and wanted me to go first. She said she was afraid of the cows. I told her to follow and not to make any sudden moves. I was a bit worried that we might frighten the calves. We had to walk straight through the herd but in the end everything went well. Even the calf standing just in front of the gate moved calmly away.
Näin heti aamusta muistolaatan 58-vuotiaalle pyhiinvaeltajalle, jonka maanpäällinen taival oli päättynyt vaelluksella 2011. Tämä oli ensimmäinen, jonka näin Ranskassa. Ensimmäisellä Caminollani Espanjassa näin useampia muistomerkkejä vaelluksellaan menehtyneille. Jäin pohtimaan elämän rajallisuutta sekä miten emme voi tietää missä tai koska aikamme täyttyy.
Ennen kuin reitti alkoi laskeutua pysähdyin kahville. Aubrack:ssa on kunnallinen gite vanhassa tornissa. Ajattelin, että se olisi ollut mukava paikka yöpyä. Itse kylä oli pieni, eikä siellä ollut oikeastaan muuta kuin pari hotellia. Hotelleista lähti ryhmiä päivävaelluksille siihen suuntaan, josta olin tullut.
Kuten usein, niin nytkin laskeutuminen tapahtui kivistä polkua pitkin. Puiden ja pensaiden välistä näkyi aina välillä hienoja maisemia. Pysähdyin ensimmäisessä kylässä vaihtamaan veden pullooni. Paikalle saapui nuori sveitsiläinen poika, jonka olin kohdannut jo muutaman kerran. Hän oli iloinen kuten aina, kun olen nähnyt hänet. Hän kertoi nukahtaneensa aamulla uudestaan ja koko gite oli ollut tyhjä, kun hän oli herännyt. Hänkin täytti vesipullonsa ja jatkoi vauhdilla matkaansa.
Soitin majapaikkavarauksen hyvissä ajoin. Tällä kertaa minua onnisti ja paikka löytyi. Kuten useinmiten nytkin oli puolihoito tarjolla. Majapaikka aukesi vasta neljältä iltapäivällä, joten olin lähtenyt turhan aikaisin liikkeelle. Olin käynyt kaupassa matkalla ja söin lounaseväät kylässä. Giten omistaja oli virittänyt itsepalvelukahvilan katokseen. Tarjolla oli kahvia, teetä ja kylmää mehua. Maksun sai laittaa purkkiin. Paikalle tuli kaksi ranskalaista naista. Toisella oli nilkka pahasti turvoksissa. Hekin olivat majoittumassa samaan giteen. He kertoivat, että puutarhassa oli mahdollista odotella.
Siirryin heidän perässään puutarhaan. Siellä istui myös rouvien miehet. Asetin yhden lepotuolin puun varjoon ja rentouduin. Noin tunnin päästä paikalle saapui australialainen pariskunta. Nyt heidän tyttärensäkin oli mukana. Lisäksi heidän mukanaan tuli sveitsiläinen mies. Olin tavannut tämän jo Le Puyssa ja jostain syystä luulin häntä ranskalaiseksi. Nyt useamman päivän jälkeen vihdoin esittäydyimme. Australialainen pariskunta oli Philip ja Amanda. Heidän tyttärensä oli Charlotta ja sveitsiläinen mies oli Regis.
Meidät majoitettiin huoneisiin vähän ennen neljää. Minä sain sängyn neljän hengen huoneesta. Myöhemmin huoneeseen tuli kolme ranskalaista naista.
Söimme illallisen terassilla. Keskustelua käytiin sekä ranskaksi että englanniksi. Aika pian illallisen jälkeen vetäydyin huoneeseemme. Huoneessa oli tosi kuuma, joten siirsin oven vieressä olleen tuulettimen huoneeseemme. Kun rouvat saapuivat paikalle, he sulkivat ikkunan ja halusivat tuulettimen pois. Yksi naisista nukahti heti, mutta kaksi muuta pitivät valoja päällä melko pitkään. Kun valot sammuivat he alkoivat kulkea edestakaisin sisään ja ulos huoneesta. Lopulta he ottivat makuupussinsa ja katosivat. Uni tuli lopulta kuumuudesta huolimatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti