Our plan was to walk more than 28 km and last 8 km would bring us almost half way of over 1000m climb. The mountain is only 1170m high but the way goes up and down.
When we started our walk it was raining. It rained the whole way to Montbrison. I was surprised how big the town was. It took us quite a long time to arrive to the centre. We stopped for a coffee in a bar. We could hardly put down the packs before two men at the next table started the discussion. We ordered the coffee and Wim left to get us something from the bakery. I think it's nice that is ok to eat something you have bought somewhere else, when you get only drinks from the bar.
Joimme vielä toiset kupilliset kahvia ja minun t-paitani ehti melkein kuivua. Vaikka olimme jutelleet vaelluksesta vain viereisen pöydän miesten kanssa, saimme useampia hyvän matkan toivotuksia lähtiessämme.
Sade oli lakannut taukomme aikana ja kaupunki näytti heti kauniimmalta. Pikkuhiljaa siirryimme taas maalaismaisemiin. Reitti kulki peltojen ja niittyjen keskellä. Aina välillä polku oli kasvanut lähes umpeen. Ihastelimme ruispeltoja joilla kasvoi myös unikoita ja ruiskukkia. Välillä ilman täytti voimakas mintun tuoksu, kun vaellusauva osui villiminttuihin. Myös villitimjamia näkyi paljon.
Lounasaikaan kohdalle osui sopivasti piknikpaikka kylän laidalla mäen rinteessä. Sieltä oli mukava ihailla maisemia eväitä syödessä.
Kun jatkoimme matkaa, reitti laskeutui ensin noustakseen jälleen seuraavaan kylään. Vaikka lounaasta ei ollut paljon aikaa, päätimme pitää vielä tauon, ennen varsinaisen vuorelle nousun alkua. Kylässä oli kauppa, jonka edessä oli muuttama pöytä tuoleineen markiisin alla. Ostimme kylmää juotavaa ja Wim otti leivonnaisen. Hän oli väsynyt ja hänen jalkojaan särki jälleen. Olin huomannut tien toisella puolella olevan kirkon kyljessä giten. Asetin sanani väärin, kun sanoin, että voisimme käydä kysymässä olisko siellä tilaa, jos hän ei jaksa jatkaa. Minua itseäni itseasiassa hirvitti ajatus jäljellä olevasta kiipeämisestä. Kun olimme jahkanneet aikamme matkan jatkamista, sanoin etten halua enää jatkaa, jos voimme jäädä. Se ratkaisi tilanteen.
Menimme mairie:in ja sieltä soitettiin gitestä vastaavalle rouvalle. Saimme tietää, että yksi saksalainen mies oli tehnyt varauksen aiemmin. Näin varauskirjassa nimen ja tunnistin varaajan. Hän oli Nuits-St-Georges:ssa Sarah:n ja minun kanssani yöpynyt mies, Valdemar.
Odottelimme hetken rouvaa, joka tuli päästämään meidät giteen. Tämä oli jälleen aivan omanlaisensa paikka. Huoneessa oli pöytiä, jotka siirsimme yhteen nurkkaan. Näin saimme tilaa taitettaville sängyille. Huoneen vieressä oli keittiö, josta pääsi pikkuriikkiseen suihkutilaan ja vessaan.
Valdemarkin saapui pian. Wim oli silloin suihkussa. Rouva oli iloinen kun toimin tulkkina hänen ja Valdemarin välillä. Toinen puhui pelkkää ranskaa ja toinen pelkkää saksaa.
Kun myöhemmin olimme Wim:n kanssa lähdössä kauppaan, ilmestyi Valdemar viereisen rakennuksen ovesta jonkun naisen kanssa. Hän oli pyytänyt apua seuraavan majoituksen varaukseen. Hän kysyi, haluaisimmeko mekin varauksen samalla. Vuoren huipulla olevat majapaikat olivat jo täynnä mutta Sieltä kilometrin päässä olevasta kylästä löytyi tilaa. Päätimme tehdä varauksen sinne ja rouva soitti sen puolestamme.
Illalla Wim huolehti jälleen ruoanlaitosta. Minun on varmaan siirryttävä puolihoitoa tarjoaviin majoituksiin, kun hän lähtee kotiin Le Puysta. Ostamamme raakamakkarat olivat herkullisia ja lisukkeena ollut riisi-vihreä linssi -sekoitus oli myös hyvää. Valdemar teki oman ateriansa, koska hän on kasvissyöjä. Hän auttoi kuitenkin meitä tyhjentämään kattilan riisistä ja linsseistä. Wim ja Valdemar huolehtivat keskustelusta, koska minulta saksa ei suju enää iltakahdeksalta.
Aterian jälkeen minä olin tiskausvuorossa. Miehet valmistautuivat jo yöpuulle. Wim ei kuitenkaan malttanut ruveta nukkumaan ennen, kuin oli vielä kertaalleen tarkistanut Britannian vaalien tulokset. Hän on yhtenäisen Euroopan ja EU:n vankka kannattaja ja hykerteli ajatukselle, miten Brexit:lle tulee käymään. Nukkumatti selvisi kuitenkin tänäkin iltana voittajana ja ainakaan minä en tiennyt maailmanmenosta enää yhtään mitään muutaman minuutin kuluttua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti