We were first ones to leave the gite in the morning. The morning was beautiful. Though I hadn't really been interested any more, how many kilometers I had walked, there was a special moment this morning. After starting the day's stage, there was less than 1000 km to Santiago.
We had to walk 2,5 hours before we got our second breakfast. We had left the gite so early, that we found only one open bakery. Though it was a market day in Montreal, the centre of the town was almost empty. We were lucky as there were couple of tables in the bakery and I could get my coffee.
Tauoilla vertailimme Simonen kanssa milloin mitäkin asiaa, kuinka se on hoidettu Sveitsissä ja Suomessa. Tällä kertaa juttelimme kansalaisaloitteista lakien muuttamiseksi. Kun meillä aloitteet menee nimien keruun jälkeen eduskunnan käsiteltäväksi, Sveitsissä ne menevät kansanäänestykseen. Muutenkin heillä kansanäänestyksiä järjestetään useampia vuosittain. Simone ei osannut kertoa tarkkaan, minkä verran ihmiset käyvät äänestämässä. Hän oli kuitenkin sitä mieltä että reilusti yli puolet.
Torikojuja pystytettiin edelleen, kun jatkoimme matkaa. Tällä kertaa meillä ei ollutkaan tarvetta täydentää eväsvarastojamme, joten ei haitannut ettemme päässeet ostoksille.
Kaupungin jälkeen reitti kulki pitkälti viiniviljelmien keskellä. Olimmehan lähestulkoon Armagnac:n alueen sydämessä. Maasto oli melko helppokulkuista ja maisemat välillä melkein tylsiä. On sama kulkeeko viiniköynnösten, auringonkukkien tai maissipeltojen keskellä, näkymä alkaa puuduttaa, jos ei näe pidemmälle.
Olikin mukavaa, kun saavuimme pienessä Lamothen kylässä olevan giten kohdalle. Gite oli mäen päällä ja terassilta oli avoimet näkymät. Pidimme siinä pidemmän tauon.
Kuumina päivinä, jollainen tämäkin oli, tarvitsee melkoisen määrän nestettä. Aina jossain välissä pelkkä vesi alkaa tympiä. Ostin jonkin aikaa oranginaa ja opin laimentamaan sitä vedellä, jotta se ei olisi niin makeaa. Sitten keksin jossain vaiheessa ruveta tekemään Apfelschorlea omenatuoremehusta ja perrier:stä. Tämä oli valintani tälläkin kertaa.
Saavuimme Eauzen kaupunkiin lounasaikaan. Turistitoimisto oli kiinni, joten emme saaneet kaupungin karttaa. Meidän giteemme oli vähän keskustan ulkopuolella. Olimme onnistuneet saamaan paikat vasta viidennestä paikasta. Kaupungissa oli alkamassa koko viikonlopun kestävät juhlat ja ilmeisesti juhlille saavuttiin kauempaakin. Keskustaan oltiin pystyttämässä telttoja ja esiintymislavoja. Keskustaa kiertävälle kadulla oli huvipuistolaitteita. Meistä alkoi tuntua erittäin hyvältä, ettei meidän tarvinnut yöpyä keskustassa.
Löysimme perille giteen. Meidät otti vastaan englantia puhuva nainen. Hän kertoi olevansa sijaistamassa giten omistajia. Gitessä oli vasta yksi muu vaeltaja, nuori mies. Hänen ei tarvinnut sanoa montaa englannin sanaa, kun olin jo varma, että siinä on suomalainen. Olin puoliksi oikeassa. Samuel on asunut koko ikänsä Ruotsissa, mutta hänen äidinkielensä on suomi. Oli ihan pakko vaihtaa suomenkielelle, vaikka se oli vähän epäkohteliasta muita kohtaan. Ah, se oli ihanaa!
Samuel oli aloittanut vaelluksensa Le Puysta. Hän oli lääkärin määräyksestä pitänyt useamman päivän tauon. Hänellä on tendinitis, mutta se ei onneksi ollut vielä päässyt tulehdusasteelle. Minulla oli oma mielipiteeni syystä. Samuelilla oli nimittäin todella iso rinkka ja se painoi parikymmentä kiloa. Hän oli sitä mieltä, että se ei ollut paljon verrattuna siihen, mitä armeijassa joutuu kantamaan. Armeijassa ei kuitenkaan kuljeta viikkotolkulla 30km päivämatkoja.
Gitessä oli tarjolla puolihoito, mutta olimme Simonen kanssa päättäneet mennä kaupungille syömään. Simone oli haaveillut jo muutaman päivän pastasta. Lähdimme etsimään sopivaa ruokapaikkaa. Oli edelleen todella kuuma. Olimme päivällä nähneet, että juhlat alkavat klo 20 virallisella puheella ja sen jälkeen kaupunki tarjoaa jonkinlaiset juomat. Ilmeisesti ruoan ja juomien myynti teltoissa sekä huvipuistolaitteiden käyttö sai alkaa vasta juhlallisuuksien jälkeen. Kiersimme keskustaa ja löysimme pari italialaista ravintolaa. Toisesta ei selvinnyt olisiko se auki ollenkaan. Toinen aukesi jo seitsemältä. Suuntasimme sinne. Harvoin näkee niin onnellista ihmistä, miltä Simone näytti, kun hän laittoi ensimmäisen haarukallisen lasagnea suuhunsa.
Emme jaksaneet jäädä keskustaan odottamaan juhlien käynnistymistä, vaan palasimme giteen. Kun olimme kaupungilla, huoneemme oli täyttynyt. Edellisen illan gitessä olleiden kahden ranskalaisten naisten lisäksi huoneeseen oli majoitettu kaksi nuorta ranskalaista miestä. Huoneessa oli tosi kuuma, joten avasimme sekä parvekkeen ovet että toisella seinällä olevan ikkunan. Avoimesta ikkunasta ja ovesta kantautui juhlien äänet huoneeseen.
Musiikista huolimatta nukahdin aikaisin. Unen laatu ei kuitenkaan ollut kovin hyvä. Milloin heräsin siihen, että olin aivan hikinen ja milloin ohikulkeviin kovaäänisiin juhlijoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti