Kohti laaksoa nautiskellen

5. - 6.6.2017 Le Cergne - Pouilly sur Charlieu - St Maurice sur Loire

We were quite slow in the morning and Heinz and Jupp came to breakfast before we finished. The day was mainly descent but there were few steep climbs, too.  We really took out time.

In Mars there was a shop with a bar. The shop sold everything from clothes to food and gas to dog houses. Some of the stuff looked like it had been there at least a decade. We left out packs on the terrace and went to the bar. We thought we would have had some coffee on the terrace. The shop and bar was run by an elderly woman. We asked if we could have some ice-cream with the coffee and take them out. That didn't suit her.  Se told us to sit in the bar and drink our coffee when it was fresh. Then we could have the ice-cream outside. Se also wanted to hear about our caminos and insisted that she would book a place for Wim to the camping. She still came to wish us good way when we left.

Päivä oli todella mukava. Maisemat olivat hienoja. Ne vaihtuivat vuoristosta kumpuilevaan. Havupuut vaihtuivat lehtipuiksi ja näkyi jälleen maatiloja lehmineen.

Epäilimme jo, että emme ehdi lounaalle Charlieu:ön. Sitten kaupunki näkyi yllättäen alapuolellamme. Wim pisti melkein juoksuksi, eikä minun auttanut muu kuin seurata. Pysähdyimme ensimmäiseen ravintolaan ja saimme lounaamme. Tarjoilusta huolehtinut rouva onnistui kaatamaan täyden lasillisen vettä Wim:n syliin. Se herätti hilpeyttä ympärillä olevissa asiakkaissa. Wim harmitteli, ettei osannut olla sukkela ranskaksi. Niinpä mahdollinen alennus lounaan hinnasta jäi saamatta.

Olimme jo lopettelemassa, kun näimme Heinz:n ja Jupp:n kadun toisella puolen. He yrittivät kysellä neuvoa, kuinka pääsevät majapaikkaansa. He saapuivat luoksemme. Keittiö oli jo kiinni. He saivat kuitenkin juotavaa ja Heinz jälkiruoan. Juttelimme hetken ja sitten Wim sanoi heille hyvästit. Minä uskon, että tapaan heidät vielä.

Jatkoimme matkaa. Opaskirjassa sanottiin, että majapaikassani on mahdollista myös majoittua teltan kanssa. Koska se oli lähellä leirintäaluetta, Wim päätti tulla kysymään sieltä telttapaikkaa. Hän olisi saanut yöpyä teltassa ilmaiseksi, mutta paikka oli mäkinen. Minun huoneeni oli 3hh, jossa oli parisänky ja 90 cm vuode. Sovimme, että Wim voi majoittua huoneeseeni. Kahdelta hengeltä huone oli vain 5€ kalliimpi.

Voi sanoa, että Wim:llä kävi tuuri. Lähes koko yön ja yhä aamulla nimittäin satoi. Hän pääsi siis liikkeelle ilman märkää telttaa. Minä sain omasta mielestäni hyvän idean. Olin tutkinut karttaa ja ehdotin, että kulkisimme kanavan rantaa Roanneen ja sieltä edelleen kylään, jossa palaisimme reitille. Sitten kävelisimme vielä St Maurice sur Loire nimiseen kylään. Selviäisimme reilulla 30 km, kun reittiä pitkin matkaa olisi 48 km. Samalla välttäisimme pari jyrkkää nousua. Sade antoi taustatukea idealleni.

Alkumatka eteni tosi hitaasti, koska jouduimme hakeutumaan sateelta suojaan pariin otteeseen. Matkan varrelta soitin meille varauksen kunnalliseen giteen.  Meidän piti saapua perille klo 17 - 18. Siitä syntyi pientä aikataulupainetta. Kanavaa tuntui riittävän loputtomiin. Saavuimme kuitenkin kaupunkiin lounaalle ja meille jäi tarpeeksi aikaa ehtiä perille.

Gite oli kahdessa kerroksessa. Alhaalla oli keittiö ja yläkerrassa oli kaksi kerrossänkyä sekä kylpyhuone. Kaikki paikat oli varattu ja Wim:n iloksi seuraamme saapui nuori saksalainen pari, Bernt ja Anna, joiden kanssa hän oli yöpynyt samoissa paikoissa Dijonin jälkeen. He olivat todella mukavia ja meillä oli oikein rattoisaa.

Kylä itsessään oli viehättävä. Kirkko oli kaunis ja korkeimmalla paikalla oli linnan rauniot. Lisäksi löysimme näköalapaikan, jolta oli uskomattomat näkymät Loirelle. Kävelyn jälkeen kömmin tyytyväisenä yläpetiin.  Ihmettelen vieläkin mielenhäiriötä, jossa lupauduin moiseen.