In the morning I said goodbyes with Birgit. She decided to walk two short days, so we knew we wouldn't meet again. I started the walk alone but Simone caught me up after the first ascent. We continued the walk together. Though I had thought the day before, that Simone walks really fast, we seemed to have same pace.
There was a pic-nic table in front of a chapel. We decided to have a break there. As soon as we stopped an army of mosquitos attacted us. Though Simone could find her insect repellent fast we both were bitten few times. It was nothing compared what had happened to Emma. We saw her in the afternoon and she had tens of bites (size of 10 cent coin) on her legs and arms.
Reitti kulki kumpuilevassa maastossa hedelmäpuiden reunustamia teitä pitkin. Tunnistinme ainakin aprikoosi-, persikka-, nektariini-, kiivi-, omena- ja luumupuita. Myös viiniköynnöksiä näkyi, mutta epäilin niidenkin olevan hedelmätuotantoa varten.
Maanantaisin kaupat ovat usein kiinni, joten ilahduin kun pystyimme täydentämään eväsvarastojamme aamupäivällä. Emme tosin syöneet niistä paljoakaan, sillä saavuimme sopivasti ennen puoltapäivää paikkaan, jossa oli mahdollista syödä. Paikalle saapuivat myös tutut ranskalaiset rouvat sekä Stephan juuri kun olimme lähdössä.
Moissac:ssä tapasimme Matthieun, nuoren sveitsiläisen pojan. Hän oli saapunut kaupunkiin jo edellisenä päivänä ja hänen vaelluksensa oli tältä erää päättynyt. Hän odotteli isäänsä, joka oli tulossa hakemaan häntä kotiin. Kun kysyin, mitä hän oli pitänyt Caminosta, hän sanoi haluavansa kävellä koko matkan Genevessä Santiagoon kerralla. Camino voi kouluttaa näköjään jo 16-vuotiaankin.
Majoituimme entiseen luostariin perustettuun giteen. Gitessä on 70 paikkaa, mutta onneksi pienissä huoneissa. Meidän huoneessa oli kaksi sänkyä ja kerrossänky. Valloitimme sängyt. Myöhemmin kerrossänkyym tuli Emma.
Lähdimme kaupungille. Haimme turistitoimistolta kartat ja leiman passiin. Moissac on tunnettu luostaristaan. Nyt on pakko käyttää englanninkielisiä sanoja, jos joku lukijoista vaikka sillä perusteella ymmärtää paremmin, kun suomeksi puhutaan pelkällä luostarinimityksellä. Kaupungissa on siis Abbey of Sainte Pierre ja sen cloister on UNESCOn maailmanperintöluettelossa. Kävimme tutustumassa sekä kirkkoon että luostariin.
Sitten kävelimme keskustan läpi joen rantaan ja rantaa pitkin sillalle, joka on toinen kaupungin erikoisuus. Silta ylittää joen ja sillalla on kanava. Se on siis eräänlainen akvedukti. Meillä oli tuuria, sillä siltaa pitkin saapui juuri sopivasti yksi vene. Seurasimme kuinka se tuli läpi sillan jälkeisestä sulusta. Sitten kävelimme kanavan rantaa pitkin takaisin keskustaan.
Söimme illallisen gitessä. Kun ottaa huomioon, että giteä hoitaa ranskalainen vaellusyhdistys, illallinen oli heikko. Alkuruokana oli ihan hyvä salaatti, mutta pääruoaksi oli pieni levitetty kalafile vihreiden papujen kera. Minä jouduin illalla syömään vielä pähkinöitä, jotta ei tarvinnut mennä nälkäisenä nukkumaan.
Illallisen jälkeen kiipesinme vielä näköalapaikalle. Turistitoimistolla sanottiin, että näkymä olisi erityisen kaunis auringonlaskun aikaan. Me emme jaksaneet kuitenkaan odottaa niin pitkään. Palasimme giteen ja valmistaudumme seuraavan päivän vaellukseen. Kaikki muut illallisella olleet olivat menossa 21 km päähän Auvillariin. Simone ja minä aioimme mennä 8,5 km pidemmälle. Kanavaa seuraten olisi mahdollista välttää varsinaisen reitin isoimmat mäet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti