I woke up at five. It was easy to pack as I had closed the door between rooms. My light didn't wake others. I had already had my breakfast when Regis came downstairs. Philip came 6:30 as agreed. I told the men that I would start walking and they could catch me later.
Little after the village I met the two Spanish men who stayed in the same gite in Estaing. They told that they had made bed reservations for their whole walk from Le Puy to SJPP. They walked faster than me, so we wished 'buen camino' to each others. After a while I saw them to make a wrong turn. I shouted to them but they didn't hear me. I didn't see them anymore. So they hadn't noticed their mistake soon.
Aamu oli mukavan raikas. Kävelin rauhallista tahtia ja nautin maisemista. Ihmettelin vähän kun toiset eivät saaneet minua kiinni. Pidin lyhyen tauon ensimmäisessä kylässä. Juttelin siellä hetken ranskalaisen miehen kanssa. Hänellä oli reppu kärryissä, joista olen nähnyt mainoksia matkan varrella. Hän vakuutti sen toimivan hyvin. Myöhemmin näinkin hänet laskeutumassa kivistä polkua pitkin. Kärry pysyi hyvin matkassa. Jossain vaiheessa mies vaihtoi kärryn eteensä.
Jatkoimme matkaamme kaupungin läpi kohti hurjalta näyttävää nousua. Kaupungista näki Sainte-Foyn kappelin rinteessä. Se näytti olevan korkealla ja kuitenkin vasta vähän puolivälin jälkeen. Sanoin ennen kiipeämisen aloittamista muille, että minua ei kannata odottaa. Päätin kavuta kaikessa rauhassa omaa tahtiani.
Muut olivat vielä kappelilla, kun saavuin sinne. Philip kysyi huomisinko lähteen kappelin alapuolella ja kertoi siihen liittyvän tarinan. Tarinan mukaan pyhimys oli ilmestynyt miehelle kappelin kohdalla ja kysynyt tältä, haluaako tämä viiniä yhdeksi päiväksi vai vettä jokaiselle päivälle. Mies oli valinnut veden ja kun hän oli kopauttanut kepillään kallioon, siitä oli alkanut virrata vettä. Sanotaan, että lähteen vedellä olisi parantavia ominaisuuksia.
Nousua riitti vielä kappelin jälkeenkin. En yhtään ihmettele, että opaskirjassa etappi Conques - Decazeville oli luokiteltu vaativaksi. Ensin oli n. 300 m jyrkkä nousu ja sen jälkeen reitti laski ja nousi n. 100m moneen kertaan. Lopussa mentiin vielä kertaalleen alas lähes 400 m. Oppaan mukaan päivän kävelylle piti tulla pituutta 29 km. Todellisuudessa kävelimme melkein 34 km. Minä olin totaalisen loppu kun saavuimme gitelle. Emme taaskaan olleet varanneet paikkoja, mutta onneksi petejä riitti. En tiedä olisinko selvinnyt enää seuraavaan giteen.
Gitessä oli saksalainen nainen, joka oli ostanut uuden aurinkorasvan. Pullossa oli teksti, että rasva suojaa vaatteita ja lisäksi t-paidan kuva. Nainen halusi varmistaa, että rasvaa kuuluu levittää vaatteille. Vaikka hän tuntui puhuvan ihan hyvin ranskaa, hän ei halunnut millään uskoa, ettei rasvaa laiteta vaatteille. Regis yllytti minut selittämään asian hänelle Saksaksi. Sain sanottua jotenkin, että suojaaminen tarkoittaa, ettei rasva tahraa vaatteita. Minulle jäi tunne, että hän ei uskonut minua.
Kun olimme käyneet suihkussa ja saaneet pyykit kuivumaan, lähdimme kaupungille. Yritimme löytää ravintolaa, joka olisi auennut ennen seitsemää. Emme löytäneet. Kävimme ruokakaupassa ostamassa aamupalaa ja evästä. Koska kaupungilla ei ollut mitään katseltavaa, menimme baariin odottelemaan ravintolan aukeamista. Ruokailun jälkeen palasimme giteen. Minun ja Regis:n huoneeseen oli tullut kaksi ranskalaista miestä. Hekin kävivät aikaisin nukkumaan, mutta seinän takana oli pentanque-kisoihin tulleita miehiä, jotka olivat kovaäänisiä. Jossain vaiheessa uni tuli kuitenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti