As I couldn't sleep I got up already at five. I took all my things downstairs and packed my pack there. Breakfast was available at 7 but I decided skip it. So I was ready to leave already a bit after six. I had planned to walk 24 km to Finieyrols. It was going to be a hot day and there wouldn't be any shade. The morning was cool though. I saw the sun rose and enjoyed my walk. Most of the folks had stayed in Aumont-Aubrac, where I had my morning coffee.
The walk changed totally after my break. I could see at least 20 walkers ahead of me and there were quite a few behind me. Also the scenery changed. If there were sheeps in the fields, I could have thought that I was in Ireland. Paths were between stone walls.
Olin edellisinä päivinä tehnyt varauksen illaksi joskus yhdentoista maissa. Koska nyt oli paljon väkeä liikkeellä, ajattelin että olisi parasta soittaa jo aiemmin. Finieyrols:ssa on vain yksi gite. En kuitenkaan ollut huolissani, koska siellä oli 35 paikkaa. No, eipä onnistanut. Sain vastauksen, ettei heillä ole tilaa. Aiemmissa kylissä olevat gitet olivat turhan lähellä. Olisin joutunut odottamaan avautumista monta tuntia. Niinpä minulle jäi vaihtoehdoksi kävellä 34 km Nasbinalsiin. Siellä oli paljon majoitusvaihtoehtoja, joten en vaivautunut varaamaan paikkaa.
Jonossa käveleminen ei ole minun juttuni. Vaihdoin ihan mielelläni muutaman sanan ja otin valokuvia toisista kulkijoista. Minua kuitenkin vaivasi, kun jouduin kapealla polulla pyytämään tai antamaan tietä vähän väliä.
Pientä helpotusta tuli, kun pysähdyin ainoana pitämään lounastaukoa yhden maalaistalon pihaan. Pääsin istumaan varjoon ja riisuin kengätkin jalasta. Ensimmäinen pullollinen kylmää vettä katosi muutamalla kulauksella. Söin todella herkullista kasvissosekeittoa. Rouva kysyi haluanko keiton kylmänä vai kuumana. Päädyin kuumaan, eikä se ollut huono ratkaisu, vaikka päivä oli tosi kuuma.
En pitänyt kiirettä matkan jatkamisen kanssa. Porukka tuntuikin kadonneen melko hyvin taukoni aikana. Kohtasin enää kourallisen muita ja viimeiset 6 km sain kulkea aivan yksin.
Kun saavuin perille, olin aivan poikki. Ajattelin, että ottaisin mieluiten oman huoneen. Kävin ensin kysymässä huonetta hotellista, mutta heillä oli täyttä. Sitten päätin turvautua turistitoimistoon. Siellä oli tuttu ranskalainen pariskunta. Juttelin heidän kanssaan hetken. Sitten paikalle saapui pyörällä kulkeva nainen, jonka olin tavannut Le Puyssa pyhiinvaeltajien tapaamisessa. Hän alkoi ensi töikseen kertoa turistitoimiston työntekijälle, että olen Suomesta ja aloittanut vaelluksen kotiovelta. Jostain syystä ihmiset haluavat kovasti kertoa tarinaani silloin, kun itse en välitä kertoa sitä. Jo tutuksi tulleiden päivittelyiden ja onnitteluiden jälkeen saatiin lopulta majoituskin järjestettyä. En saanut omaa huonetta mutta sentään jaetun kahden hengen huoneen.
Löysin majapaikan ja pääsin valitsemaan vuoteen, kun toinen nainen ei ollut vielä tullut. Hän saapui pian jälkeeni. Esittäydyimme ja siinä sitä taas oltiin. Hän oli aloittanut oman vaelluksensa aamulla ja hän tiesi jo kuka olen. Harkitsin jo etten jatkossa kerro uusille ihmisille, mistä olen aloittanut.
Kävin kaupassa ja tein itselleni salaatin. Olin niin väsynyt, etten jaksanut odottaa ruoka-aikaa. Ruokailun jälkeen menin nukkumaan. Huonekaverini oli mennyt elokuviin, joten sain nukkua rauhassa. Kuulin kun hän palasi ja kysyin, oliko leffa hyvä. En ole ihan varma kuulinko vastausta, sillä vaivuin takaisin uneen.
Sun vaellus on aika kova juttu! Mutta ei kai sitä ihastelua jaksais kukaan joka päivä kuunnella��. Onneksi polulla voi valita myös omassa rauhassa kulkemisen. On ilo seurata päivityksiäsi, kiitos niistä!
VastaaPoistaEhkä kyse on kohdallani siitä, etten vain osaa suhtautua oikein kehuihin. En ajattele, että olen tekemässä jotain ihmeellistä suoritusta. Olen sitä mieltä, että kuka tahansa perusterve pystyy samaan, jos haluaa. ☺
Poista