It took us quite long before we all were ready to leave. First we walked together but after a while Charles and Marion were behind us. That suited me well as they were talking and we walk mainly in silence.
When we came to a town, Arzacq-Arraziguet, we split up for a while. Marion came with me to a pharmacy. Simone went to a supermarket and Charles went to find a postoffice. He wanted to send some things to home as his backpack was heavy. After our shopping we went next to a bakery and then to a bar. Though we had explained our second breakfast to Marion, she just drank some juice. We tried to look for Charles but we didn't see him anymore.
Jatkoimme matkaa ja vähän ajan kuluttua meitä vastaan tuli pieni ryhmä päivävaeltajia. He kertoivat tavanneensa hetkeä aikaisemmin miehen, joka oli kysynyt, olivatko he nähneet kolmea naista. Charles oli siis edellämme. Arzacq-Arraziguet sijaitsee mäellä ja nyt reitti laskeutui aika reippaasti. Charles:lle alamäet ovat vaikeita, joten saimme hänet pian näköetäisyydelle. Hänen reppunsa näytti puolityhjältä. Yritimme huutaa hänelle, mutta hän ei kuullut. Saavutimme häntä hiljalleen ja lopulta hän kuuli huutommekin ja jäi odottamaan meitä. Hän kertoi postittaneensa lähes kolme kiloa tavaraa kotiin.
Maasto oli nyt melko mäkistä. Minulla oli puhti pois reisistä. Aina kun tuli ylämäki eteen, pistin kädet töihin ja sauvojen avustamana kapusin ylös hyvää vauhtia. Toiset ihmettelivät menoani eivätkä tainneet uskoa, kun sanoin jalkojeni olevan liian väsyneitä normaaliin nousuun.
Pidimme aika paljon taukoja, jotta Marion jaksoi pysyä tahdissamme. Charles:lle vauhtimme näytti olevan ok, vaikka hän puuskuttikin ja hikoili vielä enemmän kuin minä. Iltapäivällä Uzanin kylästä löytyi varsinainen keidas. Yhden talon pihalle portin viereen oli pystytetty katos. Siinä oli pöytä ja tuoleja sekä kylmää että kuumaa juotavaa. Portin pielessä oli kyltti, joka toivotti pyhiinvaeltajat tervetulleeksi. Pidimme siinä oikein kunnon tauon ja lähdimme virkistyneinä viimeiselle vitoselle.
Olimme jälleen varanneet majoituksen kunnallisesta gitestä. Pimbon ja Pomps:n giteillä oli eroa kuin yöllä ja päivällä. Pomps:n gite oli urheiluhallin taakse pystytetyssä parakissa. Parakkiin oli väliseinillä saatu neljä erillistä makuutilaa. Simon ja minä jäimme heti oven ääreen tilaan, jossa oli kaksi hetekaa. Marion majoittui seinämme taakse. Charles puolestaan otti paikan parakin toisesta päädystä, joka näytti minusta uusimmalta. Ainakin kerrossänky oli uudehko. Muut tilat: keittiö, suihkut ja vessat, olivat päärakennuksessa.
Minulle on tullut tavaksi tarkistaa sänkyni mahdollisten luteiden varalta. Tähän asti kaikki vuoteet ovat olleet tahrattomia. Nyt sen sijaan patjasta löytyi tummia pisteitä. Myös Marion löysi pisteitä omasta patjastaan. Ennen kuitulakanan paikalle laittoa, suihkutimme sängyt reilusti luteiden torjunta-aineella. Silti jäi epämiellyttävä tunne ja harkitsemme jättää valot päälle yöksi.
Seuraava epämiellyttävä yllätys oli suihku. Olin onnellinen, että minulla oli varvastossut. Saatoin mennä ne jalassa suihkuun. Voi olla että tila oli vain kulunut eikä varsinaisesti likainen. Huomasin kuitenkin seinällä pari matoa ja pyrin suoriutumaan suihkusta mahdollisimman nopeasti.
Kylässä oli yhdistetty kauppa-kahvila. Menimme sinne katsomaan, löytyisikö mitään hyvää. Kauppias oli itse leiponut piirakkaa, joten otimme sitä. Istuimme terassille ja nautimme iltapäivän lämmöstä. Marion ehdotti, että menisimme vielä katsomaan kylän kirkkoa. Minulla oli edelleen varvastossut jalassa. Niillä kävely ei ollut kovin miellyttävää soratiellä. Mitenhän lapsena niillä saattoi kulkea päivät pitkät. Meidän tuurilla kirkko oli kiinni. Kirkon oven edessä olevan katoksen lattialla oli paljon jätöksiä. Syylliset löytyivät kattoparrulta. Siellä oli lepakoita päiväunilla.
Illalla Charles avasi keskustelun seuraavan päivän etapista. Kerroimme, että Simone ja minä kävelemme taas 28 km, Sauveladeen. Marion puolestaan oli suunnitellut pysähtyvänsä 9 km aiemmin. Olin ymmärtänyt, että Marion ja Charles olivat kävelleet yhdessä Moissac:stä asti. Siksi yllätyin, kun Charles sanoi tulevansa myös Sauveladeen. Vähän myöhemmin, kun hän rupesi touhuamaan varausten tekemistä, Marion ilmoitti tulevansa sittenkin meidän kanssamme koko matkan.
Minä olin viestitellyt Sarah:n kanssa pitkin iltaa. Hän oli päivämatkan meitä jäljessä. Hän pyysi, että odottaisin häntä päivän Saint-Jean-Pied-de-Port:ssä, jotta näkisimme vielä kertaalleen. Sarah oli suunnitellut kävelevänsä SJPP:sta Irun:iin ja edelleen Camino Nortea Santiagoon. Simone ilmoitti, että hän voisi pitää kanssani lepopäivän. Hän ei ollut pitänyt reilun puolentoista kuukauden aikana yhtään kokonaista lepopäivää. Nyt se tuntui hyvältä idealta ennen Pyreneiden ylitystä. Simone soitti useampaan paikkaan ennen, kuin onnistui varaamaan meille huoneen kahdeksi yöksi.
Kun menimme nukkumaan, mietimme vielä, pitäisikö valot jättää päälle. Loisteputken valo oli kuitenkin sen verran epämiellyttävä, että päätimme sammuttaa valon. Minä käperryin sängylle pelkässä yöasussa. En halunnut levittää silkkipussiani siihen. Puuvillakankaisen paidan ja trikoot voisi tarvittaessa pestä 60C, jos ei-toivottuja asukkaita ilmaantuisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti