We expected an other hot day, so we started our walk early. The trail went past a field which was an unofficial campingsite. There were several cars with young people. They had tried to arrange place to sleep in cars. Arrangements didn't look too comfortable. They were still awake and they must have thought that we are grazy walking at that time. Anyway they greeted us and wished a good walk.
Pysähdyimme parin tunnin kävelyn jälkeen aamun toiselle aamiaiselle Manciet:n pikkukaupungissa. Emme löytäneet baaria emmekä leipomoa. Kauppa oli kuitenkin auki ja saimme sieltä syötävää ja juotavaa. Kaupan lähellä oli sopivasti piknik-pöytiäkin.
Taukopaikalta näki kaupungin härkätaisteluareenalle. En ollut tiennyt, että Ranskassakin on härkätaisteluita. Espanjasta ja Portugalista poiketen areena oli suorakaiteen muotoinen. Katsomo oli vain yhdellä sivulla. Kun tapasimme Michel:n myöhemmin päivällä, kysyin häneltä härkätaisteluista. Hän kertoi, että Ranskassa tällä alueella harrastetaan enimmäkseen omanlaistaan veretöntä härkätaistelua. Sitten hän kertoi, että seuraavan päivän etappipaikassa Aire-sur-l'Adour:ssä järjestetään oikein härkätaistelufestivaali. Tänä vuonna siellä oli kuollut espanjalainen matador, kun härkä oli lävistänyt sarvellaan hänen keuhkonsa.
Tauon päätteeksi lähdimme vielä etsimään vessaa. Käymälän vieressä oli bussipysäkki. Katsoin pysäkillä olevaa aikataulua. Sen mukaan olisimme päässeet päivän päätepisteeseen bussilla viidessätoista minuutissa. Kun ajatteli, että edessämme on vielä 4-5 tunnin kävely, teki mieli jäädä odottamaan bussia.
No kävelemäänhän olin lähtenyt, joten reppu takaisin selkään ja jalkaa toisen eteen. Reitti kulki melko tasaisessa maastossa lähinnä peltojen ja viiniviljelmien keskellä. Päivästä ei tullutkaan kuuma kuten pelkäsimme. Taivas peittyi pilviverhoon ja kun pidimme lounastaukoa Nogarossa kirkon kupeessa, piti kaivaa takki päälle.
Iltapäivällä taivas tummeni ja alkoi sataa oikein kunnolla. Kun kuljimme pitkää suoraa vilkasliikenteisen maantien viertä, muistin taas aamuisen bussiaikataulun. Kyseenalaistin jälleen koko homman. Olin jo Le Puysta lähtien miettinyt aina välillä, haluanko sittenkään kävellä Espanjan osuutta. Tein päätöksen, että katson miltä tuntuu Pyreneiden ylityksen jälkeen ja toimin sitten sen mukaan.
Sade onneksi lakkasi ja mieliala koheni jälleen. Reitti oli siirtynyt pienen mutkaisen tien varteen. Askelmittarini mukaan olimme jo kulkeneet opaskirjan ilmoittaman matkan. Silti tuli aina vaan uusia mutkia eteemme. Loppupäivästä helpottaa kummasti, jos näkee paikan, johon on menossa. Kuten joka päivä, nytkin saavuimme lopulta perille. Majapaikkamme oli vanhalla tilalla, jossa oli useita rakennuksia.
Gite koostui kahdesta rakennuksesta. Meidän talossamme oli alakerrassa oleskelutila sekä kylpyhuone. Yläkerrassa oli kaksi huonetta. Simone ja minä majoituimme toiseen ja vähän meidän jälkeen saapunut Michel toiseen. Muita ei saapunut, joten meillä oli rauhallista. Sain pyykit pesukoneeseen ja menin huilaamaan. Olin ottanut ihan kunnon unet ja kun heräsin, oli Simone ystävällisesti käynyt ripustamassa pyykkini kuivumaan.
Kaiken kaikkiaan iltapäivästä ja illasta jäi hyvin leppoisa muisto. Illallisen jälkeen me naiset kömmimme nukkumaan ja Michel jäi alakertaan lukemaan. Nukuin vaihteeksi tosi hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti