The breakfast was available already at 6:30. That was really nice as the temperature was going to rise above +30 C. I was the first one to leave. I hadn't decided how far I would like to walk. There was 9 km to first town, Saint-Côme-d'Olt. It was a really beautiful old town. I walked around the centre and when I was ready to continue I met Australian family and Regis. I told them that I would decide in Espalion if I will continue or not.
There was a possibility to walk along the road and avoid couple ascents. I was happy to do that. In Espalion I met the others again. We went to have a coffee together. I was still hesitating if I should continue. Somehow they assured me that 12,5 km wouldn't be too hard to walk.
Kun olimme juoneet kahvimme ja katselleet hieman kaupunkia, lähdimme porukalla eteenpäin. Yritin ehdottaa, että kävelisimme edelleen jokea seuraavaa tietä pitkin. Miehet suuntasivat kuitenkin päättäväisesti St-Pierren kappelia kohti.
Löysimme kappelin edustalta hyvän paikan lounastauolle. Heti kun olimme kaivaneet eväät esille, saimme seuraa kissasta. Se kiersi jokaisen luona kerjuulla. Lopulta Regis heltyi ja antoi sille siivun kinkkua. Kävimme tutustumassa kappeliin. Se oli kaunis sekä sisältä että ulkoa. Muut kiipesivät vielä torniinkin.
Vähän matkaa kappelista eteenpäin oli St-Pierren kylä. Kävimme vesipisteellä täyttämässä juomapullomme. Minä keksin täyttää hattuni vedellä ja kippasin sen päähäni. Muut seurasivat esimerkkiäni.
Kylän jälkeen alkoi jyrkkä nousu metsäpolkua pitkin. Jäin muista jälkeen heti alussa. Jossain kohtaa ajattelin, etten millään selviä ylös asti. Hiestä märkänä ja huohottaen tulin lopulta huipulle. Muut olivat jo pitäneet hetken taukoa odottaessaan minua. Onneksi he malttoivat antaa minunkin hengähtää hetken.
Seuraavaan kylään laskeuduttiin. Kylässä oli vesipiste. Join varmaan litran verran kylmää vettä ja laitoin tällä kertaa pääni suoraan vesihanan alle. Oli niin kuuma, että muutaman sadan metrin jälkeen kaipasin jo uutta vilvoitusta.
Jouduimme kävelemään lähes viisi kilometriä ennen, kuin tuli seuraava mahdollisuus virkistäytyä. Joku oli virittänyt puutarhaansa baarin. Vaikka välillä en millään tahdo ottaa opikseni, opin kerrasta, ettei minun pidä juoda olutta kesken kävelyn. Niinpä minä miksasin itselleni 'apfelschorlen' omenamehusta ja perrier:stä, kun muut nauttivat oluet.
Baarinpitäjä sanoi tietä pitkin olevan enää 2,5 km Estaingiin. Opaskirjassani näkyi vielä kaksi mäkeä. Kun reitti erkani tiestä, lähtivät miehet kipuamaan mäkeä ylös. Me naiset jatkoimme tietä pitkin reipasta vauhtia. Herkuttelimme ajatuksella, että istumme kuppilassa odottamassa, kun hikiset miehet vihdoin saapuvat kaupunkiin. Kun lähestymme kaupunkia, näimme että miehet olivat jo edellämme ja ottivat valokuvia. Meidän oli vaikea ymmärtää, miten se oli mahdollista.
Kävelimme ensimmäiseen kohdalle osuneeseen giteen ja saimme paikat sieltä. Gite oli vasta toistä vuotta toiminnassa ja oli todella siisti. Myös omistajapariskunta oli todella mukava. Gitessä ei ollut tarjolla aterioita, mutta silti meidät kutsuttiin aperitiiville. Pöydän ääressä oli melkoinen kielten sekamelska, kun keskustelua käytiin ranskaksi, saksaksi, englanniksi ja espanjaksi.
Valitsimme ruokapaikaksi ravintolan, jonka listalla oli aligotia. Se on perunasta ja juustosta tehty ruoka, enkä minä ollut vielä maistanut sitä. Sitä ei kuitenkaan saanut, joten jälleen sain uuden syyn palata Ranskaan.
Ruokailun jälkeen kävelimme vielä hieman kaupungilla ja palasimme sitten giteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti