I had a great breakfast. There was proper bread, croissant, crepe, jam, home made yogurth, fruits, orange juice pressed from fresh oranges and coffee. It was worth waiting for it until 7:30. My host told me that he had been thinking about my walk and he had many thoughts to shade with me. He also wanted to tell me how the trail would go that day. So it was already 9 o'clock before I was able to leave.
It was easy to find my way through the centre. Then I had to cross the bridge the town is known for. After the bridge there was a really steep ascend. There were some stairs but they were bit too high for me. I had a feeling that my backpack will make me fall on my back. There was a really nice view over the town and surroundings.
Koska lähdin niin myöhään liikkeelle, muut vaeltajat olivat edelläni ja sain kulkea omassa rauhassa. Vasta kun lähestyin Lascabanes:n kylää, tapasin ranskalaiset naiset, jotka olin tavannut Celen laaksossa. He olivat varanneet huoneen gitestä, joka oli vähän kylän ulkopuolella. Minä en ollut varannut paikkaa, vaan luotin mahtuvani johonkin kylän neljästä gitestä.
Kylän keskustassa kohtasin saksalaisen naisen, joka oli Decazevillessä ihmetellyt aurinkorasvaa. Hän tuli samaa matkaa kanssani giteen, jonka nimi on vapaasti suomennettuna Enkelten pesä. Siellä ei ollut ketään paikalla, mutta oli ohjeet, kuinka toimia, jos ei ollut varausta. Saimme kaksi viimeistä paikkaa. Meillä oli oma huone ja suihku. Kaikki muut 15 paikkaa oli varattu ryhmälle.
Saksalaisen naisen nimi oli Birgit. Kävimme ensimmäisenä syömään eväitämme, koska kumpikaan ei ollut syönyt lounasta. Birgit puhuu hyvin englantia, joten oli helppo keskustella. Pöydän ääressä vierähti melkoinen tovi, sillä Birgit on yksi niitä ihmisiä, joiden kanssa oli heti helppo pohtia myös elämän syntyjä syviä. Myöhemmin toisessa yhteydessä kävi ilmi, että hän on pastori.
Suihkun ja pyykinpesun jälkeen oli vaelluskenkien huollon vuoro. Useamman päivän kestänyt sade oli tehnyt poluista tosi mutaisia. Paikoin oli savea, joka jähmettyi kenkiin lisäten niiden painoa. Olin iloinen, kun gitessä oli tarjolla harja, jolla kenkiä saattoi putsata. Kun olin jo lisäämässä vahaa kenkiin, Birgit huikkasi ohikulkevalle naiselle, onko hän Simone. Birgit oli tunnistanut oikean henkilön ja sai välitettyä terveiset tälle.
Ennen ruoka-aikaa oli giten kyljessä olevassa kirkossa messu. Birgit kysyi, olenko tulossa sinne. Sanoin lukeneeni, että pappi pesee messussa pyhiinvaeltajien jalat. En oikein tiennyt osaisinko suhtautua siihen luontevasti. Lupasin kuitenkin mennä. Istuimme ensin takariviin, mutta pappi kutsui meidät eturiviin. Paikalla oli meidän kahden lisäksi vain kolme paikallista sekä yksi sisar. Koitin kysyä Birgit:ltä, tietääkö hän, milloin pitää nousta seisomaan ja milloin istuutua. Hän ei kuitenkaan kuullut kysymystäni. Niinpä jouduin koko messun ajan vilkuilemaan taaksepäin, mitä sisar teki.
Jalkojen pesu oli lopulta ihan miellyttävä kokemus. Pappi selitti ensin, mistä perinne juonsi ja sitten seurasi yhden jalan pesu sisaren avustamana. Ehtoollisen aikana säikähdin oikein kunnolla. Juuri kun pappi oli juomassa viiniä, kuului ikään kuin laukaus. Todellisuudessa yksi lampuista meni rikki. Siitä lähti melkoinen käry. Pappi keskeytti toimensa ja kävi katkaisemassa sähköt. Sen jälkeen hän jatkoi ehtoollista. Messun lopuksi saimme vielä pyhiinvaeltajien siunauksen.
Siirryimme kirkosta suoraan ruokapöytään. Giten emäntä tarjosi meille juomat ja pahoitteli, että joutuisimme odottamaan vielä hetken. Ryhmä oli myöhässä. Emäntä kävi useamman kerran ulkona katsomassa, näkyykö ryhmää. Kun heitä ei näkynyt, saimme aloittaa ruoan ja emäntä lähti vielä tarkistamaan sähköpostinsa. Sieltäkään ei löytynyt viestiä. Emännän kasvoista näki, että tilanne oli hänelle vaikea. Ruokaa oli valmistettu 17 hengelle ja maksavia syöjiä oli vain kaksi. Aiemmin illalla oli jopa käännytetty ovelta tulija, koska gite oli 'täynnä'.
Kun olimme syömässä saapui etelä-korealainen nuori mies. Hän sai nyt paikan. Hän puhui jonkun verran englantia ja kertoi aloittaneensa Le Puysta. Hän sanoi yrittävänsä ehtiä Santiagoon puolessatoista kuukaudessa. Hänen nimensä on Chae.
Ruokailun jälkeen vetäydyimme huoneisiimme. Iltarutiinien jälkeen sammutimme valot ja uni tuli jälleen kerran tosi nopeasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti