We had planned to walk over 30 km so we wanted to start early. Luckily the breakfast was on self-service basis. I was happy as I got yogurth and mysli with it.
As Simone is from Switzerland she is used to the mountains. When I think 200 m ascent is a lot to climb, it's a minor hill to her. So to me the morning was full of hills and to Simone it was almost flat.
Etenimme reipasta tahtia mäistä huolimatta. Ilmeisesti Flamarens:n kylään kiipeäminen ei ollut ihan helppoa Simonellekaan, koska hän ehdotti juomataukoa. Tauko venähti hieman, sillä kylässä oli kirkon rauniot, joihin kävimme tutustumassa. Kylässä oli myös linna. Se on yksityisomistuksessa ja sitä saattoi ihailla vain portin takaa. Oli vielä niin aikaista, etten saanut kahvia.
Meille kehittyi Simonen kanssa tapa pysähtyä "toiselle aamiaiselle" heti ensimmäiseen kylään, josta löytyi leipomo ja baari. Minä sain aamun toisen kahvin ja Simone puolestaan pain au chocolaten tai muuta vastaavaa makeaa. Aika usein minäkin nautin jotain herkkua kahvin kanssa. Kotiin palattua pitää ottaa itseäni niskasta kiinni, etten jatka samaan malliin kuin vaelluksella. Kun päivän kalorikulutus on vaelluksella reilut 1000 kcal enemmän kuin kotioloissa, on voinut huoletta syödä ja juoda mitä vaan.
Vaikka kuljimme jo Armagnac:n kotikonnuilla, näkyi Lectourea lähestyttäessä yhä enemmän peltoja, joilla kasvoi meloneja. En tiedä, onko niiden sadonkorjuuseen kehitetty mitään konetta. Joka tapauksessa matkan varrella näkyi paljon väkeä pelloilla ja he näyttivät hoitavan keruun manuaalisesti. Heillä oli pitkähkö keppi, jolla he näyttivät siirtelevän kasvien lehtiä, melonien löytämiseksi. Ilmeisesti kepin päässä oli myös jonkinlainen terä, jolla melonit irrotettiin. En tiedä, miten kerääjät päättelivät, että meloni oli valmis poimittavaksi. Minusta poimijat kumartuivat vasta, kun meloni oli jo irroitettu kasvista.
Olimme jo muutaman päivän ajan nähneet ja päässeet maistamaankin meloneja. Huomasin vasta nyt, että meloneihin oli liitetty Lecturen kaupungin nimi. Joku kertoi, että kaupungissa vietetään jopa melonifestivaalit.
Kun kaupunki oli jo näköetäisyydellä, näimme tien vieressä myyntipisteen. Siinä myytiin melonien lisäksi myös muita hedelmiä ja vihanneksia. Kun myyntipisteen vieressä katoksessa oli pöytä ja tuoleja, ehdotin Simonelle taukoa. Ostimme keskikokoisen melonin ja istuimme syömään sitä. Olimme syöneet sen melkein kokonaan, kun seuraamme liittyi kolme sveitsiläistä miestä. Simone oli tavannut heidät jo aiemmin. Maailma kutistui jälleen kerran. Kun kerroin olevani Suomesta, yksi miehistä kysyi missä asun. Hän ei sentään tunnustanut käyneensä Keravalla, mutta hänen vaimonsa on Järvenpäästä kotoisin.
Kun teimme lähtöä, saapui Chae paikalle. Jatkoimme matkaa kolmisin. Kun saavuimme kaupunkiin, suuntasimme Simonen kanssa turistitoimistoon. Chae puolestaan meni kauppaan ja sanoi jatkavansa matkaa. Hänellä oli tavoitteena kävellä jälleen pitkälle. Onneksi toivotimme hänelle hyvät jatkot vaellukselle, sillä emme enää nähneet häntä.
Me päätimme syödä lounaan kaupungissa. Viereiseen pöytään istui pyöräilijä. Hän aloitti keskustelun kanssamme. Hän oli hollantilainen ja oli lähtenyt liikkeelle kotoaan ja ajanut Ranskan rannikkoa pitkin Espanjan ranskalaiselle reitille ja sitä pitkin Santiagoon. Nyt hän oli paluumatkalla. Espanjassa hän oli ajanut pohjoista reittiä ja Ranskassa hänen oli tarkoitus ajaa Vezeleyn kautta. Hän sanoi poikkeavansa reitiltä aina, kun se kulkee jonkun isomman kaupungin läpi.
Lectouren jälkeen reitti ensin laskeutui jonkin verran ja sitten taas nousi niin loivasti, että sitä tuskin huomasi. Jouduimme kävelemään enimmäkseen tietä pitkin ja varjoa oli tarjolla vain satunnaisesti. Viimeiset pari kilometriä reitti olisi kulkenut polkua pitkin, mutta me pystyimme tiellä. Pääsimme siten n. 500m lyhyempää reittiä, mikä tuntui suurelta voitolla iltapäivän helteessä.
Olimme varanneet huoneen chambre d'hotes:sta. Vaikka opaskirja lupasi kylästä löytyvän jonkinlaisen kaupan, emme luottaneet sen valikoimaan. Gitessä ei ollut illallista tarjolla, emmekä halunneet kantaa ruokia Lectouresta asti.
Nautimme molemmat huoneestamme. Sängyt olivat peräkkäin ja niiden välissä oli päätynä toimiva seinäke. Simone oli aivan innoissaan kunnon kylpypyyhkeestä. Yksi Caminon selkeimmistä vaikutuksista on ajan myötä kasvava kiitollisuus asioista, jotka ovat kotona itsestäänselvyyksiä. Minua oikein nauratti, kun näin Simonen kerran tulevan onnellisen näköisenä yleisestä vessasta. Hän oikein huokaisi, kun hän kertoi, että siellä oli saippuaa.
Illalla söimme yhdessä ranskalaisen pariskunnan kanssa. He olivat viikon mittaisella vaelluksella. He näyttivät hämmästyneiltä, kun kerroimme jättävämme La Romieun kirkkoon tutustumisen väliin seuraavana päivänä. Halusimme pitää loput päivämatkat alle 30 km mittaisina. Siksi olimme päättäneet kulkea kaikki mahdolliset vaihtoehtoiset reitit, jotka olisivat varsinaista reittiä lyhyempiä. Opaskirjoissa etapit olivat joko yli 30 km tai vain 14 - 16 km. Vaikka meillä kummallakaan ei ollut mihinkään kiire, tuntui alle 20 km päivämatka liian lyhyeltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti