I had boiled some eggs in the evening, so I had a proper breakfast. We five started the walk together. Regis had studied his guidebook and suggested that we would walk along GR6 instead of GR65. It was supposed to follow smaller paths and roads than the actual trail. Plan was to walk 25 km to a village where there was one bigger gite.
Reitti lähti nousemaan reippaasti heti joen ylityksen jälkeen. Ilma oli sumuinen ja ilmankosteus oli tihkusateen luokkaa. Mäen päällä en ollut varma olinko märkä tihkusta vai hiestä.
Kävimme pitkään keskustelua onko tihku sadetta vai ainoastaan sumun kosteutta. Vaikka emme päässeetkään yksimielisyyteen, kummasta oli kyse, niin ainakin opin yhden ranskankielisen sanan, brouillard, lisää. Päädyimme kuitenkin kaikki laittamaan sadesuojukset repuillemme.
Reitti kulki mäkisestä maastossa ja tuntui, että olimme koko ajan joko nousemassa tai laskeutumassa. Matkalla oli paljon erilaisia pähkinäpuita. En olisi tunnistanut niitä, jos olisin kulkenut yksin. Matka taittui mukavasti, kun Philip kertoi kaikenlaista alueen ja yleensä Ranskan luonnosta. Regis puolestaan oli kierrellyt alueella autolla ja osasi kertoa paljon kylistä, joiden läpi kuljimme.
Pidimme lounastauon Espeyrac:n kylässä. Se oli oikein viehättävä. Sen jälkeen meillä oli enää vajaan kolmen kilometrin matka edessä. Tosin meidän piti nousta vielä 150m ylemmäs. Odotimme paljon raskaampaa nousua kuin se lopulta oli. Gite oli heti kylän laidalla. Kävelimme sen ohi katsomaan, mitä kylästä löytyi. Löysimme ruokakaupan, ravintolan ja avoinna olevan baarin. Pysähdyimme baarin terassille oluelle.
Gitessä meidät majoitettiin kahteen huoneeseen. Regis ja minut ohjattiin huoneeseen, jossa oli kaksi sänkyä ja kerrossänky. Lisäksi kylpyhuoneeseen mentiin pienen huoneen läpi. Siellä oli vielä yksi sänky. Minä valloitin sen. Myöhemmin huoneeseen saapui pari yötä aiemmin samassa gitessä yöpynyt ranskalainen nuoripari.
Kun olimme käyneet suihkussa ja saaneet pyykkimme pesukoneeseen, lähdimme joukolla ruokakauppaan. Philip ja Charlotte ovat kasvissyöjiä ja Amandalla on keliakia. Niinpä päädyimme tekemään kasvispataa ja salaattia. Amanda valmisti kasvispadan ja minä tein salaatin. Miehet huolehtivat pöydän jättämisestä. Hoksasin, ettemme olleet ostaneet mitään jälkiruokaa. Olimme jo ensimmäisellä kerralla ohittaessamme giteä huomanneet viereisellä asumattomalla tontilla kirsikkapuun. Menimme Charlotten kanssa kirsikoiden hakuun. Valitettavasti oksat olivat niin korkealla, että saaliimme jäi pieneksi. Amanda patisti Philip:n menemään Charlotten kanssa uudelle kierrokselle. Regis lähti mukaan. He onnistuivat hyvin. Regis oli pidellyt astiaa ja Charlotte oli kiivennyt isänsä hartioille noukkimaan kirsikoita.
Ruokapöydässä keskustelimme myös juhannuksesta. Ranskassakin poltetaan juhannuskokkoja mutta vasta juhannuspäivänä. Amanda oli kauhistuneen oloinen, kun kerroin, ettei aurinko laske pohjoisessa ennen kuin heinäkuun loppupuolella. Hän nukkuu kesäisin kuulemma aina maski silmillä, kun muuten ei ole tarpeeksi pimeää.
Ruokailun jälkeen hoidimme tiskit ja sitten olikin aika vetäytyä yöpuulle. Pienen neuvottelun jälkeen sovimme, että aamupalalle kokoonnutaan puoli seitsemältä ja matkaan lähdetään seitsemältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti