After the breakfast I said goodbye to Sarah. I was still trying to convince her that it is wise to have another restday. I walked about a kilometre before I realised I didn't have my sticks with me. So I had to return to the gite. Sarah was just going to leave the gite. So when I got my sticks we started the walk together.
After couple of kilometres there was the first ascend. Sarah had to admit that she was too tired to walk. I know she made the right decision when she turned around and started her walk back to the gite. It must have been hard for her.
Olin edellisenä päivänä tehnyt majoitusvaraukset kolmeksi yöksi. Olin epäillyt, ettei puhelimeni toimisi laaksossa, kun molemmilla reunoilla nousisi jyrkät kalliot. Kaksi ensimmäistä päivää olin suinniteĺlut pitkiksi. Ajattelin, että laaksossa jokea seuraten olisi helppo kävellä 30 km.
Iltapäivällä reitti lähti nousuun. Oli melkoisen kuuma ja olin kiitollinen metsän antamasta varjosta. Jossain vaiheessa polku tuli ulos metsästä ja tajusin olevani kapealla polulla muutaman kymmenen sentin päässä kallion reunalta. Tuntui että siitä olisi suora pudotus laaksoon. En uskaltanut katsoa suoraan alas, joten voi olla että pudotus ei ollutkaan kovin korkea. Toisella puolella polkua kallio jatkoi nousuaan. Yhdessä kohdassa oli kyltti, joka viittasi yläpuolella olevaan "englantilaiseen linnaan". Se näytti olevan jonkinlaiseen halkeamaan tai luolaan rakennettu linnoitus. Polun ympärillä ei ollut tarpeeksi tilaa, että olisin pystynyt ottamaan kunnon kuvan linnasta.
Olen sen verran korkeanpaikan kammoinen, että olin hiestä märkä ja todella väsynyt, kun olin selvinnyt laskeutumisesta kylään, jossa yövyin.
Sain hädin tuskin pesemäni pyykit ripustettua kuivumaan, kun alkoi sataa. Satoi koko illan ja yön. Olin ainoa vaeltaja majapaikassa. Koska oli varannut puolihoidon, minut kutsuttiin syömään isännän ja hänen ystäviensä kanssa. Keskustelu otti sen verran koville, että olin valmis nukkumaan heti illallisen jälkeen.
Aamulla jatkoin matkaa heti aamupalan jälkeen. Olin sanonut isännälle, että odotin leppoisaa kävelyä joenvartta pitkin. Hän oli kertonut minulle, että reitti ei kulje laakson pohjalla vaan rinteessä. Edessä oleva kolmekymppinen alkoi vähän hirvittää, sillä sade jatkui edelleen.
Päivän mittaan reitti nousi ja laski ainakin 10 kertaa. Menin jossain vaiheessa sekaisin laskuissa. En nähnyt muita vaeltajia ennen kuin juoksin kaatosateelta suojaan Cabrebrets:n kylässä, jossa yövyin.
Sain oman huoneen ja pääsin levittämään päivän aikana kastuneet vaatteet kuivumaan. Illalla menin giten omistajan ravintolaan syömään. Ruoka oli hyvää, mutta ravintolassa oli paljon kärpäsiä. Niitä tuntuu muutenkin riittävän kiusaksi asti lähes joka paikassa.
Aamulla menin ravintolaan aamupalalle. Silloin selvisi, että gitessä oli ollut myös kaksi ranskalaista naista. Juttelin heidän kanssaan hetken, kun kuljimme yhtä matkaa. Minä pysähdyin jo ensimmäisen kilometrin jälkeen.
Jäin odottelemaan, että pääsisin tutustumaan luolaan, jossa on yli 25000 vuotta vanhoja kalliomaalauksia. Vaikka luolassa käyntiin meni käytännössä koko aamupäivä, se oli ehdottomasti vierailun arvoinen.
Vähän jäi hampaankoloon, kun tajusin, ettei kallioon tehty kulkureitti (halage), jota pitkin on käsittäkseni maista käsin vedetty veneitä, osunutkaan minun reittini varrelle. Olin varannut yöpymisen Pasturat:sta, joten suuntasin kiltisti sinne.
Illallisella tapasin samat rouvat jälleen. He olivat ottaneet huoneen chambre d'hotes:n puolelta, kun minä yövyin yksin gitessä. Minun oli tosi vaikea seurata illalliskeskustelua. Joskus oikein harmittaa, etten saa vain vaieta. Toiset yrittävät kohteliaina saada minut väkisin mukaan keskusteluun. Vaan kun ei löydy sanoja, niin ei löydy. Nytkään kukaan muista ei puhunut yhtään englantia, jotta olisin voinut sujauttaa englannin kielisen sanan sekaan, kun en tiennyt ranskalaista vastinetta.
Matka Pasturat:sta Cahorsiin taittui jälleen vesisateessa. Valitsin vaihtoehtoisen reitin, joka seurasi jokea. Nyt ei tarvinnut tuskailla mäkien kanssa. Sen sijaan liukas savinen polku kulki korkeassa heinikossa. Seassa oli reilusti yli metrisiä nokkosia ja minulla paljaat sääret. Selvisin päivästä kuitenkin ilman suurempia tappioita.
Kun saavuin Cahorsiin, olin jo päättänyt, että haluan oman huoneen. Tavarat piti saada taas kuivumaan. Menin turistitoimistoon ja sieltä minulle varattiin huone yksityisestä kodista vanhassa kaupungista.
Kävin iltapäivällä tutustumassa kaupunkiin ja näin muutaman tutun. Kaipasin kuitenkin omaa rauhaa, joten jatkoin aina matkaa. Illalla menin majapaikan isännän suosittelemaan ravintolaan syömään. Ruoka oli taivaallista. Isäntä oli nähnyt vaivaa kertoessaan paikallisista ruoista. Hän varoitti lisäksi menemästä pääkadun brasserioihin. Niissä tarjottava ruoka on hänen mukaan teollisista puolivalmisteista tehtyä.
Illalla alkoi jälleen sataa. Oli mukava käpertyä oikeiden lakanoiden väliin, sulkea silmät, kuunnella sateen ropinaa ja antaa unen tulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti