The day felt special right away when I woke up. I had my breakfast and left for my last stage before Le Puy. The weatherforcast had promised thunder for the afternoon. So I wanted to arrive early enough.
While I walked I thought all the days I had spent on the Way. How the views had been changing. How nice and friendly people I had met. How many hills I had climbed. How much I had been sweatting on sunny hot days. How dogs are so much more aggressive in France and always barking. What a great meals I have had. I was really grateful for every day I had lived on the Way. Though I still remember many moments when I felt frustrated or desperate I didn't want to change a thing.
Samalla kun pohdin mennyttä matkaa, huomasin, että tämäkin aamupäivä tarjosi kaikkea sitä, mitä olin kokenut. Kun olin kiivennyt Polignac:n kylään, vaikka olisin voinut päästä suorempaa ja helpommin perille, minua huvitti, kuinka helposti yhä turhaudun. Kävin ensin istumassa hetken kylän kirkossa ja siirryin sitten kahville. Sain terassille kaveriksi baarin omistajan koiran. Tämä yksilö ei haukkunut eikä murissut. Sen sijaan se kerjäsi rapsutusta.
Kun jatkoin matkaa, huomasin Wim:n, joka lähti liikkeelle omalta tauoltaan. Tervehdin ja ajattelin antaa hänen mennä ensin. Hän oli kuitenkin juttutuulella ja jatkoimme matkaa yhdessä. Sen enempää asiasta sopimatta jätin hänet taakseni, kun hän pysähtyi ottamaan valokuvaa. Meille oli varmaan molemmille tärkeää kokea perille tulo yksin.
Katedraalille päästäkseni piti jälleen kerran kiivetä melkoisesti. Noustessani portaita tuntui vatsanpohjassa samanlainen jännitys kuin ensimmäistä kertaa saapuessani Santiagoon. Katedraaliin tullessa näkee ensimmäisenä kristillisen ristin. Alttarin takana on musta Madonna. Sisääntulon oikealla puolella on St Jacques:n patsas. Itse rakennuskin on erikoinen, koska sitä on laajennettu kahteen otteeseen ikään tyhjän päälle, pylväitten varaan.
En pystynyt vielä pysähtymään, vaan menin katedraalin myymälään ostamaan itselleni uuden pyhiinvaeltajien passin. Kun olin sieltä valmis Wim saapui ja ehdotti, että menisimme lounaalle. Sanoin että haluan käydä ensin turistitoimistossa hankkimassa majoituksen. Toimisto oli kuitenkin jo kiinni.
Juhlistaaksemme saapumistamme valitsimme vähän paremman ravintolan. Ruoka oli tälläkin kertaa hyvää. Lounaan jälkeen lähdimme molemmat omiin suuntiimme; Wim kohti leirintäaluetta ja minä turistitoimistoon.
Sain huoneen aivan turistitoimiston läheltä, mukavan tuntuisen rouvan luota. Ajattelin levätä jonkun aikaa ennen kuin lähtisin kaupungille. Sarah oli lähettänyt minulle jo useita viestejä ja ehdottanut tapaamista. Halusin kuitenkin olla yksin. Kuin tilauksesta alkoi ensin sataa ja sitten jyristä. Oli hyvä syy jäädä lepäämään.
Nukuin iltapäivällä muutaman tunnin ja totesin, etten jaksa lähteä enää ulos. Sain kirjoitettua blogiin yhden päivän tapahtumat ja sitten ukkonen katkaisi yhteydet ja menetin melkein kaiken kirjoittamani. En jaksanut murehtia asiaa, vaan rupesin hakemaan uudelleen unta. Kuuntelin sadetta ja ukkosen jylinää. Olin väsynyt mutta onnellinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti